Kolmas kurssikerta käsitteli eri tiedostomuotoja, niiden käsittelyä ja yhdistämistä: tärkeä aihe, sillä todellisuudessa kaikki tarvittava tieto ei todennäköisesti ole valmiina samassa paikassa. Aihetta harjoiteltiin ensin opettajajohtoisesti Afrikkaan sijoittuvan aineiston avulla. Harjoituksessa opimme muutaman eri tavan yhdistää aineistoja sekä saimme tärkeitä huomioita eri tiedostomuotojen käsittelystä. Esimerkkinä tästä: QGIS ei lue Excel-tiedostoja, joten taulukot on syytä muuttaa CSV-formaattiin ennen käsittelyä. Toisaalta osa aineiston käsittelystä ja tarvittavasta muokkaamisesta voi olla hyvä tehdä jo ennen QGISiin siirtämistä. Aineistojen yhdistäminen vaatii jonkin tekijän, jonka perusteella tiedot saadaan yhdistettyä oikein. Kurssikerran harjoituksissa tämä yhdistävä tekijä oli nimi, esimerkiksi maa tai joki, mutta se voi aineistosta riippuen olla esimerkiksi id-tunnus. Yhdistetyt tietokannat täytyy myös muistaa tallentaa: asia, jonka olin unohtanut täysin, kunnes huomasin Paula Allisen maininneen siitä blogissaan (2020).
Tietojen yhdistämisen lisäksi kurssikerralla käytiin läpi myös sen käsittelyä: taulukoiden yhdistäminen ja niiden perusteella luodut kartat voivat tuoda tärkeitä uusia näkökulmia aiheeseen, kuten myös Jonna Kääriäinen (2020) toteaa. Kurssikerralla muodostimme esimerkiksi karttoja timantti- ja öljyesiintymistä ja konflikteista. Ohjelmassa on mahdollista myös esimerkiksi laskea, kuinka monelle eri vuodelle konfliktit jakaantuvat. Enää en muista, kuinka tämä tehtiin, mutta toisaalta uskoisin, että kurssin ajatuksena on myös näyttää meille, mitä kaikkea QGISn kanssa voi tehdä. Vaikka täydellinen käyttövarmuus vielä puuttuisi, on tärkeää kuitenkin tiedostaa ohjelman ulottuvuudet ja mahdollisuudet – tämä mahdollistaa myös itsenäisen harjoittelun tulevaisuudessa.
Opettajajohtoisten tehtävien jälkeen oli aika harjoitella itsenäisesti. Tämä tehtiin yhdistämällä eri taulukoita ja laskemalla tästä yhdistetystä taulukosta tulvaindeksi ja muodostamalla siitä koropleettikartta. Tehtävä yhdisti siis näppärästi kolmen ensimmäisen kurssikerran aiheet ja testasi niiden hallintaa. Väsymyksestä huolimatta sain tehtyä kelvollisen kartan, mutta järvisyyden kuvaaminen histogrammilla osoittautui haasteeksi. Näin kävi myös ilmeisesti monelle muullekin, esimerkiksi Janina Vikman (2020) oli todennut tehtävän myös haastavaksi ja pidättäytynyt turhasta klikkailusta ohjelman jäätymisen pelossa. Itse sen sijaan päädyin klikkaile ja kokeile -taktiikkaan, joka osoittautui virheeksi. Vaikka yrityksen ja erehdyksen kautta pääsinkin toteamaan ainakin sen, mikä ei toimi, ohjelma todellakin jäätyi ja kaatui vieden tallentamattoman työni mennessään yhdistettyjä taulukoita myöten. Niinpä jouduin tekemään tehtävän alusta lähtien kotona uudestaan. Edelleenkään en saanut järvisyyttä kuvaavia histogrammeja karttaan mukaan: niitä ilmestyi kartalle vain kolme, loppujen kohtalo on tuntematon. Päädyinkin jättämään nämä yksittäiset palkit pois lopulliselta kartalta, koska niiden informaatioarvo on olematon.
Koska järvisyys puuttui omalta kartaltani, päädyin tekemään luonnonmaantieteellisen pohdintani Pinja Nivalaisen kartan (2020) perusteella. Suurimman järvisyyden ja korkeimman tulvaindeksin paikat eivät sijaitse samoilla alueilla. Korkeimmat tulvaindeksit ovat rannikolla, missä joet laskevat Itämereen ja järvisimmät alueet ovat sisämaassa – etenkin Järvi-Suomessa, mikä ei ole yllättävää. Järvialtaat todennäköisesti tasaavat vuosittaisia tulvia mutta lisäksi mereen laskevat joet keräävät virtaavia vesiä laajalta alueelta.
Allinen, P. 31.1.2020: Tietokantojen yhdistämistä ja tilastoista tietokantoihin. Luettu 3.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/pallinen/2020/01/31/tietokantojen-yhdistamista-ja-tilastoista-tietokantoihin/
Kääriäinen, J. 31.1.2020: Tietokantaliitoksia ja tulvaindeksejä. Luettu 2.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/kaarijon/2020/01/31/tietokantaliitoksia/
Nivalainen, P. 1.2.2020: Kerta 3. Luettu 3.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/npinja/2020/02/01/kerta3/
Vikman, J. 29.1.2020: Kuoppia matkalla GIS – velhoksi. Luettu 2.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/jagvikma/2020/01/29/31/