Titta Lassila, Madagaskar
Sammakoiden bongaaminen sademetsässä aiheuttaa arvaamatonta riippuvuutta. Kurnuttajien perässä ryömitään vaikka virtaavan puron kivien väliin tai tuijotetaan puoli tuntia pimeään pusikkoon, koska sieltä kuului ”tiktiktik”. Hämäräaktiivisten sammakoiden silmiinpistävä runsaus sademetsää halkovassa purossa kuvastaa hyvin koko luonnon monimuotoisuutta tällä suurella saarella.
Madagaskarin biodiversiteettiä on vaikea sanoin kuvata. Lähes kaikki lajit ovat endeemisiä, joten minne ikinä katsonkin, näen eliöitä joita en voi nähdä missään muualla. Sammakoista 88 prosenttia on kotoperäisiä, ja lajeja on kuvattu reippaasti yli kaksisataa. Kuten monien muidenkin eliöryhmien kohdalla, todellinen lajimäärä lienee moninkertainen.
Lajirunsaus ei kuitenkaan valitettavasti ole pysyvä tila. Jo 90 prosenttia kasvillisuuspeitteestä on tuhoutunut, mikä on pakottanut eläimet sopeutumaan elämään yhä pienemmillä laikuilla. Sademetsien biodiversiteetti – johon kuuluu myös valtaosa sammakkolajeista – on joutunut ahtautumaan surullisen kapealle vyöhykkeelle itäisen Madagaskarin jyrkille rinteille. Jatkuva viljelypaine työntää metsärajaa yhä ylemmäs. Sammakoiden lajimäärää paine ei vielä ole ehtinyt romahduttaa, mutta juuri sen takia suojeluun tulisi panostaa pian. Ihmiset vain kovin harvoin osaavat olla etukäteen viisaita. Madagaskarin sammakkolajeista 25 prosenttia on listattu uhanalaisiksi, mikä on vähemmän kuin maailmanlaajuinen 32 prosenttia. Vaikka sammakoita maailmalla laajalti piinaavat sienitaudit pysyisivätkin poissa saarelta, ilmastonmuutosta eivät nämäkään räpyläjalat pysty pakenemaan, saati kansainvälistä lemmikkikauppaa.
Kulunut kuukausi on opettanut minulle hirveästi. Ja saanut siinä sivussa rakastumaan sammakoihin. Illan hämärtyessä metsän täyttävät mitä käsittämättömimmät äänet videopeliefekteistä pikkuponin laukkaa muistuttavaan sammakon kutsuun, mutta vaikka kuulo havaitsee kirjavan elämän ympärillä, eivät silmät erota mitään. Öisessä sademetsässä vain harjaantunut etsivä löytää – kryptisten sammakoiden lisäksi oksille jähmettyneitä kameleontteja ja valtavia, hurjannäköisiä hyönteisiä. Jos todellinen onni potkaisee niin saattaa löytää lehtigekkoja, joiden olemassaolo vaikuttaa epätodelliselta, vaikka pitäisi miniatyyristä lohikäärmettä muistuttavaa otusta kädessään.
Todellinen onni on kyllä potkaissut meitä Madagaskarille päässeitä. Vaikkei joka ilta ehdikään metsään etsimään sammakoita, voi iltansa täyttää monimuotoisuudella pelkästään tutkimusaseman valkoisia ulkoseiniä katselemalla. Valoista viehättyneet sadat perhoslajit muodostavat rakennuksen ympärille elävän tapetin, joka saa mieleeni vain yhden ajatuksen. Luojan kiitos en ole kiinnostunut perhosista.
Kirjoittaja on kuudennen vuoden ympäristöbiologian opiskelija, joka valmistelee omaa pro gradu – tutkielmaansa kaupunkiniittyjen maakiitäjäisistä. Maailma jaksaa päivittäin hämmästyttää ja kummastuttaa hänen pientä hassua mieltään.