POLKU KOULUNPENKILTÄ TYÖELÄMÄÄN

Kirjoittajat: Minttu Koivisto, Veikka Kurtelius, Ilona Kuhna ja Juho Kantola

Olemme maataloustieteiden kandivaiheen loppupuolella olevia opiskelijoita, ja näin yliopisto-opintojen puolessa välissä työelämä alkaa jo mietityttämään. Erikoistumme kaikki eri aloille ja halusimme kuulla omilta aloiltamme valmistuneiden urapoluista. Haastattelimme siis jokainen valitsemaamme alumnia valmiiksi mietittyjen kysymysten avulla.

Haastattelimme Luken erikoistutkijaa Liisa Pesosta, joka on valmistunut maatalousteknologiasta, mutta lukenut sivuaineena markkinointia sekä gradun aikana maaperäoppia (nyk. maaperä- ja ympäristötiede). Toinen haastateltava oli Avena Bernerillä työskentelevä Nelli Piekkari, joka oli valmistunut kasvintuotantotieteistä. Erikoistumisalanaan hänellä oli kasvipatologia ja sivuaineena maatalousekonomia. Kolmas haastateltavamme oli kotitilallaan työskentelevä Annakaisa Aspila, joka oli opiskellut pääaineenaan kotieläinten ravitsemustiedettä ja sivuaineenaan maatalousekonomiaa. Neljäs haastateltavamme oli valmistunut maatalousekonomiasta ja lukenut siinä rinnalla paljon kasvintuotanto- ja kotieläintieteitä.

Haastateltavien mielestä opintojen kokonaisvaltaisuudesta on ollut eniten hyötyä työelämässä. Erityisesti esille nousivat ekonomia, kasvintunnistus ja kotieläinten ravitsemus, riippuen työpaikasta. On käynyt niinkin, että opinnot, joita ei opiskellut luullen niitä hyödyttömiksi, olivatkin tulleet yllättävän tarpeelliseksi. Jos haastateltavat olisivat vielä opiskelijoita, niin he opiskelisivat enemmän tietotekniikkaa, maaperä- ja ympäristötieteitä, kasvinravitsemusta ja kasviopintoja.

Töiden teko opiskeluiden aikana on yleistä, ja niin se oli myös haastateltaville. Kaikki tekivät kesätöitä/harjoitteluja oman alan yrityksissä. Tämä todennäköisesti myös auttoi heitä työllistymään heti opintojen jälkeen tai jopa ennen opintojen loppumista. Myös työelämään siirtyminen koettiin helpoksi, eikä kenelläkään ilmennyt siinä suuria haasteita.

Työnhakukeinoina eniten hyötyy haastattelujen perusteella omista verkostoista. Suurin osa työpaikoista oli löytynyt omien verkostojen kautta tai opiskelupiireihin kohdistuneilla suoralla rekrytoinnilla. Myös kesätyö tai -harjoittelupaikasta syntyneistä verkostoista oli ollut apua. Voi olla myös niinkin hyvä tilanne, ettei erikseen tarvitse työpaikkoja hakea, vaan henkilöä oli kysytty töihin.

Opiskelujen aikana suurimmalla osalla haastateltavista ei ollut selkeää visiota omasta urapolustaan tai siitä, mihin he tulisivat työllistymään. Opiskelujen aikana suunnitelmat kuitenkin selkiytyivät, ja suositusten sekä kesätöiden kautta löytyi oma urapolku.

Haastateltavilla oli erilaisia tulevaisuuden suunnitelmia, mutta he kaikki olivat tyytyväisiä nykyiseen työpaikkaansa. Yhdellä haastateltavista oli eläkkeeseen vain muutama vuosi aikaa, mutta hänellä oli tarkoitus saada väitöskirja ja työprojekti päätökseen. Ajatuksena hänellä ei ollut vaihtaa työpaikkaa, vaikkakin Luke on monipuolinen työnantaja, jossa talon sisällä pystyy aika helposti vaihtamaan työpaikkaa. Kaksi muuta haastateltava olivat tyytyväisiä nykyiseen työpaikkaansa. Heillä oli kuitenkin suunnitelmissa jatkaa itsensä kouluttamista ja uuden oppimista. Viimeinen haastateltava katsoi, että kehittämis- ja kehittymismahdollisuudet ovat rajattomat lypsykarjan parissa työskentelyssä.

Kuva: Veikka Kurtelius

(Haastateltavien nimet on julkaistu heidän luvallaan.)

OPINNOISTA TYÖELÄMÄÄN

Kirjoittajat: Ari Lyytinen, Iida Tiainen, Cecilia Renvall, Ilari Äijäläinen ja Tanja Heikkinen

Kuva: Ilari Äijäläinen

Haastattelimme viittä maataloustieteiden alumnia ja kysyimme heiltä, miten opinnot ovat vaikuttaneet työuraan ja millaisiin asioihin kannattaa panostaa opinnoissa.

Haastateltavien valmistumisajankohdat vaihtelivat viime vuosikymmenistä aivan viime vuosiin asti. Suurimmalla osalla haastatelluista ei ollut selkeää urapolkua mietittynä valmistumisen jälkeen. Osa meni suoraan virran mukana, mutta yksi halusi maatalousoppilaitoksen opettajaksi valmistumisensa jälkeen.

Opintojen aikaiset harjoittelut sekä mielenkiinnon kohteet olivat olleet ohjaava tekijä kaikkien urapoluissa. Opintojen aikaiset työharjoittelut antoivat mahdollisuuden luoda suhteita työelämään. Erään alumnin nykyinen työpaikka olikin tullut juuri erikoisharjoittelun kautta.

Haastateltujen ammatit vaihtelivat johtamisesta ja tutkimisesta kouluttamiseen. Kaikki haastattelemamme alumnit olivat tyytyväisiä nykyiseen työpaikkaansa. Muutama alumneista oli unelmatyössään tai muuten lähes haaveita vastaavassa työpaikassa. Vaikka osalla työpaikka ei varsinaisesti ole juuri sitä unelmatyötä, ei kenelläkään ollut valittamista uravalinnastaan. Kaikki alumnit nauttivat työstään ja kokivat sen myös merkitykselliseksi.

Monen alumnin mukaan opiskelu ei ollut erityisen käytännönläheistä. Erään haastateltavan mielestä oli vaikeaa hahmottaa, kuinka yliopistolla opetettava teoria toimii käytännössä tulevalla työpaikalla. Omaa pääainetta syventäviä opintoja ja työelämään valmentavia taitoja, kuten vaikuttamista ja vuorovaikutustaitoja, olisikin kaivattu enemmän.

Opintojen aikana olisi myös toivottu enemmän tietoutta mahdollisista urapoluista sekä siitä, millaisiin työpaikkoihin opinnoilla voi hakea. Vaikka opinnot olivat melko teoreettisia, ne muovasivat kuitenkin ajattelutapaa ja opettivat selviytymään eteen tulevista asioista. Alumnien mielestä opinnot ovat siten olleet hyödyllisiä työelämässä.

Hyvällä kielitaidolla, etenkin englannilla ja ruotsilla, on myös omat etunsa työelämässä. Alumnit kannustavat opiskelijoita valitsemaan ajankohtaisen aiheen graduun ja käyttämään tätä tilaisuutta verkostoitumiseen alan toimijoiden kanssa. Vaikka opinnot ovatkin ajoittain yhtä suorittamista, haastateltavat kannustaisivat panostamaan kursseihin myös oman kehittymisen, ei pelkän läpipääsyn, vuoksi.

VINKIT OPISKELIJALLE KOULUNPENKILTÄ TYÖELÄMÄÄN

Kirjoittajat: Minna Niiranen, Jaakko Kleemola, Kaarlo Korpinen, Karoliina Isohanni ja Konsta Huhtala

Siirtyminen opiskeluista työelämän pariin on iso askel monelle. Alumnihaastatteluissa halusimme kysyä kokeneemmilta, miten heidän opiskeluajan toimintansa ja valintansa peilautuvat työelämän eri vaiheisiin.

Kuva: Konsta Huhtala

Kysyimme alumneilta, mitä he tekisivät toisin, jos aloittaisivat opinnot uudestaan. Osa haastateltavista olisi lähtenyt heti opiskeluaikana vaihto-opiskelijaksi ulkomaille. ”Opiskelu ulkomailla avaa opittavaa alaa täysin eri tavalla” kuin kotimaassa, ja vaihdosta voi ainoastaan saada lisää evästä omalle lautaselle työelämää varten. Eräs haastateltava kertoi Yhdysvalloissa suoritetun vaihdon antaneen hyviä eväitä yrittämiseen, sillä siellä yrittämistä painotettiin yliopisto-opinnoissa paljon enemmän kuin Suomessa. Maatalousharjoittelun suorittaminen kasvinviljelytilalla Kanadassa oli yhdelle haastateltavista mainio mahdollisuus verkostoitua. Tietotekniikkaosaaminen opinnoissa käsitettiin nykypäivänä välttämättömäksi.

Alumnit korostivat opiskeluajan verkostoitumisen tärkeyttä. Maatalousalalla piirit ovat pienet, ja haastateltavat kertoivatkin olleensa yhteydessä opiskeluaikaisiin ystäviinsä työtehtävien merkeissä. Verkostoitumista pidettiin jopa opinnoista saatuja oppeja tärkeämpänä varsinkin yrityspuolella. Opiskelijoilla on paljon mahdollisuuksia päästä tutustumaan eri organisaatioiden toimintaan. Seuraamalla harjoittelun kautta mielenkiinnon kohdetta voi muodostaa erittäin tärkeitä yhteyksiä työelämään. Lisäksi yksi haastateltavista kertoi, että kaikki hänen hakemansa työpaikat olivat tulleet ilmi tuttujen tai sen hetkisten työpaikkojen kautta.

Entä mitkä olivat antoisimpia kursseja työelämän kannalta? Haastattelemiemme yrittäjien mukaan liikkeenjohdolliset ja taloushallinnon kurssit antoivat eniten hyötyä työelämään. Lisäksi projektityöskentelymuotoisena tehdyt, pitkäjänteistä työskentelyä vaativat isot kokonaisuudet olivat loppujen lopuksi hyödyllisiä etenkin kesätöitä hakiessa. Esiin nousivat myös koulutuksen ulkopuoliset kurssit, jotka auttoivat monipuolistamaan ansioluetteloa. Lisäksi nämä kurssit antoivat raitista ilmaa samojen aiheiden kanssa puurtavalle. Tietokoneohjelmoinnin perusteita olisi haastateltujen mukaan pitänyt opettaa kaikille jo vähintään neljännesvuosisadan ajan. Lisäksi yritysjohtamisen opettaminen olisi hyödyllistä kaikille, koska monet Viikissä opiskelevat päätyvät jonkinlaiseen johtavaan asemaan. Tästä olisi hyötyä johtamisen ohella myös oman maatalousyrityksen pyörittämisessä.

Vinkkeinä opiskelevalle alumnit painottivat verkostoitumisen merkitystä. Ainejärjestötoimintaan kannattaakin lähteä mukaan ja osallistua kaikkiin mahdollisiin kissanristiäisiin. Yksin ei kannata jäädä, vaan etsiä rohkeasti uusia tuttavuuksia. Jos oma vahvuus ei ole puhuminen, niin kiinnostuksen aiheeseen voi osoittaa vaihtoehtoisesti vaikka kirjoittamalla. Soluasumista kehuttiin mainioksi tavaksi tutustua opiskelutovereihin. Vaihtoon lähtemistä suositeltiin osana opintoja, sillä se antaa uudenlaista näkemystä ja laajentaa verkostoja myös ulkomaille.

MAA- JA METSÄTALOUSTIETEISTÄ AVAIMET TYÖELÄMÄÄN

Kirjoittajat: Lassi Pöyhönen, Laura Niininen, Noora Lappalainen, Jaakko Ellilä, Sandra Lilja ja Judith Kavander

Haastattelimme viittä maataloustieteitä ja yhtä elintarviketieteitä opiskellutta henkilöä, joista kaikki toimivat tällä hetkellä keskenään hyvin erilaisissa työtehtävissä. Selvitimme heiltä, miten siirtyminen yliopistolta työelämään sujui ja mitkä olivat tärkeimpiä opiskeluaikana opittuja asioita.

Kuva: Dan Asaki / Unsplash

Opiskeluajan visio työelämästä

Opiskeluaikana monet haastatelluista alumneista eivät vielä tienneet mihin tahtoivat työllistyä, ja visio muovautuikin enemmän yksittäisten kiinnostuksen kohteiden perusteella. Muutamalla haastatellulla oli kuitenkin selkeä visio, mutta pääasiallinen kiinnostuksen kohde muuttui silti opiskeluiden edetessä.

Siirtyminen työelämään

Haastateltujen ensimmäiset työkokemukset erosivat hyvin paljon toisistaan, mutta jokainen oli kokenut opinnot avuksi ensimmäisessä työtehtävässään. Osalla haastatelluista ensimmäinen työkokemus omalta alalta ajoittui jo opintojen alkupuolelle, ja he kokivat opintojen ja työn yhdistelmän tukeneen toisiaan. Kaksi haastateltua kertoi koulutuksen vastaavan täysin työtehtävää, ja toinen heistä on edelleen ensimmäisessä työpaikassaan valmistumisen jäljiltä. Maisterivaiheen opinnot olivat valmentaneet haastateltavia keskimäärin kandiopintoja paremmin heidän työtehtäviinsä.

Opiskelujen aikana tehdyistä töistä oli monen mielestä hyötyä niin opinnoissa kuin valmistumisen jälkeen työelämässä. Työpaikka voi johtaa esimerkiksi gradupaikkaan tai jopa työuraan, mutta ihan vain töissä oleminen ja käytännön tekeminen on myös tuonut tärkeää kokemusta työelämästä.

Opiskelut olivat vastanneet kaikilla haastateltavilla jollain tasolla nykyistä työtehtävää: toisilla enemmän ja toisilla vähän vähemmän, mutta kukaan ei ollut ollut sitä mieltä, että koulutus olisi ollut täysin turha. Opintojen merkitys on korostunut vasta myöhemmässä vaiheessa työelämää.

Nykyisen työn mielekkyys

Alumnit kommentoivat omia tämänhetkisiä työnkuviaan ja työtehtäviään pääasiassa mielekkäinä. Monella urapolku on ollut pitkä ja kirjava, ja suunnitelmatkin ovat matkan varrella ehtineet vaihtua moneen kertaan. Tällä hetkellä työ tarjoaa kuitenkin monelle niitä haasteita ja teemoja, mistä he pitävät. Työelämä on myös opettanut alumneille, että jos työ ei tarjoa sitä mitä etsii, on enemmän kuin tarpeellista siirtyä kohti uusia haasteita.

Suurimmalla osalla haastateltavista oman alan työtä oli helppo löytää. Työt löytyivät sattumalta tai työnantajan tekemän suoran yhteydenoton kautta. Aktiivisuudesta ja tuurista oli hyötyä työnhaussa. Toisille oman alan työn saaminen oli kuitenkin hankalaa kovan kilpailun takia. Haastateltavat käyttivät työnhaussa alustoina muun muassa LinkedInia, Viikki Areenaa, sidosryhmien nettisivuja sekä ilmoitustauluja. Kontakteista sanottiin myös olevan paljon hyötyä työnhaussa.

Hyödyllisiä vinkkejä opiskelijoille

Alumnit olivat yhtä mieltä siitä, että tämäkin koulutusohjelma voisi ehkä kaivata hieman uusia tuulia. Yksi olisi toivonut enemmän konkreettisia opintoja esimerkiksi laskentatoimen parissa, ja toinen taas näki tärkeänä omien arvojen hahmottamisen ja työelämäopinnot. Elämä on kuitenkin jatkuvaa uuden oppimista ja kertaamista tässä muuttuvassa maailmassa, jonka perässä täytyy pysyä. Keskeisenä teemana olisi siis ajankohtaisen tiedon etsiminen ja opiskelu.

Kaikki haastatellut korostivat jossain määrin persoonallisuuden ja itsensä esille tuomisen merkitystä työnhaussa ja työelämässä. Omien arvojen kirkastaminen itselle ja syvällinen perehtyminen johonkin tiettyyn asiaan ovat keinoja, joilla voi nostaa itseään esille ja näin erottautua työnhaussa. Työnhaussa esimerkiksi ansioluetteloa tehdessä ei kannata jäädä liiaksi miettimään yksityiskohtia. Yhteydenpidossa työpaikkoihin kannattaa olla itse aktiivinen ja soittaa sen sijaan, että olisi yhteydessä vain sähköpostitse. Myös avointen hakemusten jättämisen merkitystä korostettiin. Verkostoituminen opiskeluaikana esimerkiksi järjestötoiminnassa on hyödyksi, jotta työelämässä on jo valmiiksi kontakteja, joiden kanssa tulee toimeen. Ei kannata liikaa miettiä, mitä muut tekevät, tai ottaa paineita, vaan mennä kohti niitä asioita, joista on aidosti kiinnostunut ja joiden tekeminen on itsestä hauskaa.

MUUTTUVAN MAATALOUSALAN HAASTEET

Kirjoittajat: Inkeri Räisänen, Terhi Tiainen, Eerik Palva, Eero Autio ja Tomi Tyykilä

Ryhmämme halusi alumnihaastattelujen pohjalta selvittää, miten maataloustieteiden koulutus on valmistanut haastateltavia tulevaisuuden muuttuvaan maatalousalaan. Haastattelemamme alumnit työskentelivät asiantuntijatehtävissä yritys-, neuvonta- ja tutkimussektoreilla. Haastateltavat vaihtelivat vastavalmistuneista jo pidempään työelämässä olleisiin, ja niin ikään vaihtelivat myös heidän mielipiteensä koulutuksen valmistavuudesta muuttuvaan maatalousalaan.

Suurimmaksi haasteeksi nykyisessä työelämässä nousivat haastattelujen perusteella taloudelliset haasteet niin alkutuotannossa kuin organisaatioissa. Mahdollisuuksia ilmeni kunkin alumnin omalta alalta useampia, mutta mahdollisuuksien toteuttamista rajoittivat rahoituksen puute ja muiden toimijoiden haluttomuus lähteä uusiin asioihin mukaan.

Haastatteluissa alumnit toivat esille monia erilaisia keinoja, joilla maatalousalan työpaikkojen haasteita voitaisiin ratkaista. Ratkaisukeinoina taloudellisiin haasteisiin nähtiin investointi, markkinatyöt ja hyvän tuotteen kehittäminen. Opiskelusta työelämään siirtymisen haasteisiin ehdotettiin ratkaisuksi tarkemmin suunnattua opetusta, ja lemmikkien hyvinvoinnin haasteita voitaisiin ratkoa säätämällä uusia lakeja.

Lähes kaikki haastatellut alumnit kokivat, että heidän saamansa koulutus oli valmentanut heitä pääosin hyvin maatalouden tulevaisuuden haasteisiin; varsinkin opintojen harjoittelujaksot koettiin hyödyllisiksi. Siitäkin huolimatta alumnit kokivat, että eri opintosuuntien kursseja olisi voinut suorittaa enemmänkin opintojen ohessa, ja koettiin myös, että joidenkin kurssien käymisestä ei ole ollut mitään hyötyä työelämässä.

Haastateltavat olivat sitä mieltä, että maataloustuotanto on lokaalia, mutta on ajateltava myös globaalisti, sillä markkinat ovat globaalit. Etenkin teknologiapuolella ala on globaali. Jalostuspuolella on kansainvälistä yhteistyötä, mutta se on kuitenkin myös pirstoutunut eri maiden välillä. Koettiin myös, että Suomen tulisi ottaa mallia muista.

Haastateltavilla oli ristiriitaisia kokemuksia siitä, antoiko koulutus työkaluja toimia kansainvälistyvässä työelämässä. Osan mielestä koulutus, etenkin tohtoripuolen koulutus ja englanninkieliset maisteriopinnot, tarjosi hyvin tällaisia työkaluja. Toiset olivat sitä mieltä, että itse koulutus ei näitä työkaluja niin tarjonnut, vaan sen sijaan ainejärjestötoiminta ja työelämä.

Työllisyysnäkymät riippuivat pitkälti alasta, jolle alumnit ovat suuntautuneet. Pääasiassa työllistyminen on hyvällä tolalla, ja tietyillä aloilla, kuten agroteknologian työpaikoissa, on jopa pulaa osaavista työntekijöistä. Tutkimustyö työllistää monia ja on monipuolista työtä, ja myös tarve tutkimukselle on merkittävä maatalouden muuttuessa jatkuvasti maailman mukana. Kuitenkin ongelmana on rahoitus, jota maatalousalan tutkimuksista leikataan enenevässä määrin.

Alumnit ovat tyytyväisiä valitsemiinsa opintosuuntiin, mutta pitivät opintoja liian suppeina ja samalla ympäripyöreinä. Tämä johtuu maatalouden laaja-alaisuudesta. Monesta opetellusta asiasta jäi vain pintaraapaisun verran tietoa, ja senkin oppimiseen käytetyn ajan olisi voinut hyödyntää muuten. Täten he kannustivat opiskelijoita hakeutumaan itseään kiinnostaville kursseille, jotka voivat olla jopa eri yliopistoissa. Itseopiskelu, itseohjautuvuus ja oma-aloitteisuus ovat iso osa yliopisto-opintoja.

Kuva: Tomi Tyykilä

ASIANTUNTIJUUS KEHITTYY TYÖELÄMÄSSÄ

Kirjoittajat: Reetta Keisalmi, Ilona Murtola, Elina Kauranen, Mikko Rantakallio ja Kasimir Kokkonen 

Kuva: Elina Kauranen

Halusimme selvittää, mikä opiskeluaikana kehitti asiantuntijuutta ja tunsivatko alumnihaastateltavamme olevansa asiantuntijoita heti valmistuttuaan Helsingin yliopistosta. Jokaisella alumnilla oli erilainen urapolku, joten näkökulma eri maatalousalan sektoreilta oli laaja. Haastateltaviimme kuului muun muassa MTK:n, ProAgrian, Hippoksen ja pankkialan sekä yrittämisen asiantuntijoita.

Alumnien haastatteluissa nousi esille se, että vain osa heistä tunsi opintojensa jälkeen olevansa maatalousalan asiantuntijoita. Useimpien mielestä työelämä kehittää jatkuvasti asiantuntijuutta. Alumniemme opiskeluajan polut erosivat toisistaan erittäin paljon: toiset olivat olleet aktiivisesti mukana erilaisissa järjestötoimissa, toisten pyrkineet välttelemään niitä.

Toinen asia, joka haastatteluissamme nousi esille, oli verkostoitumisen tärkeys. Kontakteja luodaan jo opiskeluaikana erilaisissa tapahtumissa, järjestöhommissa ja luentosaleissa sekä erityisesti luentojen jälkeen niiden ulkopuolella. Kontakteja luodaan toki myös työelämässä, mutta opiskeluaikana luodut kontaktit saattavat olla hyvin avuksi työelämässä ja sinne pääsemisessä. Toiset kokivat järjestötöissä tehdyt kontaktit todella tärkeiksi ja toiset eivät.

Jokainen alumnimme koki, että yliopisto antoi tarvittavat eväät työelämään. Maataloustieteiden opinnot ovat laaja-alainen kokonaisuus, joka antaa laajan ja hyvän perustan maataloussektorista Suomessa. Yliopistossa opitaan hakemaan tietoa ja soveltamaan sitä, mikä on tärkeää myös työelämässä. Perusasiat opitaan opinnoissa, ja oppimaansa pääsee kehittämään ja laajentamaan työelämässä.

Vaikka perusasiat eivät ole muuttumassa mihinkään, olivat kaikki alumnit sitä mieltä, että muuten maatalousala tulee muuttumaan tulevaisuudessa paljon. Tulevaisuus nähdään epätietoisuudesta huolimatta valoisana, mutta haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan laajaa ja monipuolista asiantuntijuutta. Tämä on siis suunta, johon meidänkin tulee omaa osaamistamme kehittää.

MILLAISTA OSAAMISTA AGRONOMILTA VAADITAAN TULEVAISUUDESSA?

Kirjoittajat: Elli Auvinen, Tatu Leppänen, Lauri Ollila, Aino Sallinen ja Rosa Tikkanen

Kuva: Elli Auvinen

Maatalousala kohtaa jatkuvasti uusia haasteita, joista esimerkiksi kannattavuuskriisi ja samanaikainen jatkuva uudistumispaine koettelevat alan ammattilaisia päivittäin. Haastattelemamme alumnit työskentelivät muun muassa maatalousalan yrityksissä, edunvalvontajärjestöissä ja maatalousyrittäjinä. Alalla työskenteleviä ihmisiä, roolista riippumatta, yhdistää yksi tekijä. Se on huoli maatalouden tulevaisuudesta, taloudellisesta pärjäämisestä ja ympäristönmuutoksen aiheuttamista haasteista. Haastateltavat olivat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että ruoantuotanto on osa ratkaisua, ei ongelmaa.

Millaista osaamista agronomilta sitten vaaditaan tulevaisuudessa, jotta haasteisiin pystytään vastaamaan? Agronomin tutkinto koostuu laaja-alaisista opinnoista, jotka kuvastavatkin maatalousalan laaja-alaisuutta. Agronomilta vaaditaan tulevaisuudessa entistä enemmän kovaa osaamista, sillä maatilojen määrän vähentyessä jäljelle jäävät maatilayrittäjät ovat korkeasti koulutettuja, kokeneita ja asiantuntevia. Ilmastohaasteisiin pystytään vastaamaan soveltamalla korkeatasoista pohjoismaista tutkimustietoa käytännön toimiin niin tilatasolla kuin teollisuudessakin. Kaikki haastattelemamme alumnit liputtivat jo opiskeluaikana tapahtuvan verkostoitumisen ja kansainvälistymisen puolesta. Monet heistä olivatkin päätyneet ulkomaille joko opiskelun tai työn puitteissa. Ruuantuotannon haasteet ovat globaaleja, ja Suomessa toimiva maatalous on pientä ulkomailta katsottuna, joten on tärkeää nähdä myös muualle. Maatalousala tulee jatkossa kansainvälistymään entistä enemmän.

Kenelläkään haastateltavista ei ollut selkeitä säveliä tulevaisuutensa suhteen opiskelujensa alkuvaiheessa, joten nykyisiin työnkuviin oli päädytty usein sattuman kautta. Kaikki alumnit olivat hankkineet myös lisäkoulutusta jossain vaiheessa työuraansa. Lisäkoulutus koettiin hyödylliseksi, ja usein koulutusta haettiinkin sellaisilta aloilta, joihin ei opiskeluaikana ehtinyt tutustumaan. Etenkin markkinointi, viestintä ja kielet nousivat esille, ja ne koetaankin muuttuvassa maailmassa yhä tärkeämmiksi. Haastateltavat puhuivat myös jatkuvan oppimisen ja sopeutumisen puolesta, ja sitä taitaa toimiminen ruoka-alalla ollakin.

PILVILINNAT, JOTKA EIVÄT ROMAHTANEET

Kirjoittajat: Akseli Koskivaara, Cecilia Nyholm, Joona Leinonen ja Tiina Kailasalo

Tätä blogipostausta varten haastattelimme maataloustieteiden osaston alumneja. Kysymyksemme kohdistuivat opiskeluaikojen urahaaveisiin ja niiden toteutumiseen opiskeluiden aikana, tällä hetkellä sekä tulevaisuudessa.

Mikä oli tulevaisuutesi työhaave opiskeluaikana?

Kukaan haastateltavistamme ei Viikkiin opiskelemaan hakeutuessaan tai vielä opiskelun alkuaikoina tiennyt, millaista työtä haluaisi valmistuttuaan tehdä. Yhteistä heille kaikille oli kuitenkin kiinnostus maatalouteen, joka oli ollut suurin syy hakeutua opiskelemaan maataloustieteitä. Haastateltavillamme oli kuitenkin ollut mielikuvia siitä, mitä mahdollinen unelmatyö voisi olla: osa oli halunnut työskennellä ihmisten parissa neuvonta-alalla, osa taas toimia tutkijana, ja joitakin kiehtoi yrittäjyys. Mikään ei kuitenkaan ollut varmaa, ja nämäkin olivat vain kaukaisia haaveita.

Mitä teet tällä hetkellä ja miten se vastaa opiskeluajan haaveisiin?

Kaikkien haastateltaviemme nykyinen työ vaikutti vastaavan melko hyvin aiempiin haaveisiin, ja alumnimme olivatkin päässeet tahtomiinsa työnkuviin valmistumisen jälkeen. Eräs alumneista työskentelee Ruotsissa kotieläintieteen tohtorina ja tutkii käytännön strategioita vähentää lypsylehmien metaanipäästöjä.

Toinen alumni taas tekee pääasiassa ruokinnan suunnittelua maitotiloille. Lisäksi työhön kuuluu tuotannonohjausta, joten hän pääsee työssään olemaan lähellä maitotilan arkea. Työ on hänen toiveidensa mukaan sekä ihmis- että käytännönläheistä, ja siinä pääsee tekemään monipuolisesti erilaisia karjatalouden työtehtäviä.

Muut haastateltavistamme työskentelevät yrittäjinä omalla tilallaan. He ovat työssään tiiviisti tekemisissä kasvintuotannon sekä eläinten kanssa, ja olivat haaveilleet tämänkaltaisesta urasta jo opiskeluaikoina. Työ vaatii aikaa ja resursseja sekä sitoo huomattavasti enemmän kuin normaali palkkatyö, mutta haastateltavamme kokevat silti olevansa unelma-ammatissaan.

Mitkä ovat tulevaisuuden haaveet nyt?

Alumnimme viihtyvät nykyisissä työpaikoissaan hyvin, eivätkä ainakaan tällä hetkellä haluaisi poiketa erilaisille urapoluille. Maatalousyrittäjinä toimivien alumnien tulevaisuuden haaveet ovat esimerkiksi tilan kehittäminen vastaamaan tulevaisuuden ruuantuotannon haasteita, ja jotkut haaveilevat myös omasta ajasta unelmien toteuttamiseen. Asiantuntijana voi ja pitää kehittyä koko ajan, vaikka ei välttämättä pääsisi kapuamaan uraportaita, sanoi yksi alumneista. Kaikissa ammateissa on myös omat paineensa ja haasteensa, eikä lepsuiluun tai kehityksen kelkasta tipahtamiseen ole varaa.

Vinkkejä opiskelijoille? 

Haastateltaviemme mukaan on jopa hyvä olla tietämättä mitä haluaa “tehdä isona”, sillä elämä kuljettaa suuntaansa, ja opiskeluaikana näkemykset muuttuvat vahvasti. Lukkiutuminen johonkin tiettyyn urapolkuun ja opintojen tai elämän suunnittelu ainoastaan sitä varten ei välttämättä ole hyvä asia, sillä uudet asiat alkavat yleensä kiinnostaa mielenkiinnon kohteiden muuttuessa.

Lisäksi haastateltavat muistuttivat, että kaikkea ei todellakaan opeteta luennoilla, vaan joudut eniten etsimään tietoa itse sekä suuntaamaan tiedonhakua omien kiinnostuksen kohteiden mukaan.

Haastateltavat pitivät ainejärjestöissä toimimista arvossaan, sillä se on oivallinen keino tutustua ihmisiin, verkostoitua ja saada vertaistukea sekä päästä harjoittelemaan työelämässä tarvittavia yhteistyötaitoja.

Ohjenuoraksi opiskelijoille kaikki antoivat kuitenkin elää opiskelijaelämää siten kuin kukin parhaaksi kokee. Aika yliopistossa on vain häviävän lyhyt ihmiselämän mittapuulla, mutta sinä aikana rakennetut ystäväsuhteet ja muistot kantavat yleensä pitkälle elämään.

Kuva: Cecilia Nyholm

ROHKEASTI KOHTI TYÖELÄMÄÄ

Kirjoittajat: Janika Kekki, Kukka Kutilainen, Roni Viitala ja Santeri Anttila

Kuva: Janika Kekki

Haastattelimme blogia varten neljää Viikistä valmistunutta maataloustieteiden eri alojen konkaria. Halusimme kuulla heidän kokemuksiaan työelämään siirtymisestä opintojen jälkeen.  Nykyisissä tehtävissään he toimivat apulaisprofessorina, toimitusjohtajana, tuoteryhmäpäällikkönä sekä tohtorikoulutettavana. Yhdellä haastateltavista oli selkeä visio tulevaisuuden uraa ajatellen ja muiden urapolku oli muodostunut kiinnostuksen kohteiden ja sattuman ohjaamana nykyiseen muotoonsa. Heistä jokainen pääsi nopeasti valmistumisen jälkeen kiinni työelämään, oli heillä kokemusta työskentelystä opiskelujen ohella tai ei.

Jokainen haastateltavista mainitsi saaneensa yliopisto-opinnoista tarvittavat eväät työelämään. Monipuolinen teoriaosaaminen on tärkeää, mutta suurempi paino on opiskelujen myötä opituilla taidoilla: kriittisen ajattelun kehittymisellä, tiedonhakutaidoilla, uuden oppimisella sekä halulla kehittää itseään. Ei kannata siis ottaa liian suurta stressiä huonosti menneestä kurssista! Ihmissuhdetaitojen opetteluun kannattaa myös panostaa, se ei mene hukkaan ajatellen esimiestyötä tai työyhteisöön sulautumista.

Haastateltavat kokivat pystyvänsä vaikuttamaan omiin työtehtäviinsä ja olevansa tyytyväisiä nykyisissä työtehtävissään. Alalla etenemismahdollisuuksia on laajasti, mutta eteneminen tuo mukanaan lisävastuuta – koskaan ei kuitenkaan kannata sanoa ei koskaan! Jokainen haastateltavista mainitsi kokevansa työnsä merkityksellisenä ja pääsevänsä konkreettisesti näkemään oman työnsä hedelmät. Työyhteisöt keräsivät kehuja, ja jokainen haastateltavista oli otettu hyvin vastaan uransa aikana. Kiitosta keräsivät myös hyvä työilmapiiri ja luottamuksen tuoma joustavuus.

Loppuun koostimme haastateltavilta saatuja tärkeitä vinkkejä tulevaa työelämää ajatellen.

    1. Ole itse mukava työkaveri ja osoita haluavasi kuulua työyhteisöön.
    2. Opettele jakamaan tietoa sekä vastaanottamaan ja hyödyntämään muilta saatua tietoa.
    3. Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä.
    4. Annettuja tehtäviä tehdessä pyri olemaan oma-aloitteinen ja askel edellä.
    5. Statuksesta tai tittelistä huolimatta ihmisiä ei tarvitse pelätä.
    6. Luota itseesi! Oma osaaminen kantaa ja osaat kyllä, vaikket heti tietäisi vastausta ― tiedonhaku ja osaamisen syventäminen ovat tärkeä osa jatkuvan oppimisen prosessia.

Nämä vinkit mielessä on mukava suunnata kohti kesätöiden hakua!

TYÖELÄMÄÄN KIINNI JO OPISKELUAIKANA

Kirjoittajat: Anna Juvonen, Essi Leikkola, Otto Kemppainen, Sampo Laitinen ja Ville Jaakkola

Opiskelijoina sitä aina miettii, kuinka saisi mahdollisimman hyvin jalkaa väliin työelämään. Kesätyön tai harjoittelupaikan etsiminen varmasti stressaa ja jännittää ainakin jollain tapaa meitä jokaista, vakituisesta työpaikasta puhumattakaan. Halusimme ottaa alumnihaastateltavilta selvää, millaisia vinkkejä heillä on antaa ensimmäisen valmistumisen jälkeisen oman alan työpaikan saantia varten

Useat haastatelluista alumneista olivat jo olleet kiinni työelämässä opintojen aikana. Ensimmäinen virallinen työpaikka oli saatu muun muassa opintojen maisterivaiheen erikoisharjoittelupaikan kautta. Haastateltavista osa oli tehnyt päättötyönsä tutkimuslaitokselle ja saanut siten jalkaa oven väliin. Avointa työhakemusta ei myöskään kannata pelätä, vaan hakea rohkeasti itseään kiinnostavia työpaikkoja. Opintojen aikana solmittujen verkostojen uskottiin myös auttaneen työpaikan saannissa. Opintojen aikana haastateltavat suosittelivat työkokemuksen kerryttämistä eri paikoissa laajalla pohjalla. Samalla verkostojen luominen useaan mahdolliseen työnantajaan olisi toteutettu jo hyvissä ajoin ennen siirtymistä työmarkkinoille. Yliopisto-opiskelusta saadun teoriapainotteisen tietotaidon lisäksi harjoitteluista ja käytännön töistä saatu osaaminen antoi hyvät eväät varsinaiseen työelämään. Yliopisto-opinnot antavat hyvät perusvalmiudet, mutta on tärkeää muistaa, että oppiminen jatkuu koko uran ajan.

Eräs alumneista korosti sitä, että nykyään töihin halutaan ensisijaisesti työtiimiin sopiva henkilö. Ei siis kannata lannistua siitä, jos ei tule valituksi: joku toinen vain oli juuri siihen porukkaan sopivampi. Agronomin työ on usein tiimityötä, jolloin laaja-alainen tiimi on tärkeä. Tiimityössä korostuvat myös vuorovaikutustaidot. Kaiken kaikkiaan agronomien työllistymistä arvioitiin hyväksi, joten työnsaannista ei kannata stressata liikaa opintojen aikana.

Lopuksi halusimme vielä kysyä haastateltavilta, olisiko heillä antaa terveisiä tai vinkkejä nykyisille opiskelijoille. Haastateltavat kannustivat suorittamaan koulun loppuun asti, sillä valmista tutkintoa arvostetaan työelämässä. Opiskelijoita kehotettiin myös nauttimaan opiskeluajasta, opiskelemaan asioita, jotka itseä kiinnostavat sekä käyttämään opiskeluaikaa myös verkostoitumiseen ja elämisen opetteluun. Opiskelijoille toivotettiin myös tsemppiä opiskeluihin näinä haastavina aikoina, kun opiskeluihin tärkeänä osana kuuluva sosiaalinen puoli on ollut valitettavasti minimissä.

Kuva: Otto Kemppainen