”Tohtori Jekyll ja Herra Hyde”

Peter Dendooven

Suhteeni suomen kielen kanssa on monimutkainen ja on ollut vaihteleva: kiva kun opit (ja muistat!) jotain, ärsyttävää on, kun joka kerta, kun opit jotain, unohdat jotain muuta… Ihan niin kuin Tohtori Jekyll ja Herra Hyde.

Ensimmäiset vuodet

Muutin Jyväskylään kesäkuussa 1994. Olin tutkija kiihdytinlaboratoriossa. Heti osallistuin Jyväskylän Yliopiston suomen kielen kurssiin opiskelijoille. Ensimmäinen osa alkoi syyskuussa. Kielikurssi oli ihan tavallinen, samanlainen kuin opiskelin koulussa kotimaassani Belgiassa ranskaa, englantia ja saksaa, ja vähän espanjaa vuonna 1993 Kaliforniassa. Mutta yhtäkkiä, viides tai kuudes oppitunnilla, opettaja alkoi puhumaan pelkkää suomea. Me kaikki kurssilaiset katsoimme toisiaan: mitä tämä on? Totta kai, opettajan piti silloin tällöin puhua vähän englantia, koska ei kukaan meistä reagoinut, kun se, ilmeisesti, kysyi jotain. Harjoitukset emme pystyneet tekemään, koska selitys suomeksi oli iso mysteeri.

Jostain syystä kurssi jatkui ja pääsin toiseen osaan. Kurssilla oli 4 osaa, jokainen kesti muutaman kuukauden. Oli mahdollista seurata 2 osaa vuodessa. Tein eka vuotena 2 osaa, mutta aloitin kolmas osa vasta noin 5 vuotta myöhemmin. Lopetin kurssin, kun neljäs osa oli puoliksi tehty.

Opiskella suomea 90-luvulla on ollut tosi hidasta, osittain siksi, koska olin aika laiska opiskelemaan ja harjoittelemaan (oma vika, tiedän). Koska suomi oli minulle niin erilainen kieli, tarvitsin paljon motivaatiota ja vielä enemmän aikaa, ainakin kun kurssi ei ollut kokopäiväinen, vaan vain 2 luentoa viikossa, ja lisäksi oli kotitehtävät. Parempi olisi ollut kokopäiväinen kurssi, joka kestää muutaman viikon muutaman kerran ensimmäisenä vuotena.

Suomi kotikieleksi

Muutimme vaimon kanssa Groningeniin Alankomaihin vuonna 2001. Groningenin yliopisto oli ainoa yliopisto Benelux-maissa, jolla oli suomen kielen opetusohjelma. Mutta kun kaikki kurssit järjestettiin totta kai päiväsaikaan, en pystynyt seuraamaan niitä. Aloimme kuitenkin puhumaan suomea kotona. Olen pari kertaa viimeisen 20 vuoden aikana katsonut uudelleen oppikirjoja. Luen myös aika paljon suomea (kirjoja ja Suomen Kuvalehteä). Näin olen pikku hiljaa oppinut enemmän ja enemmän.

Uusi buusti

Keväällä 2021 sain Helsingin Yliopistolta viestin, että järjestetään suomen kielen kurssi henkilökunnalle, nimittäin Kielibuustin kurssi. (Sain viestin, koska olen ollut vieraileva professori Helsingin Yliopistossa jo vuodesta 2015 lähtien). Osallistuin heti ja nyt on jo toinen osa ohi. Kielibuustikurssi on ollut hauska ja hyödyllinen, mutta suhteeni suomen kielen kanssa on edelleen niin kuin Tohtori Jekyll ja Herra Hyde.

 

 

Kirjoittaja on Fysiikan tutkimuslaitoksessa Helsingin yliopistossa työskentelevä vieraileva professori. Hänen päätyöpaikkansa on Groningenin yliopiston lääketieteellinen keskus Alankomaissa. Vapaa-aikana hän mm. hoitaa vaimon kanssa siirtolapalstaa, missä marjojen kerääminen on vuoden huipputehtävä.