Laurin päivä – Kuinka tutkia, akateemisesti?

Kuinka tutkia, akateemisesti?

Tutka on armeijasta tuttu heijastuksiin perustuva etäpaikannin. Jos niitä on monta, ovat ne tutkia. Tutkiessaan akateemikko vuorostaan selvittää, perehtyy ja ymmärtää.

Photo by Quentin Kemmel, Unsplash

Palataanpa juurille ja aloitetaan opeista.

Photo by Zach Reiner, Unsplash

Mielenkiintoisia ovat opista johdetut oppiminen ja opiskelu. Jos sijapääte on merkitykseltään yhtenäinen muiden samaan tapaan taipuvien kanssa; lukeminen – lueskelu, nauraminen – naureskelu ja ryyppääminen – ryypiskely, on opiskelu jotenkin silmäilevää, puolikuntoista ja omistautumatonta oppimista.

Englannikieliset sanat opiskelulle ”[to] study” ja oppiminen ”[to] learn” ovat suomesta poiketen aivan erikantaisia.  Study:n alkuperäisen latinankielisen sanan ’stadium’ merkitys oli omistautua ja innostua. Sekä saksasta että ranskasta juurensa saava ’learn’ on puolestaan aikoinaan viitannut tiedon tallentamisen lisäksi myös tiedon jakamiseen, opettamiseen.

Photo by David Calderón, Unsplash

Suomeksi oppiminen poikkeaa paljon käännöksestään; oppi tarkoittaa myös opittavan kohdetta, laskettavissa olevaa, lähes konkreettista opiskeltavissa olevaa tiedon yksikköä. Sanan taivuttelu ja siitä johtaminen on myös mielenkiintoista; oppia, oppija, oppeja opettava opettaja.

Siirrytään seuraavaksi oppimiseen (vai opiskeluun) erikoistuneeseen laitokseemme – kouluun. Jos kierretään teollistumisen seurauksena tullut ”lapset pois pahanteosta vanhempien työskennellessä tehtaassa” -määritelmä, on koulun tarkoitus yksinkertaistetusti välttää tarpeetonta pyörän uudelleen keksimistä. Instituution tarkoitus on ainakin teoriassa siirtää jo hyväksi havaittu tieto nuoriin tyhjiin päihin mahdollisimman tehokkaasti.

Akateemikolla kenties kolmannes elämästä kuluu koulun kautta kollektiivisen tiedon keräämiseen, jonka jälkeen vanhaa tietoa voi korjata, jatkaa tai sitten kehitellä jotain täysin uutta.

Photo by Annie Spratt, Unsplash

Kurkistetaan taas kielen taakse. Yhden teorian mukaan ’tieto’ ja ’tietää’ -sanat ovat johdoksia vanhemmasta ’tie’ -sanasta, jolloin tietää tarkoitti tuntea tie, tai osata kulkea jälkien muodostamaa ura. Jos tietämisen lisäksi osaa, niin silloin taitaa, eli tietää taidon. Kieli menee taas oudoksi, jos taitaa tietää.

Ehkä on aika jättää juuret ja pyrkiä ylöspäin.

Photo by Casey Horner, Unsplash

Akatemia edustaa alansa korkeimpia saavutuksia. Akateminen tutkiminen tapahtuu näin ollen juuri niin korkealla, kuin minne ihmiskunta on tähän mennessä kurkoittanut. Ollakseen akateeminen tutkijan täytyy siis ensiksi oppia, missä nyt mennään, jotta huojuvan tornin palaset tulisi aseteltua huipulle.

Siirrytään etymologiasta statistiikkaan. Maailmassa julkaistaan joka vuosi yli 200,000 akateemista artikkelia. Jos oletetaan, että tiede lääkkeistä ja lääketiede voidaan yhdistää, samoin kuin ruotsin ja suomenkieliset valtiotieteet, on Helsingin yliopistolla 10 laitosta. Kunkin laitoksen edustaessa omaa tieteen alahaaraa olisi kunkin oman alansa tieteilijän kohdattava 20,000 tieteellistä artikkelia vuodessa. Aallonharjalla pysyminen on siis ilman huijausta mahdotonta.

Photo by Glen Noble, Unsplash

Parasta tässä on kuitenkin se, ettei harjoilla tai huipuilla pysy kukaan muukaan. Eikä siellä lopulta tarvitse edes pysyä. Babelin sijaan rakennetaan pieniä kasoja, jotta huippu ei olisi ainoastaan korkeampi, vaan myös riittävä laaja mahdollisimman monen noustavaksi.

Photo by me

Yksinkertaistettu jana-ajattelu on tieteen saralla menneen talven lumia. Nuorelle tutkijalle akateeminen pallomeri kuulostaa hukuttavalta, mutta kokemuksen karttuessa ymmärtää, että meri on liioittelua, ja pallotkin erivärisiä.

On aika kehystää viite ja estää huomiota harhailemasta.

Tieteellisen viitekehyksen tarkka määrittäminen ohjaa tutkijaa usealla tavalla. Tunnustettuja viitekehyksiä on kullakin alalla kohtalaisen ymmärrettävä määrä, ja täysin uusia kehystetään harvoin. Viitekehyksen voi kokea myös rajaavana tieteen alakategoriana. Tällöin omasta aiheesta samalla kehyksellä tuotettujen artikkeleiden määrä rajoittaa myös vaadittavaa taustatutkimusta.

Photo by Tevin Trinh, Unsplash

Viitekehys ohjaa tutkittavaa käsitteellisesti. Se asettaa ehtoja eri abstraktion tasoilla niin ontologisesti, epistemolosesti, kuin metodologisestikin. Kehys mahdollistaa uusien asioiden näkemisen samalla, kun se estää muita, omalle tutkimukselle epärelevantteja seikkoja häiritsemästä.

Akatemia viittasi aluksi ainoastaan puistikkoon, jossa Plato opetti. Moderni akatemian määritelmä, kaiken tieteen kattava ja koko pallon kiertävä tieteen taigametsä otettiin käyttön vasta 1956. Vielä ei siis ole liian myöhäistä muuttaa akatemiaa kuvaamaan metsän sijaan puistikoita, samalla kuitenkin tunnustaen, että molemmat koostuvat puista.

Photo by Douglas Williams, Unsplash

 

 

2 vastausta artikkeliin “Laurin päivä – Kuinka tutkia, akateemisesti?”

  1. Miten kiehtova sanan ja kuvan yhteenkietoutuminen, proosallinen mutta samalla kauniin lyyrinen tapa kirjoittaa. Tästä tuli ihmeen kevyt mieli!

  2. Hyvä kirjoitus! Itseänikin on alkuun hämmentänyt julkaistavan tiedon rajattomalta tuntuva määrä. On kestänyt jonkun aikaa ennen kuin olen alkanut ymmärtää omaa viitekehystäni. Mielenkiintoista tietoa on liikaa, ja tunnetusti kaikki liittyy kaikkeen. Oman viitekehyksensä tunnistaminen ei siis välttämättä ole ihan helppoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.