Hankkeemme kick-off seminaari järjestettiin 13.10 Kamarilla, Koneen säätiön seminaaritiloissa. Seminaaripäivä oli poikkeuksellisen aurinkoinen, ja sama energisyys heijastui myös seminaarimme tunnelmaan.
Seminaari käynnistyi Koneen Säätiön tutkimusrahoitusjohtaja Kalle Korhosen puheella, jota seurasi tervetulotoivotus hankejohtajaltamme Ilkka Armiselta. Tämän jälkeen esittelimme imitaatiopeliä käytännön simulaationa, johon kaikki seminaarivieraat pääsivät osallistumaan. Pelin teema valittiin pikaisen alkukyselyn pohjalta, ja paras jakauma asiantuntijoiden ja ei-asiantuntijoiden välillä osui helsinkiläisyyteen. Työryhmämme oli valmistellut ennakkoon kaksi kysymystä Helsinki-asiantuntijoiden ja ei-asiantuntijoiden ryhmien pohdittavaksi. Tällä kertaa ”voittajaksi” selviytyi teeskentelijöiden ryhmä, sillä tuomaristomme ei kyennyt varmuudella kertomaan, kummat vastaukset kuuluivat aidoille helsinkiläisille. Hyvin pelattu, imitoijat!
Osaisitko päätellä, kumpi vastaajista on helsinkiläinen ja kumpi teeskentelijä? (Oikea vastaus päivityksen lopussa.)
1.Missä osassa Helsinkiä et haluaisi asua ja miksi?
A) Itäkeskuksessa. Sillä on huono maine, eikä se ole turvallinen lapsille.
B) Siltamäessä.
2.Kuvaile jokin itsellesi tärkeä paikka Helsingissä.
A) Kasoorinkatu. Siellä on todella mukava puisto, jossa minulla oli tapana kävellä setäni koiran kanssa.
B) Helsingin rannikko. Se on ainutlaatuinen mihin tahansa eurooppalaiseen pääkaupunkiin verrattuna.
Lounaan jälkeinen ohjelma varattiin kutsupuhujille. Rodrigo Ribeiro Brasiliasta piti ajatuksia herättävän esitelmän Harry Collinsin vuorovaikutteisen asiantuntemuksen käsitettä kohtaan kehittämästään kritiikistä. Hän myös asetti konkreettisten ehdotusten avulla selkeät standardit tutkimuksellemme. Esitystä seuranneen keskustelun perusteella yksi suurimmista teoreettisista haasteista hankkeellemme voisi olla eronteon luominen tiedon lisäämisen ja toisen sosiaalisen ryhmän suvaitsemisen välillä; nämä eivät välttämättä seuraa toisiaan. Ribeiron huolella mietityt kommentit tullaan ottamaan huomioon tulevassa työssämme. Ribeiron ja Liman artikkeli The value of practice: A critique of interactional expertise on luettavissa internetissä.
Professori Risto Saarinen Helsingin yliopiston teologian laitokselta esitteli puolestaan työtänsä tunnistamisen (recognition) käsitteen kehittämisessä sekä keinoja hyödyntää tunnistamisen ajatusta naapurustosuhteiden tutkimuksessa. Hänen esityksensä tarjosi kiinnostavan tieteidenvälisen näkökulman, jonka voimme sisällyttää omaan työhömme. Tärkeimmät yhdistävät tekijät hankkeidemme välillä ovat tunnustamisen ja hyväksymisen dikotomia, identiteetin muodostuminen suhteessa toiseen sekä pakotetun yhteisymmärryksen kyseenalainen hyöty. Reason and Religious Recognition -hankkeen tutkimukseen voi perehtyä esimerkiksi blogin kautta: https://blogs.helsinki.fi/reasonandreligiousrecognition/events/home/.
Viimeisimpänä muttei vähäisempänä, Sanna Ryynänen, Sirkku Varjonen ja Pertti Ylikojola esittelivät Puhekupla-hankkeensa, joka yhdistää innovatiivisella tavalla esitystaidetta ja yhteiskuntatieteellistä tutkimusta. Puhekupla kutsuu projektiaan käänteiseksi akateemisuudeksi: lähtökohtana on toiminta, jonka pohjalta johdetaan systemaattista tietoa havaituista sosiologisista prosesseista. Toimintamalli vaikuttaa lupaavalta, sillä hanke on saanut hienoja tuloksia naapurustosuhteiden kehittämisessä Helsingin Kontulan Mopo-baarissa. Tieteellisiä julkaisuita on odotettavissa lähitulevaisuudessa.
Kiitos kaikille seminaarin puhujille huolella rakennetuista ja keskustelua herättäneistä esityksistä! Toivottavasti seminaari oli myös teille yhtä inspiroiva kuin meidän hankkeemme jäsenille.
Energistä syksyä toivottaen,
Tunnetko naapurisi? -konsortio
(A: teeskentelijät, B: aidot helsinkiläiset)