Vesikauhu, jäykkäkouristus ja kolme kaveria

Tervehdys kaikille! Täällä jälleen Tuomas Aivelo, joka jo pari vuotta sitten kirjoitti kokemuksistaan biotieteellisen tiedekunnan Reserve Planning in the Tropics -kurssilla Madagaskarilla. Tänä syksynä palaan takaisin Madalle, joskaan en enää perustutkinto-opiskelijana, vaan aloittelevana jatko-opiskelijana kolmeksi kuukaudeksi kenttätöihin. Teen väitöskirjaani Biotekniikan instituutissa, Jukka Jernvallin tutkimusryhmässä. Alana on kuitenkin minulle vanha tuttu ekologia ja evoluutiobiologia.

Tutkin hiirimakien vanhenemista. (Hiirimakit ovat maailman pienimpiä kädellisiä, Madagaskarilla asuvia puoliapinoita. Se Madagascar -piirretyn pienin ja hysteerisin.) Ranomafanan kansallispuistossa on tehty muutaman vuoden ajan pitkäaikaisseurantaa ruskohiirimakilla (Microcebus rufus) ja menen osaltani jatkamaan makien pyydystystä ja merkitsemistä. Joka yö loukutan makeja, mittaan perusominaisuuksia kuten pituuden ja painon sekä otan hammasvaloksen, karvanäytteen ja ulostenäytteen. Myöhemmissä blogimerkinnöissä kerron tarkemmin siitä, miksi hiirimakit ovat erityisen kiinnostavia ja mitä tällä kaikella tiedolla voi tehdä.

Kenttätyöhön valmistautuminen vaatii hämmentävän paljon aikaa, vaivaa ja rahaa. Vaikka määränpäässäni, Centre Valbiossa Ranomafanan kansallispuistossa  onkin jäljellä edeltävien kenttäkausien tavarat, uutta tarvitsee rutkasti. Tropiikissa home ja ruoste tuhoavat välineistöä niin, että käytännössä joka kenttäkaudelle tarvitsee hankkia uudet. Telttamajoitus, haparoiva postinkuljetus ja kehitysmaaolosuhteet tarkoittavat, että lähes kaikki tarpeellinen pitää kantaa mukana Suomesta – ainoastaan bananaanit ja etanoli näytteiden säilytykseen on paikan päältä helposti saatavissa.

Tarvittavat lääkkeet ja rokotteet ovatkin oma lukunsa. Rabies, tetanus, hepatiitti A ja B sekä malaria pitäisi olla nyt kontrollissa. Olo on kuin neulatyynyllä.

Joka tapauksessa, lähtöön on lähes tasan kolme viikkoa. Valmistelut tuntuvat olevan mallillaan, kunhan vielä loukut ja mikrosirut löytävät perille. Pyrin kirjoittamaan viikon-kahden välein, miten aikataulu ja toisaalta netti antaa periksi. Tutkimusasemalta nimittäin on kahden ja puolen kilometrin matka nettiin.

Leave a Reply

Your email address will not be published.