Säteilyvyöt ja avaruusfysiikkaa

Helsingin yliopiston avaruusfysiikan ryhmässä vieraili 14-18.11.2022 kaksi TET-harjoittelijaa yläasteelta (Anna Pärssinen Sipoonlahden koulusta ja Aurora Airaksinen Viikin normaalikoulusta). He tutustuivat ryhmän toimintaan ja tekivät Maata ympäröiviin säteilyvöihin liittyvän pienen tutkimustyön. Aiheen taustoihin perehtyäkseen he etsivät ensin tietoa tärkeimmistä käsitteistä ja kirjoittivat näistä esittelyt. Alla on heidän kirjoittama teksti 

Kirjoittajat: Anna Pärssinen ja Aurora Airaksinen 

Aurinkotuuli

Aurinkotuuli tarkoittaa sitä, että aurinko puhaltaa jatkuvana virtana avaruuteen kaasukehänsä päällimmäisiä osia ja samalla magneettikenttäänsä. Auringosta tulevan tuulen suuntautuessa kohti maapalloa ja kohdatessa Maan magneettikenttän, erilaisen tapahtumien seurauksena syntyy revontulia. Aurinkotuulen ominaisuudet vaihtelevat paljon Auringon tapahtumista riippuen, eli Auringolla on aktiivisempia ja rauhallisempia vaiheita. Kuitenkin jonkinlainen hiukkasvirta on olemassa koko ajan.

Aurinkotuuli koostuu plasmasta, eli sähköisesti varautuneiden elektronien ja protonien (vetyatomin ydinten) muodostamasta kaasusta. Aurinkotuulen seassa on myös heliumytimiä (noin 8%) ja vähän muita Auringon sisältämiä raskaampia alkuaineita.

Aurinkotuulen nopeus vaihtelee, mutta se on keskimäärin 300-400 km/h. Se voi kuitenkin nousta enimmillään jopa 1000 km/h. Sillä kestää noin 2-4 päivää saapua Auringosta Maan etäisyydelle. Aurinkotuulen tiheys Maan etäisyydellä on noin 5-10 hiukkasta per kuutiosenttimetri. Maan ilmakehän tiheys merenpinnan tasolla puolestaan on noin 1,225 kg kuutiometriä kohden. Se on siis paljon tiheämpi kuin aurinkotuulen tiheys maapallon etäisyydellä.


Auringosta lähtee jatkuva aurinkotuuli ja erilaisia purkauksia (credit: NASA)

Continue reading “Säteilyvyöt ja avaruusfysiikkaa”