Annika Pasanen liikuttuu inarinsaamen opiskelijan onnesta.
Viime elokuun 17. päivänä Inarin Saamelaisalueen koulutuskeskuksen, entisen Kansanopiston tiloissa käynnistyi inarinsaamen kielen täydennyskoulutus. Se oli puolentoista vuoden intensiivisen suunnittelutyön tulos ja jälleen yksi merkkipaalu inarinsaamen revitalisaatiohistoriassa.
17 aikuisopiskelijaa oli jättänyt vuodeksi työpaikkansa opiskellakseen inarinsaamen kieltä. Tai pitäisikö sanoa kielen – siinä mielessä, että koulutuksen tavoitteena oli niin hyvä kielitaito, että kieltä voisi sen jälkeen käyttää työelämässä. Koulutuksen järjestää Oulun yliopiston Giellagas-instituutti yhteistyössä Anarâškielâ servin eli Inarinsaamen kielen yhdistyksen ja Saamelaisalueen koulutuskeskuksen kanssa.
Tässä vaiheessa kuulijassa herää yleensä kaksi kysymystä: 1) Miten ihmeessä koko lysti on rahoitettu? 2) Miten kielen voi oppia vuodessa?
Ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että olihan siinä tekemistä. Suurin osa aikuisista, jo työelämässä toimivista ihmisistä, ei voi irrottautua työstään vuodeksi minimiopintotuella. Jokaiselle opiskelijalle räätälöitiin erikseen rahoitus, joka koostuu useimmissa tapauksissa monista eri lähteistä ja muodostaa yhteensä vähintään 80 prosenttia koulutusta edeltäneestä tulotasosta. Rahoitusmuotoina ovat Koulutusrahaston aikuiskoulutustuki, Työhallinnon koulutustuki ja Kelan opintotuki sekä Suomen Kulttuurirahaston myöntämät stipendit.
Toiseen kysymykseen ei voi vielä vastata vuorenvarmasti. Tavoite on korkealla. Onhan paljon odotettu, että kielenoppimisen alkeista aloittanut henkilö voisi vuoden jälkeen toimia vaikkapa inarinsaamenkielisen luokan opettajana. Tulokset riippuvat toisaalta opiskelijan motivaatiosta ja kielenoppimisvalmiuksista, toisaalta opetuksen sisällöstä ja metodeista. Alusta asti oli ilmeistä, että opiskelijat ovat erittäin motivoituneita. He alkoivat puhua saamea rohkeasti jo alkusyksystä ja ovat pärjänneet erinomaisesti työharjoittelussa inarinsaamenkielisissä työpaikoissa sekä ns. kielimestareiden kanssa. Kielimestarit ovat teoreettisen opetuksen tueksi värvättyjä vanhempia kielenpuhujia, joiden luona opiskelijat käyvät harjoittelemassa arkipäivän kieltä.
Inarinsaamen kielen täydennyskoulutus on revitalisaation täsmäase. Se suunniteltiin paikkaamaan kadotetun sukupolven ongelmaa, joka tarkoittaa opettajien, oppikirjan tekijöiden, lastenhoitajien, media-ammattilaisten ym. kielen siirtymiselle tarpeellisten ammattilaisten puutetta yhteisössä. Koulutus tulee tasoittamaan inarinsaamen puhujien ikäpyramidissa vallitsevaa epäsuhtaa ja vauhdittamaan koko käänteistä kielenvaihtoa. Näyttää siltä, että se vaikuttaa positiivisesti myös kotien kielitilanteeseen, sillä monet opiskelijoista ovat alkaneet puhua inarinsaamea omille lapsilleen.
Joillekin koulutuksessa on kyse syvästi henkilökohtaisesta prosessista. Eräs opiskelijoista on tämän vuoden myötä saanut takaisin äidinkielensä, jonka menetti varhaislapsuutensa jälkeen. Viidenkymmenen vuoden jälkeen hän on alkanut puhua inarinsaamea monien sukulaistensa ja tuttaviensa kanssa. (Tähän en lisää mitään, sillä itken itse joka kerta ajatellessani asiaa.)