Ilmoittauduimme syksyllä Helsinki Challenge -ideakilpailuun, jossa etsitään tiedepohjaisia ratkaisuja yhteiskunnan haasteisiin. Lähdimme ideassamme siitä, että ihmiskunnan on saatava kulutuksensa maapallon kantokyvyn rajoihin, jotta hyvinvoinnin turvaaminen myös tulevaisuudessa on ylipäätään mahdollista.
Monissa tutkimuksissa on havaittu, että kuluttajat tarvitsevat palautetta toimintansa ympäristövaikutuksista, jotta kulutustottumusten muuttaminen kestävämpään suuntaan olisi mahdollista (mm. Heiskanen ym. 2010, Vassileva ym. 2012). Spaargaren (1997) pitää tällaista tiedon tuottamista jopa välttämättömänä, jotta rutinoituneiden toimintatapojen tilanne on mahdollista syntyä uusia (de- ja re-routinization). Lisäksi kuluttajat kaipaavat tietoa siitä, miten muut kuluttavat: oman kulutuksen ei haluta olevan merkittävästi muista poikkeavaa (Fischer 2008).
Darby (2006) on havainnut, että kotitalouksien energiankulutusta on mahdollista vähentää jopa 20 % tekemällä energiankulutuksen näkyväksi kuluttajalle. Mitä välittömämpää palaute kulutuksesta on, sitä helpompaa kuluttajien on tehdä muutoksia. Omassa tutkimuksessani (2011) haastattelemani perusturvan saajat eivät osanneet sanoa omasta energiankulutuksestaan juuri mitään, koska sähkölaskut menivät suoraan sosiaalivirastolle. He eivät siis osanneet kertoa, kuluttivatko energiaa paljon vai vähän. Myöskään esimerkiksi opiskelija-asunnoissa ei välttämättä ole mahdollista tietää, kuinka paljon energiaa kuluu. Tällöin on mahdotonta arvioida myöskään sitä, kuinka paljon energiankulutusta tulisi vähentää.
Nykyisin kotitalouksille on olemassa useita erilaisia järjestelmiä kodin energiankulutuksen seuraamiseen, ja uusia ratkaisuja kehitetään jatkuvasti. Oman kulutuksen ympäristövaikutuksista kertovia sovelluksia on myös muille elämän osa-alueille, kuten liikkumiseen ja matkustamiseen. Ongelma kuitenkin on että nämä sovellukset joko eivät kata kaikkia elämän osa-alueita, tai että niiden käyttö on hankalaa. Esimerkiksi Suomen ympäristökeskuksen Ilmastodieetti-laskuri edellyttää hyvin yksityiskohtaista tietojen syöttämistä, ennen kuin saa tietää oman tuloksensa. Vaikka laskuri onkin hyödyllinen ja havainnollistaa hienosti kulutuksen ympäristövaikutuksia, se ei riitä jos tietoja ei jaksa täyttää riittävällä tarkkuudella. Myös kulutuksen arvioiminen jälkikäteen on hankalaa. Liikkumisen puolella vaikkapa HSL:n Reittiopas kertoo kyllä yksittäisen matkan hiilidioksidipäästöt, mutta seurannan tekeminen pidemmältä ajalta ei ole mahdollista. Elintarvikkeiden hiilijalanjälkiä on ilmoitettu vaihtelevasti pakkauksissa, mutta mikään ei laske niitä yhteen.
Tähän pohjautuu myös kilpailutiimimme idea: Haluamme kehittää välitöntä palautetta antavan sovelluksen seuraamaan arjen kulutusvalintoja. Aloitamme asumisen energiankulutuksesta, mutta tavoitteenamme on, että sovellus pystyisi kertomaan ympäristövaikutukset myös ainakin muilta merkittävimmiltä kulutuksen osa-alueilta, eli liikkumisesta ja elintarvikkeista. Käyttäjän ei tarvitsisi syöttää arvioita kulutuksestaan itse, vaan tieto tulisi suoraan tietokannoista ja yrityksiltä. Tieto olisi helposti käytettävissä, ja omia kulutustietoja voisi verrata vaikka keskiarvoihin, alueellisesti tai kestäväksi arvioituun kulutustasoon. Tuloksia olisi myös mahdollista jakaa sosiaalisen median kautta (tottakai).
Tiimimme valittiin tänään yhdessä 19 muun kanssa jatkoon. Kehittelemme ideaamme ensi vuoden ajan, ja voittajatiimi julkistetaan loppuvuodesta 2015. Ideamme kehittelyä voi seurata blogistamme sekä seurata Twitterissä: #SustainabilityTracker.
Lähteitä:
Darby, S. The effectiveness of feedback on energy consumption. A review for Defra of the literature on metering, billing and direct displays. University of Oxford. 2006.
Fischer, C. Feedback on household electricity consumption: a tool for saving energy? Energy Efficiency 2008: 1, 79–104.
Heiskanen, E. ym. Low-carbon communities as a context for individual behavioural change. Energy Policy 2010: 38, 7586–7595.
Eranti, V., Nuortimo, J., Laakso, S., Aarnio A. ja T. Hoas the Game. 2012.
Laakso, S. Onko elämä perusturvan varassa kestävää? Ympäristövara ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän kulutuksen tarkastelussa. Helsingin yliopisto, ympäristötieteiden laitos. 2011.
Spaargaren, G. The Ecological Modernization of Production and Consumption. Landbouw Universiteit Wageningen. 1997.
Vassileva, I. ym. Analytical comparison between electricity consumption and behavioral characteristics of Swedish households in rented apartments. Applied Energy 2012: 90, 182–188.
