Helsingin yliopisto
Jatko-opiskelijan elämä on unelmointia, oppimista, pettymyksiä ja uudelleen yrittämistä. Päällimmäisenä taitaa kuitenkin olla kyse pitkästä prosessista kohti harjaantuneempaa ajattelua. Mutta miten ihmeessä pitää tämä loputtomalta tuntuva prosessi liikkeessä ja vielä kaiken lisäksi oppia siinä samalla jotakin?
1. Ole motivoitunut siitä mitä opiskelet
Lauri Järvilehto kirjoittaa kirjassaan Tee itsestäsi mestariajattelija (2012) kuinka motivaatiolla on suuri merkitys siihen mitä ja miten kehität ajatteluasi. Ajatuksilla on tapana harhailla asiasta toiseen – etenkin tenttikirjoja lukiessa. Jos kuitenkin opittava asia motivoi sinua riittävästi pystyt prosessoimaan oppimaasi pelkän ulkoluvun sijaan. Järvilehto vinkkaa etsimään motivaatiota siitä, että linkität opittavan asian johonkin sinulle merkitykselliseen juttuun. Jos vaikka haluat tulla loistavaksi asiantuntijabloggaajaksi, on sinulla yllin kyllin motivaatiota opiskella verkkokirjoittamista.
2. Kertaa, kertaa ja kertaa
Torinossa opiskellessani sain hyvän neuvon: prepare, prepare, prepare. Ja ikävä kyllä tämä neuvo toimii. Mitä useammin toistaa tietynlaista ajatteluprosessia, sitä tutummaksi ja helpommaksi se aivoille tulee. Aivot tykkäävät käydä automaatilla. Tuttua prosessia toistaa mielellään kun taas uuden prosessin omaksuminen vie aikaa ja energiaa. Tämä lienee tuttua kaikille jotka ovat joskus tehneet uuden vuoden lupauksia.
3. Keskity vahvuuksiin
Marcus Buckingham puhui tämän vuoden Nordic Business Forumissa siitä kuinka virheiden seulomisen sijaan tulisi keskittyä oppimaan siitä missä on onnistuttu. Kartoita vahvuutesi ja heikkoutesi, mutta keskity vahvuuksien kehittämiseen heikkouksissa vellomisen sijaan. Tee sitä mitä osaat, mutta tee sitä vielä vähän paremmin.
+ Toisin sanoen:
Keskity siihen mikä motivoi
Kehity siinä mihin keskityt
Rakasta sitä missä kehityt
Ja ei muuta kuin rohkeasti kohti unelmia!
Laura Lassila, juristi ja jatko-opiskelija, valmiista väitöskirjasta ja rikkaruohottomasta kasvimaasta haaveileva pöytälaatikkofilosofi
Lauran kirjoittama blogiteksti antaa neuvoja, joista voi olla paljonkin hyötyä tohtorinopinnoissa, tutkimusaineesta riippumatta . Motivaatiota tarvitaan aina, myöskin tavallisessa työnteossa. Kertaamisesta on erityisesti hyötyä opinnoissa ja tutkimuksen tekemisessä. On selvä, että omien vahvuuksien kehittäminen ja hyödyntäminen on hyvä lähtökohta sekä akateemisessa maailmassa että sen ulkopuolella. Mielestäni kannattaa kuitenkin aina myös yrittää kehittää omia heikkouksiaan.
Lauran kirjoituksessa tuloksellisen tutkimusprosessin eri vaiheista vahvuuksiin keskittyminen on mielestäni yksi parhaista oivalluksista, mitä viime aikoina on nostettu esiin. Se on havaittu samanaikaisesti sekä koulu- ja opiskelumaailmassa että työelämässä. Etenkin kouluikäisten lasten ja nuorten elämässä omien vahvuuksien löytämisellä on myönteinen vaikutus itsetunnolle ja käsitykselle itsestä oppijana.
Tutkijan roolissa takertuminen automaattiohjaukseen ajatteluprosessissa on niin tuttua ja turvallista. Jospa niiden omien vahvuuksien tunnistamisen kautta löytyykin taas motivaatiota ja energiaa uuden ja merkityksellisen asian omaksumiseen.
Samaa mieltä edellisten kanssa. Jotenkin huojentava ajatus, että voisi keskittyä omiin vahvuuksiinsa sen sijaan, että murehtisi, mitä kaikkea tulisi osata paremmin. Toki heikkouksia voi ja kannattaa aina kehittää, mutta niin myös vahvuuksia. Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse osata kaikkea.