Ilpon päivä: Kahden työpaikan välillä

Tohtoriopinnot ovat varsin omalaatuista hommaa. Jaksaako sellaiseen edes ryhtyä? Antaa sielunsa yliopistolle ja tuomita itsensä akateemiseen kammioon ihmettelemään? Kun sain tilaisuuden aloittaa jatko-opinnot, epäröin tietysti. En ollut varma haluanko omistautua yliopistolle, vaikka jatko-opiskelu tietyllä tasolla kiinnostikin. Heittäytyäkö akatemian vietäväksi ja aloittaa pelottavan suuri projekti vai katsoako muita mahdollisuuksia?

Päätin lopulta antaa väitöskirjalle pikkusormen, mutta pitää toisella kädellä kiinni normaalista, ei-akateemisesta elämästä. Pienen väännön ja säädön jälkeen syntyi sopimus, jonka puitteissa teen osa-aikaisesti väitöskirjaa ja osa-aikaisesti jatkan konsulttitöitä vanhassa työpaikassani. Toinen työ tietysti hidastaa jatko-opintojani merkittävästi, mutta tarjoaa myös tärkeän henkireiän. Yliopisto ei ole normaali työpaikka, eikä jatko-opiskelu ole mikään normaali työ. Se on lähempänä opiskelua, josta nyt jotenkin raapii elantonsa. Konsulttihommat taas ovat sitä, mitä tavalliset ihmiset usein tekevät. Aamulla toimistolle ja iltapäivällä pois, ja joskus on joku palaveri tai tapaaminen.

Parasta jatko-opiskelussa on sen yletön vapaus. Vaikka siitä saatava korvaus on oikeastaan iso vitsi, on jatko-opiskelija vapaa kuin taivaan lintu. Tai ehkä pingviini, joka ei osaa lentää mutta muuten viettää päivänsä tehden (lähes) mitä huvittaa. Kukaan ei kerro milloin pitää tulla aamulla paikalle. Jos flow-tila ei osu kohdalleen, voi töitä tehdä myöhemminkin tai keskittyä toiseen aiheeseen.

Konsultti
Konsulttityö ei näytä tältä. (Kuva: Rawpixel / Unsplash.com: https://unsplash.com/@rawpixel)

Konsulttihommat voivat sisältää tehtäviä ja aiheita laidasta laitaan. Meidän firmassa on onneksi aika rentoa, eikä sielläkään kukaan kellokortti kädessä kyttää menemisiä. En minä siellä töissä olisikaan, jos näin olisi. Välillä hommaa on ihan perkeleesti, mutta niin kai kaikkialla. Näiden kahden varsin joustavan työn yhdistäminen onnistuu varsin hyvin, vaikka välillä päänvaivaa aiheuttaakin jatkuva hyppääminen eri aiheiden ja tehtävien välillä.

Tärkeintä minulle tässä kahden työn mallissa on päivien vaihtelevuus. Konsulttimaailma ja ”normityö” on minulle pakopaikka yliopiston tutkijankammiosta ja yksinäisestä puurtamisesta. Yliopisto on välillä aika rasittava työympäristö. Kahvipöydässäkin pitää kaikesta repiä jotain teorioita. Kaiken maailman kissanristiäisiä on koko ajan. Toisaalta yliopistossa pääsee keskittymään kunnolla ja pohtimaan itselleen tärkeitä aiheita. Yliopistossa voi itse valita omat toimintatapansa ja päivän rytminsä. Ajoittaisesta rasittavuudestaan huolimatta yliopisto inspiroi jatkuvasti.

Porthania
Porthania ei ole keskustan kaunein rakennus, mutta kyllä siitäkin löytyy rauhallista tyyliä. (Kuva: Chris Lizotte, lupa kysytty)

Yliopisto on myös pakopaikka ”normaalista” työstä. Konsulttityö on parhaimmillaan intensiivistä uusien asioiden käsittelyä, kiinnostavia projekteja ja jänniä tapaamisia. Työnteossa on moderni tuulahdus yliopistoon verrattuna. Konsulttina on myös äärimmäisen hyvin perillä oman alansa ja yhteiskunnan diskursseista ja erilaisista kehityskuluista, mikä ei ainakaan haittaa jatko-opintojani. Kaikki konsulttiprojektit eivät ole tietenkään yhtä kiinnostavia, ja jotkut asiat alkavat toistaa itseään. Toisinaan väsynkin konsulttispedeilyyn ja kaipaan työhuoneeseeni Porthaniaan syventymään oman tutkimukseni pariin.

Tämänkaltainen järjestely onnistuu vain, jos molemmat työnantajat ovat hyvin joustavia. Molempiin sisältyy erinäisiä pakollisia menoja ja on tärkeää, että päivärytmiin voi tällöin tehdä poikkeuksia. Olen onneksi onnistunut luovimaan työmääräni kohtuulliseksi. En ole vielä seonnut erilaisten deadlinejen ja muuttuvien projektien ristipaineessa, vaikka en vieläkään muista merkitä eri menoja yhteen kalenteriin. Olen varma, että muistan sitten kun ensimmäistä kertaa oikeasti unohdan tehdä jotain. Olen aika hajamielinen, joten tämä tapahtuu luultavasti ennemmin kuin myöhemmin.

En ole varma suosittelisinko työnteon yhdistämistä jatko-opintoihin yleisesti. Itselleni tämä järjestely tuntuu kuitenkin toimivan ja tunnen olevani motivoitunut molempiin tehtäviin. Vaihtelu virkistää. Luonnollisesti olisi mukavaa saada väitöskirja nopeammin valmiiksi, mutta nautin myös konsulttityöstäni. Ehkä on turhaa miettiä liikaa tulevaisuutta.

Ilppo on suunnittelumaantieteen jatko-opiskelija, joka kirjoittaa väitöskirjaa urbanisaation politiikasta ja työskentelee asiantuntijana MDI:ssä

5 vastausta artikkeliin “Ilpon päivä: Kahden työpaikan välillä”

  1. Itse kaipaan tällä hetkellä juuri kuvaamaasi henkireikää jatko-opintoihin ja toivoisin löytäväni työn, jota tehdä osa-aikaisesti väitöskirjan ohella. Uskon siis, että et ole ainoa, jolle se on hyväksi havaittu tapa tehdä näitä juttuja!

    Lisäksi haluan kehua kirjoitustapaasi, se on mukaansatempaava! Mukavan rento mutta asiallinen. Uskon, että tekstejäsi olisi kiva lukea enemmänkin. 🙂

  2. Tsemppiä työnhakuun! Kahden eri työn yhdistäminen ei ole koskaan täysin ongelmatonta, mutta parhaimmillaan tämä tosiaankin helpottaa eloa ja oloa. Uskon että aika moni meistä on tottunut tekemään töitä jo maisteriopintojen yhteydessä ja itselleni tämä malli onkin aikalailla turvallinen jatkumo noista ajoista. Työpaikallakin ollaan tottuneita siihen, että tulen ja menen miten sattuu.

    Ja kiitokset kehuista!

  3. Kiva lukea, että kahden maailman yhdistäminen on mahdollista! On jmyös ännittävää pohtia, kuinka urasi jatkuu, kun karonkka on pidetty. Vetääkö akatemia mukaansa, vai jaksaako konsultointi houkutella.

  4. Myös oma kokemukseni on, että jatko-opintojen yhdistäminen ”oikeaan työhön” (omalla kohdallani lyhyihin työprojekteihin) on ollut hyvä tapa saada vaihtelua muuten puuduttavaan yksin puurtamiseen. Ongelmaksi on kuitenkin varsinkin väikkärin loppupuolella muodostunut aika. Teen pitkää päivää pelkän väikkärin kanssa, työtunteja kertyy paljon enemmän kuin aikaisemmin ”työelämässä”. Mietin, miten joku voi tehdä väikkäriä kokopäivätyön ohessa. Ihan uteliaisuudesta kysyisin, teetkö itse myös konsulttihommia ikään kuin kokopäiväisesti (joustavalla aikataululla), vai onko työsi sellainen ettei tuntimääriä lasketa ollenkaan? Jääkö väikkärin lisäksi myös ”vapaa-aikaa”?

    1. Moi, enpä ollut tätä kysymystä huomannut. Teen siis sekä väikkäriä että konsulttihommia osa-aikaisesti, eli viikon työaika jakaantuu puoliksi molemmille. Tämä homma toimii ainakin nyt väikkäriprojektin alkuvaiheessa, mutta hidastaa tietysti merkittävästi väikkärin kirjoittamista. Minulla on kuitenkin konsulttifirman puolesta lupaus ottaa ”väikkärilomaa” aina kun on tarve. Vapaa aikaa siis jää ihan normaalisti, eli vähän mutta kuitenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.