Pisteitä, geokoodausta ja maanjäristyksiä

Kuudennen Kurssikerran tavoitteena oli oppia käyttämään GPS-paikanninta pisteiden keräämisessä ja siirtämään kerättyjä tietoja kartalle. Lisäksi tavoitteena oli oppia tuottamaan pistemäistä aineistoa kartalle, sekä oppia muokkaamaan muualta löytyvää dataa sellaiseen muotoon, että se voidaan sijoittaa suoraan kartalle.

Kurssikerta alkoi ulkoharjoituksella, jossa pienryhmissä kävimme keräämässä sijaintitietoa GPS-laitteiden avulla. Ryhmäni kanssa keräsimme tietoa suojateiden sijoittumisesta Kumpulan kampusalueen lähimaastossa. Keräsimme yhteensä kymmenen havointopistettä ja kirjasimme ylös pisteiden koordinaatit, korkeuden ja tarkkuuden. Sen jälkeen siirsimme tiedot Exceliin ja sieltä MapInfoon. MapInfossa tarkoituksena oli tuottaa pistemäistä aineistoa kartalle saaduista tuloksista. Tutkimme yhdessä ryhmien keräämää aineistoa, jonka jälkeen siirryimme geokoodaus-harjoitukseen.

Geokoodaus-harjoituksessa, kuten Antti Autiokin mainitsee, tarkoituksena oli opetella ”kuinka osoitteisiin sidottua dataa oli mahdollista paikantaa kartalle”. Käytimme harjoituksessa tietokantaa, joka sisälsi tietoa RAY:n peliautomaattien sijainnista Helsingissä. Havainnolliseksi tuli ison aineiston käsittelyn haastavuus. Tässä tapauksessa osoitetietojen kirjaaja oli tehnyt paljon inhimillisiä osoitevirheitä ja ne tuli itse huomata, käydä läpi ja korjata. Tämä on yksi tietokannan hallintaan ja muokkaamiseen liittyvä seikka, jossa koen olevani vielä lapsen kengissä. Kun ei täysin ymmärrä ohjelmaa tai tietokantaa, jota käyttää, on mielestäni haastavaa myöskään ymmärtää tehdä jotain tietokantaan liittyviä ja erittäin olennaisia korjaus- tai muokkaustoimenpiteitä.

Kurssityö

Seuraavaksi siirryimme itse kurssityön pariin, jossa oli tällä kertaa tarkoituksena tuottaa opetuskäyttöön soveltuvia karttaesityksiä. Karttoja tuli tuottaa kolme ja niiden tuli käsitellä maanjäristyksiä, tulivuoria tai meteoriittien putoamispaikkoja tai näitä yhdistelminä. Kävimme aluksi yhdessä läpi kuinka saamme netistä tietoa ja kuinka sitä tuli jatko käsitellä Excelissä. Ohjeessa tuntui olevan niin monta vaihetta, että epäilin vahvasti unohtavani jonkin olennaisen. Kun sitten pääsimme tuumasta toimeen, olikin tiedon siirto ja käsittely yllättävän simppeliä. Täytyi vain muistaa noudattaa ohjetta kohta kohdalta. Ainut ongelma, jonka ohjeiden noudattaminen omalla kohdallani aiheuttaa, on se etten tällä hetkellä tätä tekstiä kirjoittaessani muista enää mitään tehtävän Excel-välivaiheista. Täytyisi päästä käyttämään ohjelmaan paljon enemmän ja myös räpeltämään omatoimisesti.

Hieman kiireisen aikataulun vuoksi en lähtenyt tekemään yhdistelmäkarttaa vaan päädyin esittämään kartoillani ainoastaan maanjäristyksiä. Antti Autio ja Nelli Aalto olivat kummatkin lähestyneet samaa teemaa havainnollistamalla eroja eri voimakkuusasteisten maanjäristyksen ilmenemisessä. Tämä on mielestäni mielenkiintoinen lähestymistapa ja haluaisin itsekin kokeilla tuottaa tämän tyylisen karttasarjan. Itse päädyin esittämään kartoillani >6 Richterin maanjäristyksien ilmenemistä. Ensimmäinen kartta kuvaa maanjäristyksiä vuodesta 1980 tähän hetkeen (Kuva 1.), seuraava vuodesta 2000 tähän hetkeen (Kuva 2.) ja viimeinen kuvaa vuoden 2014 aikana tapahtuneet >6 Richterin järistykset (Kuva 3.).

Kuva 1. >6 Richterin maanjäristykset 1980- .

Kuva 2. >6 Richterin maanjäristykset 2000- .

Kuva 3. >6 Richterin maanjäristykset 2014.

Karttojeni tarkoituksena oli havainnollistaa keskivoimakkaiden maanjäristysten ilmenemisalueita ja myös antaa osviittaa määristä visuaalisella tavalla. Tavoitteena oli, että kartat toimisivat opetuskäytössä kuvaamaan esimerkiksi liitosfäärilaattoihin liittyviä tektonisia prosesseja osana luonnonmaatiedettä tai hasardimaantiedettä.  Jo toisen kartan jälkeen tiesin, että pistekokoja olisi pitänyt muuttaa, mutta kiireessä en ehtinyt enää perehtymään, miten se tehtiin. Siitä syystä tavoitteeni visualisoida määriä jää tällä kertaa toteutumatta. Ensimmäinen ja toinen kartta ovat juuri tästä ja havaintojen suuresta määrästä johtuen hyvin samanlaisia. Vaihdoin pisteiden väriä tuomaan karttoihin edes jotain eroa. Kolmannesta kartasta saa jo osviittaa määristä ja se on mielestäni onnistunein, sillä se täyttää molemmat tavoitteeni riittävällä tavalla.

Kokonaisuutena tämä kurssikerta oli minulle erittäin mieluinen, sillä käsittelimme kiinnostavia aiheita ja MapInfon käyttö tuntui loogiselta pisteaineistoja käsiteltäessä. Myös kurssityön karttojen aiheet olivat mielenkiintoisia. Pitkästä aikaa, jos ei jopa ensimmäistä kertaa, tuntui siltä, että ei tämä niin vaikeaa ole. Oli myös kiinnostavaa lukea muiden opiskelijoiden pohdintoja kartoistaan. Erityisesti Nelli Aallon mietteet karttojen otsikoinnista kiinnitti huomioni. En ollut tullut ajatelleeksi ollenkaan lainaten Nelli Aaltoa, että  ”ilmaisua ”yli 8 richterin maanjäristykset” ei ole suositeltavaa käyttää, sillä richter ei ole mittayksikkö. Asian voisi muotoilla paremmin muun muassa sanomalla ”Maanjäristykset, joiden magnitudi on yli 8 Richterin asteikolla” (Kielikello 2011)”.

Liitän tähän loppuun vielä muutaman linkin nettisivuille, joista löytyy vaihtoehtoisia maanjäristyskarttoja. Molemmat linkkien kautta löytyvät kartat ovat mielestäni tavallaan onnistuneita, mutta niistä löytyy myös parannettavaa. Ensimmäisessä kartassa värit ja visuaalinen ilme on hieno, mutta luettavuus ja  hyödyntäminen on hieman haastavaa. Toinen kartta ilmaisee maanjäristyksien voimakkuuseroja ja määriä hyvin, mutta värimaailma on tylsähkön harmaa.

http://mitnse.com/2011/09/12/the-2011-virginia-earthquake/

http://earthobservatory.nasa.gov/IOTD/view.php?id=4180

Lähteet:

Aalto Nelli. Nellin PAK-Blogi. Kurssikerta 6: GPS-harjoituksia ja hasardeja.https://blogs.helsinki.fi/neaa/. Luettu 26.2.2015

Autio Antti. Antin paikkatietoblogi. Kurssikerta 6. https://blogs.helsinki.fi/anttiaut. Luettu 26.2.2015

Buffer ja suffer

Viidennen kurssikerran teemana oli bufferointi eli puskurointi, joka on tehokas keino laskea muun muassa kuinka monta kohdetta jää tietyn kokoisen säteen sisäpuolelle. Tavoitteena oli oppia paremmaksi piirtotyökalujen käyttäjäksi, sekä ymmärtää niiden logiikkaa. Lisäksi harjoittelimme laskemista kohteiden avulla, sekä hyödynsimme bufferitoimintoa etäisyyksien ja lukumäärien laskemisessa.

Kurssikerran aikana tuli vastata kolmeen monivaiheiseen tehtävään. Mirka Jokela-Määttä pohti blogitekstissään tehtävien haastavuutta ja epäili omien vastauksiensa tarkkuutta ja oikeellisuutta. Itse kohtasin samantyyppisiä haasteita. Tehtävät oli tehtävä vauhdilla ja tiesin jo niitä tehdessä, että nyt tarkkuus kärsii. Päätin kuitenkin sivuuttaa tämän seikan, vaikka eihän se kivaa ole.

Ensimmäinen lentokenttiä koskeva tehtävä sujui suhteellisen näppärästi, sillä siinä pystyi soveltamaan kurssikerran alussa läpikäytyjä buffer- perustoimintoja ja oppeja. Viimeinen kaakkois-luode-lentokenttätehtävä aiheutti kuitenkin päänvaivaa, sillä en täysin ymmärtänyt, millaiselle alueelle bufferi tuli muodostaa. Ensimmäisen tehtävän toinen osa liittyi juna-asemiin ja oli mielestäni aika simppeli. Toisessa tehtävässä tuli soveltaa ennalta opittua ja laskea prosenttiosuuksia. Kaiken kaikkiaan näihin kahteen tehtävään meni jo niin kauan aikaa, että päätin tulla tekemään kolmannen erittäin työläältä kuulostavan tehtävän omalla ajalla.

Tein kolmannen tehtävän Helsingin yhtenäiskoulusta. Alkuun olin varma, että metsään mennään, mutta tehtävä osoittautuikin kohtuullisen yksinkertaiseksi ja nopeaksi.  Lopputuloksia muiden tuloksiin muun muassa Olli Rantasen tuloksiin verratessani huomasin, että kaikissa arvoissa on heittoa. Tässä kävi siis juuri niin kuin alussa ajattelinkin. Kiire rokottaa tarkkuudesta ja tulee virheitä. Osa lopputulosten eroista kuitenkin selittyy jokaisen itse tekemällä bufferilla, sillä kun bufferi tehdään itse, eroja tulee aina; Käytetään erikokoista viivaa ja piirretään eri kohtaan. Kaakkois-luode-tehtävässä tein varmasti virheen ja se näkyy myös lopputuloksessa.

Buffer-tehtävän tulokset (Pahoittelut taulukon visuaalisesta ilmeestä. Jouduin turvautumaan kuvankaappaukseen.):

Pohdintoja MapInfosta ja tähän mennessä opitusta

MapInfon keskeisimmät toiminnut liittyvät mielestäni teemakarttojen tekoon. Ohjelmalla on mahdollista tuottaa monipuolisesti erilaisia teemakarttaesityksiä eri tarpeisiin. Tähän kuuluu olennaisena osana kuitenkin tietokantojen yhdistäminen ja muokkaus. Se on osattava tehdä viimeistellysti, ”jotta tieto ylipääntänsä olisi esitettävissä visuaalisesti” kuten Petri Danielsson blogitekstissään toteaakin. Tämä tapahtuu esimerkiksi Table-Maintenance ja Table-Update column komentojen avulla.

Samassa tekstissä Danielsson toteaa teemakarttojen muodostamisen ja toiminnot itselleen helpoiksi ja helposti ymmärrettäviksi. Itse koen myös teemakarttojen teon valmiista aineistosta helpoksi. Haasteen aiheuttaa, mikäli tietokantokantoja on tuotava itse. Silloin virheiden mahdollisuus kasvaa suuresti ja työmäärä moninkertaistuu. Myös luokittelussa ja muussa teemakarttoihin liittyvässä säädössä voi aina olla parempi. Voisi käyttää hieman enemmän aikaa ja kokeilla hieman enemmän erivaihtoehtoja.

Tällä hetkellä koen itselleni helpoksi myös piirtotyökalujen peruskäytön, sillä niitä tuli juuri harjoiteltua. Lisäksi tietokantojen perusmuokkaus ja yhdistäminen on suhteellisen hyvin hallussa. Haasteita on kuitenkin tietokantojen soveltavammassa käytössä ja muissakin soveltavissa ominaisuuksissa ja työkaluissa, esimerkiksi buffer-sovelluksissa. Jotta kehittyisin sujuvaksi MapInfon käyttäjäksi, tulisi minun käyttää ohjelmaa paljon enemmän ja useammin. Tällä hetkellä aina, kun avaan ohjelman, olen hetken aikaa kuin Liisa ihmemaassa ennen kuin toiminnot muistuvat mieleen tai kertaan ne edellisten kurssikertojen ohjeista. Lainaten Petri Danielssonia: ”Kompurointi tällaisten yksinkertaisten toimintojen toteuttamisessa on sinänsä harmiton, teknisesti yksinkertainen ongelma, mutta tuntuu turhauttavalta.”

Se, kuinka hyvin käyttäjä osaa MapInfoa hyödyntää, on erittäin ratkaisevassa roolissa miettittäessa MapInfon mahdollisuuksia. Tottakai aineiston laajuudella, tarkkuudella ja monipuolisuudella on merkitystä, mutta suurin lopputulokseen vaikuttava tekijä on käyttäjä. Osaava käyttäjä saa ohjelmasta varmasti paljon irti. Kuten jo edellä mainitsinkin, kehittyminen osaavaksi MapInfon käyttäjäksi vaatii minulta vielä paljon töitä ja tunteja. Ohjelma on kuitenkin mielenkiintoinen ja erityisesti bufferi-ominaisuus, jota tällä kurssikerralla harjoiteltiin, oli minun mieleeni kaikkine sovellusmahdollisuuksineen.

Loppuun vielä pohdintaa bufferi-sovelluksista

Kurssikerran tehtäviin liittyvien sovellusten lisäksi bufferoimalla voisi selvittää esimerkiksi ajoneuvojen määrän tietyllä rajatulla alueella ja verrata sitä ilmanlaatuun kyseisellä alueella. Mahdollisesti voitaisiin myös tutkia ulkomaalaisten osuutta väestöstä ja etnisten ravintoloiden määrää, jollain tietyllä alueella. Olli Rantanen tuo blogitekstissään vielä esille hyvän esimerkin MapInfon ja bufferoinnin soveltuvuudesta. Se on hänen mukaansa hyödyllinen apuväline ympäristövaikutusten arvioinnissa ja yhdyskuntasuunnittelussa.

Lähteet:

Danielsson Petri. PAIKKA!. KK5: Pohdintaa MapInfosta ja kurssin harjoitteista. https://blogs.helsinki.fi/pdaniels/. Luettu 24.2.2015

Jokela-Määttä Mirka. Paikannettua tietoa. KK5: Oivalluksia_ja_ongelmia.wor. https://blogs.helsinki.fi/mijokela/. Luettu 23.2.2015

Rantamäki Olli. Olli Rantamäen PAK-blogi. KURSSIKERTA 5 − MAPINNON JA MAPINHON VÄLILLÄ. https://blogs.helsinki.fi/ollirant/. Luettu 24.2.2015

Ruutuja, rastereita ja rekisteröintiä

Neljännen kurssikerran tavoitteena oli tutustua ruutukarttojen tekemiseen. Lisäksi tuotimme uutta tietoa tietokantaan maantieteellisiä kohteita hyväksikäyttämällä, sekä harjoittelimme rasterikartan kiinnittämistä MapInfon avulla koordinaatistoon. Teimme lopuksi myös yksinkertaisen piirtämisharjoituksen rasterikartan avulla, jossa merkitsimme Pornaisten karttalehdelle sen keskustan päätiet ja asutuksen.

Itse kurssitehtävänä oli tällä kertaa laatia ruututeemakartta vapaavalintaisesta aiheesta. Itse päädyin tutkimaan ruotsikielisten jakautumista pääkaupunkiseudulla (Kuva 1.). Ruutukokona käytin 500 metriä. Tällä kertaa en ehtinyt kokeilemaan muita ruutukokoja tiukasta aikataulusta johtuen. Värisävyiksi valitsin punaisen sävyt ja luokittelussa käytin luonnollisia luokkavälejä. Rajasin luokkien lukumäärän neljään.

Kuva 1. Ruututeemakartta ruotsinkielisten jakautumisesta pääkaupunkiseudulla

Visuaalisesti kartta on mielestäni melko onnistunut. Punaisen sävyt toimivat tässä yhteydessä hyvin ja rajattuani luokkien lukumäärän neljään, kartta pysyy myös selkeänä. Luokitteluun ja sen suunnitteluun olisi voinut käyttää hieman enemmän aikaa, mutta tällä kertaa MapInfon tarjoama valmis luokittelu tuotti kuitenkin onneksi kelvollisen lopputuloksen. Jouduin nimittäin hieman kertailemaan aiempien kurssikertojen oppeja MapInfon käytöstä ja siitä syytä aika oli kortilla. Luettavuuden parantamiseksi karttaan olisi pitänyt lisätä hieman nimistöä, sillä ideana oli tuottaa kartta, josta näkee ruotsinkielisten jakautumista erialueille. Selväksi kyllä tulee, missä asutuskeskittymät sijaitsevat, mutta mikäli ei tiedä, mitä nämä alueet ovat, niin kartta ei ole kovin informatiivinen. Nostin karttaan päällimmäiseksi kaupunkien rajat ja se oli mielestäni hyvä ratkaisu (vrt. Kuva 1. ja Kuva 2.) tehden siitä hieman informatiivisemman.

Kuva 2. Ruotsinkielisten jakautuminen niin, että kaupunkien rajat peittyvät ruutujen alle.

Kun päästään itse kartan tulkintaan, niin pääkaupunkiseudulta löytyy selkeät ruotsinkielisten asutuskeskittymät Kauniaisten, Espoon rannikon sekä Helsingin keskustan alueilta. Olli Rantamäki oli tehnyt oman ruututeemakarttansa samasta aiheesta ja pohtikin mielestäni hyvin sitä, kuinka suuren ongelman aiheuttaa se, ettei tiedossa ole ruutukohtaisia asukasmääriä. ”Luvut vaihtelevat erittäin paljon, ja täten sen huomaaminen, miten ruotsinkielisten suhteellinen osuus vaihtelee, on mahdotonta. Näin on vaikea arvioida, onko jotkut alueet erityisen vahvasti suomenruotsalaisia. Esimerkiksi kantakaupungissa ruotsinkielisiä näyttää olevan absoluuttisesti paljon, mutta suhteellisesti niiden määrä jäänee sangen pieneksi. ”

Vaikka ruutukohtaisia asukasmääriä ei olekaan tiedossa voi kartasta silti nähdä, minkä tyyppisille alueille ruotsinkieliset jakautuvat. Tämä tietysti edellyttää sen, että kartan lukijalla on jonkinlaista pohjatietoa pääkaupunkiseudusta ja sen alueista. Pääkaupunkiseudulla asuu nimittäin vanhoja suomenruotsalaisia sukuja, jotka muun muassa asuttavat Eiran, Punavuoren ja Munkkivuoren alueita, sekä Kauniaisten aluetta. Mielenkiintoista on myös pohtia, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että Espoon rannikon alueella asuu suhteessa paljon ruotsinkielisiä. Rannikon asunnot ovat melko uusia, isoja ja kalliita. Lisäksi alueella on hyvät purjehdusmahdollisuudet. Voisiko stereotyyppinen kuva suomenruotsalaisesta päteä tässä tapauksessa?

Keskusteltuani suomenruotsalaisen ystäväni kanssa, joka on perehtynyt pääkaupunkiseudun historiaan, minulle selveni muutama kiinnostava fakta ruotsinkielisten sijoittumisesta, mikä osittain laajensi myös käsitystäni Espoon rannikkoseudun ruotsinkielisestä asutuksesta. Vielä 1950-luvulla Espoo oli maaseutua ja asutusta ei ollut paljon. Rannikon kesämökit olivat enimmäkseen suomenruotsalaisten asuttamia, koska heillä oli rahaa. Lähtökohtaisesti suomenruotsalaiset ovat asuttaneet rannikkoseutuja ja nämä suvut, jotka ovat asuneet esimerkiksi Westendissä kauan aikaa sitten ja omistaneet kenties paljon lääniä, ovat sitten halunneet muuttaa takaisin. Ystäväni nosti esille myös inhimillisen seikan, että monesti ihmiset, varsinkin vähemmistöt muuttavat toistensa vierelle. On tuttuja naapureita, kavereita, lenkkiseuraa ja lastenvahteja. Lisäksi hän muistuttaa, että suomenruotsalaisten osuus pääkaupunkiseudulla vähenee vuosivuodelta. Liekö tähän syynä muuttovirta muualle esim. Ruotsiin?

Pohtiessani ruututeemakartan ominaisuuksia ja luettavuutta törmäsin Susanna Saukkosen osuvaan kiteytykseen: ” Ruututeemakartalla on mielestäni hyväksyttävää esittää absoluuttisia arvoja koska rasterit ovat pieneltä alueelta. Ruututeemakartasta voi saada tarkempaa informaatiosta alueellisesta jakautumisesta kuin vaikka perinteisestä koropleettiteemakartasta. Ruututeemakartan luettavuus on mielestäni helppo kunhan värit ja koot on valittu oikein.”

Lähteet:

Rantamäki Olli. Olli Rantamäen PAK-blogi. Kurssikerta 4 – ruututeemakartta ja hiukan Helsingin historiasta. https://blogs.helsinki.fi/ollirant/. Luettu 13.2.2015

Saukkonen Susanna. Susannan matka paikkatiedon maailmaan’15. 4. opetuskerta : ruutuja ja rasterikarttoja Mapinfoon ja karttakuvan rekisteröinti. https://blogs.helsinki.fi/susannsa. Luettu 13.2.2014

Päällekkäisiä teemakarttoja

Toisen kurssikerran tavoitteena oli tutustua päällekkäisiin teemakarttoihin ja niiden tuottamiseen. Itse jouduin olemaan kyseisen kurssikerran poissa ja niinpä tuotin teemakarttani itsenäisesti muiden tutustuessa neljännen kurssikerran aineistoihin.

Päätin käyttää karttapohjana Pohjois-Suomen kuntia, sillä kyseisestä alueesta en ole vielä spesifisti tuottanut yhtään karttaesitystä. Lisäksi halusin tutkia päteekö hypoteesini tutkimieni muuttujien välisestä korrelaatiosta. Karttaesityksessäni kuntien kokonaisnettomuutto on esitetty koropleettikarttana, jossa positiivista nettomuuttoa on kuvattu keltaisen sävyinä ja negatiivista harmaan eri tummuusasteilla (Kuva 1.). Eläkeläisten osuus kunnittain on esitetty pylväsdiagrammein koropleettiesityksen päällä.

Kuva 1. Kahden muuttujan päällekkäinen teemakartta Pohjois-Suomesta.

Koska tein karttani näin myöhään, pystyin tutustumaan kätevästi muiden opiskelijoiden karttatöihin ja pohdintoihin. Esimerkiksi Elias Annila blogissaan Eliaksen PAK-Blogi oli pähkäillyt rastereidensa erottuvuutta. Myös Mirka Jokela-Määtän Paikannettua tietoa -blogissa julkaisema päällekkäinen teemakartta oli tuotettu koropleetti- ja rasterikartan yhdistelmänä. Aivan, kuten Eliaskin blogissaan mainitsee, mielestäni rastereista on haastava  luoda sellaista karttaesitystä, josta selkeästi tulee rasterien erot esille. Kartasta ehkä erottuu yksi kaksi luokkaa, mutta loput sekoittuvat massaksi.

Mikäli aikaa olisi ollut enemmän käytössä olisin saattanut lähteä kokeilemaan tuota rasterimuotoista karttaa. Päädyin kuitenkin tällä kertaa melko yksinkertaiseen ratkaisuun eli koropleetti-pylväs- yhdistelmään. Värisävyinä päätin kokeilla harmaan ja keltaisen yhdistelmää koropleettikartassa, sillä halusin positiiviset arvot selkeästi esille negatiivisista.  Jaoin aineiston neljään luokkaan ja muokkasin luokkarajoja käsin niin, että lopputulos oli mielestäni selkeä eikä korostanut liikaa mitään luokkaa. Pylväiden väriksi halusin valita jonkin neutraalin, mutta taustasta riittävästi erottuvan värin. Päädyin vaalean siniseen. Hienosäätönä olisin voinut vielä muokata pylväiden paikkoja Corelissa, sillä osa niistä menee päällekkäin. Jätin sen kuitenkin tällä kertaa tekemättä.

Hypoteesini tuloksista oli, että kunnissa, joissa kokonaisnettomuutto on positiivinen, eläkeläisten osuus olisi pienempi kuin kunnissa, joissa nettomuutto on negatiivinen. Tämän päättelin mahdollisesti aiheutuvan siitä, että nuoret muuttavat työn tai opiskelun perässä vanhempia ihmisiä aktiivisemmin. Käytännössä siis nuoret muuttaisivat pois ja eläkeläiset jäisivät.

Hypoteesini pitää nopealla silmäyksellä paikkansa. Esimerkiksi Rovaniemi vetää yliopistonsa puolesta nuoria muuttamaan kunnan alueelle ja eläkeläisten %-osuus on Pohjois-Suomen pienimpiä. Samantyyppinen tilanne on myös Kittilässä, joka on ollut jo yli kymmenen vuotta muuttovoittoinen kunta ja eläkeläisten osuus on suhteellisen pieni. Tämä ei kuitenkaan voi johtua opiskelumahdollisuuksista, sillä ne ovat Kittilässä rajalliset. Wikipedian mukaan “nykyinen kehitys on pääasiassa matkailun ja 2000-luvulla alkaneen kaivostoiminnan ansiota”. Samankaltainen tilanne on myös Kittilän naapurikunnissa Muoniossa ja Kolarissa. Vaikka näiden kuntien väkiluku vähenee, ne ovat silti Pohjois-Suomen muuttovoittoisimpia alueita nimenomaan matkailun, mutta myös kaivostoiminnan tuottamien työpaikkojen ansiosta. Muuttovoittoisista alueista ehdottomasti mielenkiintoisin on mielestäni Savukosken kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan itäosassa. Se on kevyesti muuttovoittoinen, vaikka sen väkiluku laskee jatkuvasti ja se on Suomen harvimmin asutettu kunta. Kunnan alueella sijaitsee kuitenkin yksi merkittävä vetovoimatekijä, Korvatunturi.

Muuttotappioisilla kunnilla selvä teema näyttää olevan, että nuoret muuttavat joukolla opintojen perässä muualle. Inarin kunta vahvasti muuttotappioisena kuntana pistää kuitenkin silmään, sillä sen eläkeläisten osuus ei ole lähellekään Pohjois-Suomen suurimpia. En keksi tähän oikein mitään järkevää selitystä. Voisiko ihmiset työskennellä mahdollisesti pidempään esim. porotalouden parissa, olematta niin sanotusti eläkkeellä?

Kokonaisuutena päällekkäisen teemakartan tekeminen oli mielenkiintoista ja opin jälleen paremmaksi MapInfon käyttäjäksi. Tosin olisin voinut valita hieman rohkeamman yhdistelmän. Joka tapauksessa tämä kartta on mielestäni onnistunut.

Artikkelipohdintaa

Two-variable choropleth maps as a useful tool for visualization of geographical relationship Anna Leonowicz

Antti Autio tiivistää kyseisen artikkelin sisällön tehokkaasti: “Artikkelissa käsitellään yksi- ja kaksiteemaisia koropleettikarttoja sekä niiden toimivuutta erilaisissa käyttötarkoituksissa.”

Autio jatkaa “Koropleettikartat ovat yleinen kartografinen keino tutkijoille, maantieteilijöille ja kartografeille visualisoida numeerista aineistoa. Yleisimmin kartografiassa keskitytään esittämään yhden muuttujan koropleettikarttoja, jolloin eri ilmiöitä tarkastellaan eri kartoilla. Yhden muuttujan koropleettikartoilla on hyvä esittää ilmiöiden alueellista jakautumista.”

Leonowicz kehottaa artikkelissaan rohkeasti käyttämään myös kahden muuttujan koropleettikarttaa. Tällä tavoin, mikäli luokittelu on huolellista, voidaan verrattain tehokkaasti visualisoida kahden teeman yhteneväisyyksiä alueellisesti.

Olen samaa mieltä Susanna Saukkosen kanssa, että kahden teeman koropleettikartta vaatii lukijalta enemmän kartografista ymmärrystä ja kärsivällisyyttä lukea legenda tarkasti ja tarkastella karttaa huolellisesti. Saukkosta lainaten: “Tämän tutkimuksen kartan legenda on vaikeasti luettava koska se poikkeaa normaalista legendasta. Ensinnäkin, tietoa ei ole koottu vain yhteen paikkaan selittäväksi tekijäksi, vaan se  on löydettävä tutkimalla koko sivua ja karttoja. Laatikko, jossa on maalla asuvat ja prosenttimäärä asukkaista jotka ovat alle 18 vuotiaita asettaa myös haasteita lukijalle. Myös se, että kartat ovat tekstin perässä eivätkä keskellä tekstiä vaikeuttaa niiden lukua. Helpompaa olisi tarkastella karttoja samalla kun lukee tekstiä. Nyt kartat tuntuvat hieman irrallisilta”.

Mielestäni kahdenmuuttujan koropleettikartta vaikuttaa mielenkiintoiselta, mutta melko haastavalta toteuttaa tiedoilla, (tai niiden puutteilla) joita minulla tällä hetkellä on. Jotta lopputulos olisi vaikuttava ja mahdollisimman selkeä, tulee tilastollisen tietämyksen olla hyvä. Luokittelu ja väriskaala tulee tämän tyyppisessä esityksessä olla onnistunut, sillä muutoin lopputuloksesta tulee autuaan sekava ja vääristynyt.

Lähteet:

Annila Elias. Eliaksen PAK-blogi. KURSSIKERTA 2, KAHDEN MUUTTUJAN KOROPLEETTIKARTAT. https://blogs.helsinki.fi/eannila. Luettu 9.2.2015

Autio Antti. Antin paikkatietoblogi. Artikkeli 1 (kurssikerta 2). https://blogs.helsinki.fi/anttiaut. Luettu 9.2.2015

Jokela-Määttä Mirka. Paikannettua tietoa.KK2: Päällekkäiset teemakartat ja reaktioita artikkeliin. https://blogs.helsinki.fi/mijokela. Luettu 9.2.2015

Kittilä. Wikipedia. http://fi.wikipedia.org/wiki/Kittil%C3%A4. Luettu 9.2.2015

Saukkonen Susanna. Susannan matka paikkatiedon maailmaan ’15. 2.KERTA – MUUT TEEMAKARTAT JA KAHDEN PÄÄLLEKKÄISEN TEEMAN KÄYTTÖ & 1. ARTIKKELI. https://blogs.helsinki.fi/susannsa/. Luettu 9.2.2015