Kuudennesta kurssikerrasta on ehtinyt vierähtää jo reilu viikko, mutta nyt on viimein aikaa palauttaa ajatukset gis:iin. Kuudes tunti oli oma suosikkini kurssilla, sillä suuntasimme heti aamukahdeksalta piristävään ulkoilmaan. Sateinen ja tuulinen sää ei ollut ehkä ideaalein aineiston keräämiseen, mutta nautin noin tunnin mittaisesta reippailusta silti. Tarkoituksenamme oli tallentaa puhelimeen ladattavalla Epicollect5-sovelluksella maastosta sijainteja, joita sitten arvioimme asteikolle 1-5 muun muassa niissä koetun turvallisuuden perusteella.
Luokkaan palattuamme kaikkien keräämät pisteet koottiin yhteen csv-tiedostoon, joka tuotiin QGIS:iin. Käytimme ensimmäistä kertaa interpolointia, jolla saimme visualisoitua turvallisuuden tuntemuksia mielenkiintoisella ja selkeällä tavalla. Alla on kuvakaappaus saaduista tuloksista, jotka toisaalta voisivat näyttää myös hieman erilaisilta interpolointiasetuksista riippuen. Vihreät alueet kampuksen lähimaastossa kuvaavat turvallista tunnetta ja punaiset turvatonta. Omat tuntemukset saattavat kuitenkin vaihdella esimerkiksi vuorokaudenajasta, iästä ja jopa säästä riippuen, joten olisi kiinnostavaa kerätä kyseisenlaista aineistoa pidemmältä aikaväliltä ja suuremmalla joukolla.
Itsenäistehtävän aiheena oli tällä kertaa erilaiset hasardit, joista itse valitsin kuvattavaksi maanjäristykset sekä tulivuorenpurkaukset. Vaikka jouduin lähteä kesken tunnin suunnatakseni myrskyiseen mutta ihastuttavaan Tvärminneen, en kokenut tehtävien kanssa niin paljoa vaikeuksia kuin aiemmilla kurssikerroilla.
Hasardeja kuvaavat pisteet tuotiin samalla tavalla csv-tiedostona kuin tunnin harjoituksessa. Suurten taulukoiden siirtelyssä ilmeni luonnollisesti joitakin ongelmia, jotka kuitenkin oli ratkaistavissa ilman hermoromahduksia. Ensin kuvasin kartalla tulivuoria sekä vuosien 2010-12 yli 7 magnitudin maanjäristyksiä, joiden sijoittumisessa on havaittavissa selkeitä yhteyksiä. Nämä hasardit liittyvät olennaisesti litosfäärilaattojen saumakohtiin ja liikkeisiin, ja esimerkiksi vulkanismin sekä seismisyyden perikuva, Tyynenmeren tulirengas, muodostuu nimenomaan litosfäärisaumoista.
Lukiessani Vilma Koljosen blogia ihailin kovasti hänen kartalle lisättyjä litosfäärilaattoja. Niitä ei löytynyt kurssikansiosta, vaan Koljosen sanojen mukaan hän sai “sukeltaa oman onnen[sa] varassa internetin ihmeelliseen maailmaan” etsimään vektoriaineistoa (Koljonen 2020). Päätin yrittää samaa, mutta tässä kohtaa itselläni ilmeni tehtävän suurin haaste. Olin jo luovuttaa aineiston tuomisessa QGIS:iin, mutta viimeisenä oljenkortenani tieni johti kultaiseen googletuksen ihmemaahan, josta ratkaisu pulmaani löytyi. Ymmärtääkseni olin yrittänyt tuoda vain osaa shape-tiedostosta, vaikka se toimii ainoastaan koko pakettia tuodessa.
Vaikka ensimmäisestä kartastani voi havaita maanjäristyksien sijoittumisen litosfäärilaattojen reunamille, halusin vielä kokeilla yhteyden visuaalista selkeyttämistä ottamalla mukaan magnitudia 6 suuremmat järistykset. Luokittelin myös järistykset voimakkuuksien perusteella luonnollisin luokkavälein. Kartasta voi havaita, että pienempien, vaikkakin voimakkaiden, järistysten sijoittumisessa on hieman enemmän hajontaa. Niitä esiintyy esimerkiksi Atlantin keskiselänteellä, kun voimakkaimmat maanjäristykset ovat suureksi osaa alityöntövyöhykkeillä tapahtuvia. Kartalta laattojen liikesuuntia tai -nopeuksia ei voi muuten päätellä, ja jonkinlaiset nuolet toimisivatkin asian visualisoinnissa. Muistankin omasta lukiokirjastani selkeän kuvan, jossa laattojen liikettä kuvaamassa oli sekä eri pituisia nuolia että kuvioita merkitsemässä laattojen sivuamista, erkanemista ja törmäämistä.
Lähteet:
Koljonen, V. (2020). Raikasta ulkoilmaa! 1.3.2020. <https://blogs.helsinki.fi/vilmakol/2020/02/19/raikasta-ulkoilmaa/>