Jessen päivä: Opiskelun ja työn rajamaastossa

Jatko-opinnot ja väitöskirjan kirjoittaminen ovat vuosia kestävä omalaatuinen prosessi, jota on vaikea verrata mihinkään muuhun. Olen työskennellyt väitöskirjani parissa enemmän tai vähemmän täyspäiväisesti yli kolme vuotta. Näiden vuosien aikana olen ajoittain pohtinut väitöskirjatutkimuksen luonnetta, joka poikennut varsin paljon muista työtehtävistäni ja aiemmista opinnoistani. Onko tämä työntekoa vai opiskelua?

 

Opiskelua vai ammattimaista tutkimusta?

Monesti enemmän tai vähemmän täyspäiväisesti väitöskirjaa työstävä väitöskirjatutkija on yhtäältä opiskelija, mutta toisaalta väitöskirjan tekeminen on aitoa tutkimustyötä, josta joku on valmis jopa maksamaan rahaa. Jotkut mieltävät tohtorintutkinnon suorittamisen vapaa-ajan harrastukseksi, jota tehdään päivätyön ja muiden velvoitteiden ohella.

Väitöskirjaprosessissa on vahva opiskelullinen elementti. Minultakin on usein kysytty, että mitä olen ajatellut tehdä opintojeni jälkeen. Väitöskirja itsessään on opinnäytetyö, joka laaditaan tohtoritutkinnon suorittamiseksi. Perustutkinto-opiskelijan tavoin tavoitteena on siis suorittaa tutkinto. Väitöskirjan kirjoittamisen lisäksi tohtorintutkintoon kuuluu velvollisuus suorittaa läjä opintoja. Niitä suoritettaessa on tullut istuttua luennoilla, pienryhmäkursseilla ja seminaareissa sekä laadittua erinäisiä oppimispäiväkirjoja ja kaikenlaisia kirjoituksia, kuten tuli tehtyä maisterintutkintoa suorittaessa. Itseasiassa tämä blogikirjoitus on laadittu osana erästä kurssia, josta saan opintopisteitä tohtoritutkintoani varten. Toisaalta en perustutkinto-opiskelijana joutunut tekemään mitään väitöskirjan kaltaista. Gradun laatiminen oli nopea rykäys ja pintapuolinen raapaisu väitöskirjaan verrattuna.

Väitöskirjan tekeminen ei kuitenkaan ole pelkkää opiskelua. Väitöskirjan tulee sisältää uutta tieteellistä tietoa ja osoittaa tekijän kykyä itsenäiseen tutkimukseen. Toisin sanoen onnistunut väitöskirjatutkimus on tieteellistä tutkimusta. Sitä samaa tieteellistä tutkimusta, jota kokeneemmat väitelleet ammattitutkijat tekevät. Väitöskirja nyt vain sattuu olemaan se ensimmäinen merkittävä etappi tutkijan uralla.

Kelan maksamaa opintotukea lukuun ottamatta kukaan ei ole valmis maksamaan perustutkinto-opiskelijalla tutkinnon suorittamisesta, mutta väitöskirjan laatimisesta monet saavat palkkaa tavalla tai toisella. Jotkut ovat työsuhteessa tohtorikoulutettavan nimikkeellä yliopistoon. Heidän työsopimuksissansa pääasialliseksi työvelvoitteeksi on kirjattu väitöskirjan laatiminen. Joku voisi jopa sanoa tällöin yliopistolla olevan työnantajan direktio-oikeuden puitteissa oikeus edellyttää väitöskirjan valmistumista ajallaan aivan, kuten työnantajalla on oikeus edellyttää minkä tahansa muun sovitun työtehtävän suorittamista. Tohtorikoulutettavien tutkimuksen etenemistä myös seurataan kehityskeskusteluissa siinä missä kokeneempienkin tutkijoiden työn edistymistä seurataan. He osallistuvat oppiaineensa opetukseen ja saavat osaksensa myös opetushallinnollisia työtehtäviä.

Toiset työskentelevät täysipäiväisesti apurahatutkijoina. Vaikka he eivät ole työsuhteessa tohtorikoulutettavien tavoin, rahoittajat pääsääntöisesti edellyttävät raportointia väitöskirjatutkimuksen etenemisestä. Myös kokeneemmat tutkijat saattavat työskennellä apurahan turvin, joten tässäkin tilanteessa väitöskirjatutkimus on tavanomaista akateemista työtä.

Porthania. Kuva kirjoittajan.

Omalaatuinen prosessi

Väitöskirjatutkimusta tehdessä en aina itsekkään tiedä teenkö tutkimustyötä vai opiskelenko, mutta tohtorintutkinnon suorittamisessa on muutenkin kyse melko erityislaatuisesta projektista. Tohtoritutkinnon suorittaminen on jotain paljon laajempaa kuin pelkän väitöskirjan kirjoittaminen. Kirjoitusprosessin taustalta löytyy lukemattomia tunteja lukemista ja ajatustyötä sekä tutkimuksen esittelemistä seminaareissa. Itse väitöskirja on vain jäävuoren huippu. En ole myöskään kuullut kenenkään tehneen neljää vuotta, joka on siis tavoiteaika täyspäiväiselle väitöstutkimukselle, pelkkää väitöstutkimusta. Monet luennoivat, opettavat, osallistuvat yliopiston hallintoon tai tekevät jossain määrin muita töitä väitöskirjatyönsä ohessa.

 

Teen väitöskirjaa alalta, jonka parissa olen työskennellyt useamman yksityisellä sektorilla. Ala ja työtehtävät ovat pääpiirteittäin pysyneet samankaltaisina, mutta työtehtävät ja toimeksiannot ovat kestäneet pisimmillään muutaman kuukauden. Samankaltaisilta vaikuttaneet työtehtävät ovat lopulta osoittautuneet keskenään vähintään hieman erilaisiksi. Projektit tulevat ja menevät ja niitä tehdään milloin kenenkin kanssa.

Väitöskirjaa sen sijaan tehdään pääasiassa yksin. Tutkimuskysymyksiä voi lähestyä eri näkökulmista, fiiliksen mukaan voi työstää milloin mitäkin väitöskirjan lukua ja välillä löytää uuden mielenkiintoisen artikkelin, mutta kyse on sen yhden ja saman väitöskirjan työstämisestä. Lisäksi väitöskirjan kirjoittamisessa on kyse niin laajasta ja kokonaisvaltaisesta prosessista, ettei siitä meinaa päästä vapaa-ajallakaan eroon. Tutkimukseen liittyvät ajatukset ja ideat voivat tupsahtaa mieleen oli työhuoneella tai lomamatkalla. Väitöskirja pyörii mielessä ja kulkee mukana lähes päivittäin usean vuoden ajan mitä tahansa muuta väitöskirjatutkimuksen ohessa tekeekin.

Tohtorintutkinnon suorittaminen tuntuu olevan omalaatuinen prosessi, joka helposti muovautuu lähes elämäntavaksi. Kyse ei oikein ole opiskelusta, eikä töiden tekemisestäkään, mutta toisaalta mitä suurimassa määrin molemmista.

Jesse

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.