Kirjoittajat: Akseli Koskivaara, Cecilia Nyholm, Joona Leinonen ja Tiina Kailasalo
Tätä blogipostausta varten haastattelimme maataloustieteiden osaston alumneja. Kysymyksemme kohdistuivat opiskeluaikojen urahaaveisiin ja niiden toteutumiseen opiskeluiden aikana, tällä hetkellä sekä tulevaisuudessa.
Mikä oli tulevaisuutesi työhaave opiskeluaikana?
Kukaan haastateltavistamme ei Viikkiin opiskelemaan hakeutuessaan tai vielä opiskelun alkuaikoina tiennyt, millaista työtä haluaisi valmistuttuaan tehdä. Yhteistä heille kaikille oli kuitenkin kiinnostus maatalouteen, joka oli ollut suurin syy hakeutua opiskelemaan maataloustieteitä. Haastateltavillamme oli kuitenkin ollut mielikuvia siitä, mitä mahdollinen unelmatyö voisi olla: osa oli halunnut työskennellä ihmisten parissa neuvonta-alalla, osa taas toimia tutkijana, ja joitakin kiehtoi yrittäjyys. Mikään ei kuitenkaan ollut varmaa, ja nämäkin olivat vain kaukaisia haaveita.
Mitä teet tällä hetkellä ja miten se vastaa opiskeluajan haaveisiin?
Kaikkien haastateltaviemme nykyinen työ vaikutti vastaavan melko hyvin aiempiin haaveisiin, ja alumnimme olivatkin päässeet tahtomiinsa työnkuviin valmistumisen jälkeen. Eräs alumneista työskentelee Ruotsissa kotieläintieteen tohtorina ja tutkii käytännön strategioita vähentää lypsylehmien metaanipäästöjä.
Toinen alumni taas tekee pääasiassa ruokinnan suunnittelua maitotiloille. Lisäksi työhön kuuluu tuotannonohjausta, joten hän pääsee työssään olemaan lähellä maitotilan arkea. Työ on hänen toiveidensa mukaan sekä ihmis- että käytännönläheistä, ja siinä pääsee tekemään monipuolisesti erilaisia karjatalouden työtehtäviä.
Muut haastateltavistamme työskentelevät yrittäjinä omalla tilallaan. He ovat työssään tiiviisti tekemisissä kasvintuotannon sekä eläinten kanssa, ja olivat haaveilleet tämänkaltaisesta urasta jo opiskeluaikoina. Työ vaatii aikaa ja resursseja sekä sitoo huomattavasti enemmän kuin normaali palkkatyö, mutta haastateltavamme kokevat silti olevansa unelma-ammatissaan.
Mitkä ovat tulevaisuuden haaveet nyt?
Alumnimme viihtyvät nykyisissä työpaikoissaan hyvin, eivätkä ainakaan tällä hetkellä haluaisi poiketa erilaisille urapoluille. Maatalousyrittäjinä toimivien alumnien tulevaisuuden haaveet ovat esimerkiksi tilan kehittäminen vastaamaan tulevaisuuden ruuantuotannon haasteita, ja jotkut haaveilevat myös omasta ajasta unelmien toteuttamiseen. Asiantuntijana voi ja pitää kehittyä koko ajan, vaikka ei välttämättä pääsisi kapuamaan uraportaita, sanoi yksi alumneista. Kaikissa ammateissa on myös omat paineensa ja haasteensa, eikä lepsuiluun tai kehityksen kelkasta tipahtamiseen ole varaa.
Vinkkejä opiskelijoille?
Haastateltaviemme mukaan on jopa hyvä olla tietämättä mitä haluaa “tehdä isona”, sillä elämä kuljettaa suuntaansa, ja opiskeluaikana näkemykset muuttuvat vahvasti. Lukkiutuminen johonkin tiettyyn urapolkuun ja opintojen tai elämän suunnittelu ainoastaan sitä varten ei välttämättä ole hyvä asia, sillä uudet asiat alkavat yleensä kiinnostaa mielenkiinnon kohteiden muuttuessa.
Lisäksi haastateltavat muistuttivat, että kaikkea ei todellakaan opeteta luennoilla, vaan joudut eniten etsimään tietoa itse sekä suuntaamaan tiedonhakua omien kiinnostuksen kohteiden mukaan.
Haastateltavat pitivät ainejärjestöissä toimimista arvossaan, sillä se on oivallinen keino tutustua ihmisiin, verkostoitua ja saada vertaistukea sekä päästä harjoittelemaan työelämässä tarvittavia yhteistyötaitoja.
Ohjenuoraksi opiskelijoille kaikki antoivat kuitenkin elää opiskelijaelämää siten kuin kukin parhaaksi kokee. Aika yliopistossa on vain häviävän lyhyt ihmiselämän mittapuulla, mutta sinä aikana rakennetut ystäväsuhteet ja muistot kantavat yleensä pitkälle elämään.
