Yhteiskuntapolitiikan graduopas

Yliopisto-opiskelun kruununjalokivenä on opintojen lopussa tehtävä opinnäytetyö, eli maisterintutkielma tai tuttavallisemmin gradu. Tutkielman laajuus on seminaari mukaan luettuna 40 opintopistettä, ja sen toteuttamiseen vaaditaan itsenäisesti toteutettava tutkimus, jota tehdään noin vuoden ajan. Tutkielman keskiössä on tutkimuskysymys sekä sitä varten kerättävä aineisto ja näiden välisestä suhteesta tehty opiskelijan oma pohdinta. Hyvän opinnäytetyön merkkinä onkin ansiokas aineiston käsittely.

Alkuvalmistelut

Ensimmäinen askel gradun tekemiseen on aiheen valinta, jota ei voi aloittaa liian aikaisin. Monet saattavat tehdä gradun oman kandinsa pohjalta, ja ideoita gradua varten on myös syytä kerryttää maisteriopintojen aikana. Graduseminaarin alkaessa olisi hyvä olla hahmoteltuna esimerkiksi, aikooko tehdä laadullisen vai määrällisen tutkimuksen, ja millaista taustakirjallisuutta työssä voisi käyttää, mutta täysin valmis tutkimuskysymyksen ei vielä tarvitse olla. Ideoita voi saada esimerkiksi kurssien pitäjiltä, minkä lisäksi monet yritykset tarjoavat mahdollisuutta yhteistyö- ja tilausgraduihin, joiden kautta on mahdollista saada valmis tutkimuskysymys ja tukea aineistonhankintaan.

Kun tutkimuskysymys on hahmoteltu, olisi myös syytä miettiä seminaaria varten mahdollista aineistoa ja taustakirjallisuutta, sekä sitä, millaiset (metodi)kurssit maisterivaiheen opinnoissa tukisivat tätä aihetta. Työtä varten olisi myös syytä etsiä oma-aloitteisesti ohjaaja, sillä moni yliopiston tutkija on varmasti perehtyneempi tutkittavaan aiheeseen kuin oletuksena ohjaajana toimiva seminaarin vetäjä. Tämä ei kuitenkaan ole välttämätöntä, eikä asiasta kannata ottaa tarpeettomasti paineita. Itse seminaari toteutetaan kahdessa kahden periodin mittaisessa osassa.

Ideasta tutkimussuunnitelmaan

Ensimmäisessä seminaarissa sovitaan etenemisestä, työskentelyn tavoista ja hahmotetaan tutkimuskysymystä sekä mahdollista aineistoa ideapaperille. Gradunteon edetessä ideapaperi laajenee pian noin kymmenen sivun tutkimussuunnitelmaksi sisältäen nyt myös tutkimusmetodia ja teoriataustaa koskevaa pohdintaa. Kattavan palautteen saaminen on tärkeä osa prosessia tässä vaiheessa työtä, sillä tutkimussuunnitelman on tarkoitus ohjata tulevaa työskentelyä. Mitä enemmän omaa työtään on valmis esittelemään seminaarissa, sitä enemmän palautetta on mahdollista saada. Seminaarien ulkopuolella muiden opiskelijoiden vertaistuki on myös arvokas keino saada palautetta ja ideoita omalle työlle.

Seminaarit eivät ole viikoittaisia, vaan ne kokoontuvat sovitusti, kun jollakin on osia työstään esiteltävänä. Itsenäinen työskentely on huomattavan paljon korostuneempaa kuin esimerkiksi kandityötä tehdessä. Gradun teossa ohjaus auttaa suuntaamaan omaa työskentelyä ja antaa arvokkaita näkökulmia. Ohjauksen määrä ja luonne riippuvat opiskelijan tarpeista, joten siitä tulee sopia oma-aloitteisesti ohjaajan kanssa

Tutkimussuunnitelmasta eteenpäin

Gradua varten tarvitaan myös aineistoa, jonka pohjalta muodostetaan perusteltu vastaus tutkimuskysymykseen. Aineisto voi olla joko valmista aineistoa tai itse kerättyä aineistoa. Aineiston keruu on työläs vaihe, eikä sitä voi helpolla aloittaa uudestaan, joten tämä vaihe kannattaa suunnitella hyvin, mikäli päätyy keräämään aineiston itse.

Gradun alustavaa versiota ja analyysiä esitellään toisen seminaarin aikana, jossa työ myös opponoidaan. Valmista versiota lähestyvä vedos palautetaan ohjaajalle luettavaksi vielä kuukautta ennen varsinaista palauttamispäivää, jolloin työhön on vielä mahdollista tehdä viime hetken hiomisia. Opinnäyte palautetaan tarkastettavaksi edeltä määritettyinä päivämäärinä. HUOM! työn voi saada hyväksytyksi siis vain tiettyinä päivinä vuoden aikana, ja opiskelijan tulee olla silloin läsnäoleva.

Kokonaisuudessaan on syytä muistaa, että gradua tehdessä ei kannata yrittää haukata suurempaa palaa kerralla kuin pystyy itse käsittelemään. Toisin sanottuna työn ja sitä varten kerättävän aineiston paisumista liian suureksi kannattaa pyrkiä välttämään. Omaa työskentelyä on syytä myös rytmittää, jotta työ etenisi tahdikkaasti, mutta ei samalla ylikuormita itseään. Ideapaperiin ja tutkimusuunnitelmaan kannattaa panostaa huolella, sillä nämä tarjoavat opinnäytteentyölle punaisen langan, johon tukeutua. Ongelmatilanteissa on myös syytä aina ottaa yhteyttä ohjaajaan.

 

Hyödyllisiä resursseja:

Kirjallisuutta:

  • Hirsjärvi, Sirkka & Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula (2009) Tutki ja kirjoita.
  • Hakala, Juha (2017) Tulevan maisterin graduopas.
  • Karisto, Antti & Seppälä, Ullamaija (2004) Maukas gradu: valmistumisvihjeitä tutkielman tekijöille. Tampere: Vastapaino.
  • Kniivilä, Sonja & Lindblom-Ylänne, Sari & Mäntynen, Anne (2017) Tiede ja teksti: tehoa ja taitoa tutkielman kirjoittamiseen. Helsinki: Gaudeamus.
  • Mäkinen, Olli (2005) Tieteellisen kirjoittamisen ABC. Helsinki: Tammi.
  • Svinhufvud, Kimmo (2015) Gradutakuu. Helsinki: Art House.