Kirjoittajat: Inkeri Räisänen, Terhi Tiainen, Eerik Palva, Eero Autio ja Tomi Tyykilä
Ryhmämme halusi alumnihaastattelujen pohjalta selvittää, miten maataloustieteiden koulutus on valmistanut haastateltavia tulevaisuuden muuttuvaan maatalousalaan. Haastattelemamme alumnit työskentelivät asiantuntijatehtävissä yritys-, neuvonta- ja tutkimussektoreilla. Haastateltavat vaihtelivat vastavalmistuneista jo pidempään työelämässä olleisiin, ja niin ikään vaihtelivat myös heidän mielipiteensä koulutuksen valmistavuudesta muuttuvaan maatalousalaan.
Suurimmaksi haasteeksi nykyisessä työelämässä nousivat haastattelujen perusteella taloudelliset haasteet niin alkutuotannossa kuin organisaatioissa. Mahdollisuuksia ilmeni kunkin alumnin omalta alalta useampia, mutta mahdollisuuksien toteuttamista rajoittivat rahoituksen puute ja muiden toimijoiden haluttomuus lähteä uusiin asioihin mukaan.
Haastatteluissa alumnit toivat esille monia erilaisia keinoja, joilla maatalousalan työpaikkojen haasteita voitaisiin ratkaista. Ratkaisukeinoina taloudellisiin haasteisiin nähtiin investointi, markkinatyöt ja hyvän tuotteen kehittäminen. Opiskelusta työelämään siirtymisen haasteisiin ehdotettiin ratkaisuksi tarkemmin suunnattua opetusta, ja lemmikkien hyvinvoinnin haasteita voitaisiin ratkoa säätämällä uusia lakeja.
Lähes kaikki haastatellut alumnit kokivat, että heidän saamansa koulutus oli valmentanut heitä pääosin hyvin maatalouden tulevaisuuden haasteisiin; varsinkin opintojen harjoittelujaksot koettiin hyödyllisiksi. Siitäkin huolimatta alumnit kokivat, että eri opintosuuntien kursseja olisi voinut suorittaa enemmänkin opintojen ohessa, ja koettiin myös, että joidenkin kurssien käymisestä ei ole ollut mitään hyötyä työelämässä.
Haastateltavat olivat sitä mieltä, että maataloustuotanto on lokaalia, mutta on ajateltava myös globaalisti, sillä markkinat ovat globaalit. Etenkin teknologiapuolella ala on globaali. Jalostuspuolella on kansainvälistä yhteistyötä, mutta se on kuitenkin myös pirstoutunut eri maiden välillä. Koettiin myös, että Suomen tulisi ottaa mallia muista.
Haastateltavilla oli ristiriitaisia kokemuksia siitä, antoiko koulutus työkaluja toimia kansainvälistyvässä työelämässä. Osan mielestä koulutus, etenkin tohtoripuolen koulutus ja englanninkieliset maisteriopinnot, tarjosi hyvin tällaisia työkaluja. Toiset olivat sitä mieltä, että itse koulutus ei näitä työkaluja niin tarjonnut, vaan sen sijaan ainejärjestötoiminta ja työelämä.
Työllisyysnäkymät riippuivat pitkälti alasta, jolle alumnit ovat suuntautuneet. Pääasiassa työllistyminen on hyvällä tolalla, ja tietyillä aloilla, kuten agroteknologian työpaikoissa, on jopa pulaa osaavista työntekijöistä. Tutkimustyö työllistää monia ja on monipuolista työtä, ja myös tarve tutkimukselle on merkittävä maatalouden muuttuessa jatkuvasti maailman mukana. Kuitenkin ongelmana on rahoitus, jota maatalousalan tutkimuksista leikataan enenevässä määrin.
Alumnit ovat tyytyväisiä valitsemiinsa opintosuuntiin, mutta pitivät opintoja liian suppeina ja samalla ympäripyöreinä. Tämä johtuu maatalouden laaja-alaisuudesta. Monesta opetellusta asiasta jäi vain pintaraapaisun verran tietoa, ja senkin oppimiseen käytetyn ajan olisi voinut hyödyntää muuten. Täten he kannustivat opiskelijoita hakeutumaan itseään kiinnostaville kursseille, jotka voivat olla jopa eri yliopistoissa. Itseopiskelu, itseohjautuvuus ja oma-aloitteisuus ovat iso osa yliopisto-opintoja.
