Joulukuun vaalit ovat Venezuelan presidentti Maduron uusin koetinkivi

Venezuelasta on viime aikoina kantautunut vain synkkiä uutisia. Maassa eletään tällä hetkellä odottavissa tunnelmissa, koska joulukuun kuudes päivä järjestetään parlamenttivaalit, joissa punnitaan myös nykyisen presidentti Nicolas Maduron ja hänen puoleensa PSUV:n vuosia kestäneen mediastrategian onnistuminen. Maduro on pyrkinyt viimeiseen asti pitämään kiinni Hugo Chávezin jättämästä poliittisesta perinnöstä – siinä kuitenkaan onnistumatta.

Presidentti Maduron ja hänen puolueensa PSUV:n suosiota ovat laskeneet muun muassa korruptio, korkeat väkivaltaluvut ja vakavat talousongelmat, jotka ovat johtaneet reilusti yli 100 prosentin inflaatioon. Talouskasvu onkin tänä vuonna Kansainvälisen valuuttarahaston mukaan 10 prosenttia ja ensi vuonna kuusi prosenttia miinuksella, mikä on osittain seurausta öljyn alhaisista maailmanmarkkinahinnoista. Kansalaiset kärsivätkin perustuotteiden, niin elintarvikkeiden, lääkkeiden kuin wc-paperinkin, puutteesta ostorajoituksista huolimatta.

Maduro on pyrkinyt pitämään kiinni Chávezin jättämästä perinnöstä. Media on osallisena tässä niin poliittisen konfliktin osapuolena kuin välineenäkin. Chávez piti yksityistä mediaa osallisena vuoden 2002 vallankaappausyritykseen sekä talven 2002–2003 öljyalan lakkoon. Tämän seurauksena aikaisemmin hyvin vapaasti toiminutta mediaa ruvettiin suitsimaan muun muassa median sisältöjä koskevilla laeilla ja sääntelemällä televisio- ja radiokanavien toimilupia. Lisäksi sanomalehdillä on ollut suuria vaikeuksia jo vuosien ajan painopaperin puutteen sekä mainostajien vähäisyyden takia. Hallitus on ollut merkittävä tulonlähde monelle medialle, koska se on kanavoinut omia ilmoituksiaan ja mainoksiaan tiettyihin medioihin huomattavia määriä. Painopaperin loppuminen taas kytkeytyy maan heikkoon taloustilanteeseen, mutta myös valuuttakontrolliin, jonka avulla säädellään maan taloudessa pyörivien dollarien määrää. Valuuttakontrolli on lisännyt korruptiota jo muutenkin korruptoituneessa maassa, koska näin on pystytty säätelemään sitä, kuka kaivattuja dollareita saa käyttöönsä ja kuinka paljon.

Yksi Chávezin politiikan keskeisimmistä piirteistä oli hänen oma suuri näkyvyytensä mediassa, mikä sopi hyvin myös hänen populistisen ja vasemmistolaisen politiikkansa esiintuomiseen. Chávezilla oli myös karismaa ja sananlahjoja, joita saattoi tuoda esille erityisesti televisiossa ja radiossa. Maduro on pitkälti jatkanut Chávezin aloittamaa politiikkaa. Hänellä on jopa oma televisio-ohjelma. Samoin medianäkyvyyteen omalla televisio-ohjelmallaan on pyrkinyt parlamentin puhemies Diosdado Cabello. Heillä ei kuitenkaan ole vastaavaa karismaa tai mediataitoja kuin Chávezilla, eivätkä he näin ollen ole pystyneet vetoamaan laajaan kansanosaan.

Samaan aikaan eri poliittisia suuntauksia edustava oppositio on hajaantunut; Jotkut sen johtajista ovat jopa vankilassa, jotkut muuten estyneitä astumaan julkiseen virkaan, yhden oppositiopuolueen poliitikko juuri murhattiin. Jotkut taas pyrkivät rakentamaan kansansuosiota tapaamalla kansalaisia ympäri maata ja kertomalla tästä sosiaalisessa mediassa. Yhteistä ideologiaa tai poliittista ohjelmaa – chavismon kukistamisen lisäksi – heiltä ei kuitenkaan löydy, mikä vaikeuttaa yhteisen viestin muotoilemista.

Venezuelan mediatilanne on 15 vuodessa kääntynyt yksityisen median vallasta ja intresseistä valtion mediapolitiikan vallaksi valtion määrätietoisen politiikan tuloksena. Kuitenkaan edes kaikki valtion mediatyöläiset eivät ole yhtä mieltä poliittisesta strategiasta. Lisäksi valtio ei ole onnistunut saamaan yleisöä omille kanavilleen muutamia prosentteja enempää ja osittain tästä syystä media ei riitä yksin suosion ylläpitämiseen mittavista panostuksista huolimatta. Maduro ei olekaan pystynyt pitämään kiinni Chávezin jättämästä mediaperinnöstä ja suosio on tippunut. Uusimpien tietojen mukaan 70 prosenttia kansasta aikoo äänestää tulevissa vaaleissa opposition ehdokasta. Nämä luvut eivät kuitenkaan vielä kerro mitään todellisista äänestystuloksista. Vastoinkäymisistä huolimatta Maduro tuskin on luovuttanut tulevien vaalien suhteen, sillä jo vuodesta 1999 vallassa ollut ”chavismo”, ei vallasta helpolla luovu.

Virpi Salojärvi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.