Helsingin yliopisto
Voi sormiparat
Toiseksi viimeinen kerta aloitettiin leppoisalla maanantaikävelyllä lumimyrskyssä keräten dataa epicollect5-paikkatietosovelluksen kanssa. Tarkoituksena oli ottaa kuvia (kuvat 1 ja 2) Kumpulan lähialueilta ja pohtia niitä turvallisuuden, houkuttelevuuden, visuaalisen miellyttävyyden ja ihmismäärän kautta. Tutkijana oli vaikea pysyä objektiivisena, kun kaikki ulkona olevat kohteet tuntuivat houkuttelevuudeltaan surkeilta ja Arabian kauppakeskuksen sisätilat taas olivat parasta mahdollista, mitä ihminen voi toivoa.
Muutaman paleltuneen sormen ja poskille valuneiden ripsivärien jälkeen saimme palata takaisin luokkaan, jossa aloimme analysoida keräämiämme tuloksia. Visualisoin kuvan 3 kartassa ihmisten määrää Kumpulassa ja Arabian alueella. Jostain kumman syystä Arabian kauppakeskuksen kohdalla on vahva ”paljon ihmisiä” – keskittymä… Ihmisten määrä on vähäisintä sivukaduilla ja suurinta bussipysäkkien ja isojen rakennusten, kuten kauppakeskuksen ja yliopiston, lähettyvillä.
Perinteisen pistekartan lisäksi harjoittelimme QGIS:ssä interpolointia. Interpoloinnissa tutkittava alue saa arvoja myös niihin kohtiin, jossa arvoa ei virallisesti ole. Tilda oli loistavasti avannut interpoloinnin ihmettä omassa blogissaan näin: ”Interpolointi tarkoittaa, että tunnettujen arvojen välille lasketaan matemaattisesti (tai siis QGIS laskee) ennustettuja arvoja. Mitä tasaisemmin arvot ovat sitä luotettavampana interpolointia voitaisiin pitää, sillä silloin ennustettujen arvojen välimatkat eivät olisi suuria ja tietokone ei joutuisi luottamaan todennäköisyyksiin niin paljoa vaan olisi dataa, joka tukisi oletusta tai hypoteesia.” Kuvassa 4 voidaan siis nähdä, miten erityisesti Kumpulan kampuksen eteläinen osa sekä Sörnäisten asema koetaan turvattomaksi. Sen sijaan puistossa olo koetaan turvalliseksi. Kumpulan ja Sörnäisten väliin ei ole annettu yksittäisiä arvoja, joten QGIS on interpoloinut eli antanut tähän keskiarvoksi vihreän värin (melko turvallinen), joka muuttuu sitä oranssimmaksi (turvaton), mitä lähemmäs Sörnäistä kuljetaan.
Missä järisee ja paukkuu?
Lopputunnin aiheena oli tutustua hasardeihin ja havainnollistaa niiden esiintymistä kolmessa kartassa. Karttoja tulisi voida hyödyntää maantieteen opetuksessa. Valitsin esiteltäviksi hasardeiksi maanjäristykset ja tulivuoret. Tehtävä aloitettiin tuomalla informaatio itsenäisesti kahdesta eri tietopalvelusta: maanjäristykset USGS:stä (2022) ja tulivuoret Global Volcano Locations Database:stä (Data.gov, 2022). Rajasin maanjäristykset vuosiin 1980-2022 ja voimakkuuksia tarkastelin neljästä magnitudista ylöspäin.
Ensimmäisessä kartassa (kuva 5) tarkastellaan laajasti 4-10 magnitudin maanjäristyksiä vuosina 1980-2022. Kartta osoittaa kaikki hiemankin isommat maanjäristykset ja niiden sijainnin. Kuvan 5 karttaa voitaisiin opetuksessa käyttää tarkasteltaessa maanjäristysten esiintymistä: missä niitä esiintyy ja missä ei.
Juulia oli omassa blogissaan pohtinut, että karttoihin olisi voinut lisätä litosfäärilaattojen saumakohdat. Tällöin oppilaille voitaisiin havainnollistaa maanjäristysten ja vulkaanisen toiminnan yhteys litosfäärilaattoihin. Itselleni tämä ajatus ei ollut tullut karttoja tehdessä mieleen, mutta nyt jälkeenpäin karttojeni käyttötarkoitusta pohtiessa hoksasin heti, että yhteys litosfäärilaattoihin olisi opettavainen ja mielenkiintoinen teema. Toisaalta tuskin olisin itsekään osannut liittää näitä rajoja omiin karttoihini, joten joutuisimme tyytymään erilliseen apukarttaan litosfäärilaatoista.
Seuraavassa kartassa (kuva 6) on havainnollistettu isojen (yli 8 magnitudin) maanjäristysten esiintyminen vuosina 1980-2022. Kartta eroaa merkittävästi edellisestä, jossa maanjäristystä kuvaavia palloja oli satoja, kun kuvan 6 kartassa maanjäristyksiä on vain kymmeniä. Vaikka pienemmätkin maanjäristykset (alle 8 magnitudia) aiheuttavat vahinkoa, voidaan kuvan 6 kartan avulla tutkia, kuinka paljon vähemmän isoja maanjäristyksiä on verrattuna kaikkiin maanjäristyksiin. Voidaan myös havaita, että isot maanjäristykset keskittyvät kaikki Tyynenmeren tulirenkaan alueelle, johon Hannakin viittasi omassa blogissaan.
Etsin netistä samaa ilmiötä, eli maanjäristysten sijoittumista, kuvaavan kartan (kuva 7) ja löysin sellaisen Wikimedia commonsin sivulta. Varsinkin isompien oppilaiden opetuksessa onkin hyvä käyttää useita eri karttoja eri lähteistä, jolloin ensinnäkin harjoitellaan lähdekritiikkiä, mutta saadaan myös uudenlaisia tuloksia ja näkökulmia käsiteltävään aiheeseen. Kun kuvien 5 ja 6 karttoja verrataan alla olevaan netin valmiiseen karttaan (kuva 7), voidaan havaita, että isoja (yli kahdeksan magnitudin) maanjäristyksiä on ilmoitettu netin kartassa huomattavasti enemmän. Tämä toki selittyy sillä, että dataa on alettu kerätä 80 vuotta aikaisemmin. Oppilaiden kanssa voitaisiin kuitenkin todeta, että isot maanjäristykset näyttävät sijoittuvan samoille alueille läpi mittaushistorian.
Juulia pohti blogissaan, että olisi voinut ilmaista maanjäristysten voimakkuudet eri värein tehdessään omia karttojaan. Juuliasta kartasta olisi saattanut tällöin tulla epäselvä, sillä maanjäristykset menevät pakostikin päällekäin. Näin on kuitenkin toimittu netissä poimimassani kuvassa 7. Nyt kun tarkkailen valmista karttaa, en koe kartan informaatiotason olevan heikompaa tai epäselvempää. Toki isompien pallojen alle jää paljon pieniä, mutta en usko tämän välttämättä luovan virhekäsityksiä. Tässä siis vastaus Juulian pohdintaan – värikarttakin näyttää toimivan mainiosti!
Viimeisessä kartassa (kuva 8) havainnollistetaan tulivuorten sijoittumista sekä 6-10 magnitudin maanjäristysten esiintymistä. Tärkeäksi yhteiseksi tekijäksi nousee jälleen Tyynenmeren tulirengas. On toisaalta tärkeää huomata, että tulivuoret voivat esiintyä myös ilman maanjäristyksiä ja sama toisinpäin. Vaikka ne esiintyvät enimmäkseen samoilla alueilla, ne eivät tarvitse toisiaan.
Omasta mielestäni karttani ovat suhteellisen selkeitä ja informatiivisia. Kuten jo aiemmin mainitsin, olen samaa mieltä Juulian kanssa, että litosfäärilaattojen saumakohdat havainnollistaisivat maanjäristysten ja saumakohtien yhteyttä merkittävästi. Kuten kuvasta 5 ja 9 havaitaan, seuraavat maanjäristykset lähes täydellisesti saumakohtia.
Informaatioarvostaan huolimatta karttani eivät kuitenkaan toimi ainoina tiedonlähteinä, vaan käyttäisin apuna muitakin karttoja, kuten Tyynenmeren tulirengasta havainnollistavaa kuvaa ja kuvan 9 tyyppistä karttaa. Toisaalta tekemieni karttojen avulla voitaisiin pohtia esimerkiksi isojen asutuskeskittymien tai köyhyyden sijoittumista hasardialueisiin. Vaikka hyvän kartan määritelmä onkin, että sen tulee vastata käyttötarkoitustaan, on aina parempi, jos sitä voidaan hyödyntää jossain muussakin yhteydessä.
Lähteet
Data.gov (2022). Global Volcano Locations Database. Saatavilla: https://catalog.data.gov/dataset/global-volcano-locations-database. Viitattu 21.2.2022.
Epicollect (2022). GIS_MEN maanantai2022. Saatavilla: https://five.epicollect.net/project/gis-men-maanantai2022/data. Viitattu 21.2.2022.
Peda.net (2022). Litosfäärilaatat. Saatavilla: https://peda.net/p/RiikkaKotiranta/emaantieto-7/emaantieto7/3eis2/lem/l1p. Viitattu 23.3.2022.
Pelkonen, Hanna (27.2.2022). Viikko 6. Järisyttäviä tiedostoja ja pilkun viilausta. Hannan kurssiblogi. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/pelkohan/. Viitattu 23.3.2022.
Salakka, Juulia (23.2.2022). Geoinformatiikkaa oppimassa – blogi. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/gis-juulia/. Viitattu 23.3.2022.
USGS (2022). Search Earthquake Catalog. Saatavilla: https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/search/. Viitattu 21.2.2022.
Valjakka, Tilda. (9.3.2022). Viimeisiä viedään. Geoinformatiikan menetelmät 1 – blogi. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/vtilda/. Viitattu 14.3.2022.
Wikimedia commons (2022). File:Map of earthquakes 1900-.svg. Saatavilla: https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Map_of_earthquakes_1900-.svg. Viitattu 23.3.2022.