Tuukan päivä: tie akatemiaan

    Prince Grégoire Soutzo. Vue d’Athènes. 1856. Kuva: Jean Louis Mazieres (Flickr)

Olisinpa tavannut sinut plataanien varjossa, […]
missä Sokrates voitti sydämet, […]
missä veljellinen ilo kaikui, […]
missä minun Platon loi paratiiseja.

~ Hölderlin, Kreikka

Platonin akatemiaa on tapana pitää nykyisen akateemisen maailman esikuvana. Esikuvana se toimii myös hyvin jatko-opiskelijalle tämän tiellä kohti akatemiaa.

Platonin akatemiassa opiskeltiin ja syvennyttiin tärkeinä pidettyihin aiheisiin, kuten geometriaan ja filosofiaan. Platonin omana aikana se ei vielä muistuttanut koulua, jossa oltaisiin tehty selkeä erottelu opettajiin ja oppilaisiin. Nuoremmat ja vanhemmat oppilaat keskustelivat ja pohtivat jotain aihetta yhdessä, oppien siten toinen toiseltaan. Yhdessä työskentely mahdollisti aiheeseen perusteellisen syventymisen, mikä taas yksin olisi ollut hyvin työlästä ja vaikeaa.

Mielestäni tämä kuvaa hyvin myös nykyistä akateemista maailmaa. Nykyään akatemiassa tutkijat muodostavat samalla tavalla yhteisön. Modernin teknologian ansiosta se ei rajaudu maantieteellisesti. Oman ymmärryksen syventäminen on akateemiseen yhteisöön osaan ottamista. Samaan aikaan tämä osaan ottaminen omalla panoksellaan on myös yhteisön ymmärryksen kehittämistä.

Ilman keskustelua ei ole tietoa.

Gustave Courbet. Paris. La Rencontre ou ”Bonjour Mr Courbet”. 1854. Kuva: Jean Louis Mazieres (Flickr)

Platon itse kirjoitti aiheesta dialogin nimeltä Menon. Siinä Sokrates ja Menon auttavat nuorta poikaa oppimaan geometriaa. Aluksi pojalla on vääriä käsityksiä edessä olevasta laskutoimituksesta, mutta lopulta hän oppii antamaan oikean vastauksen.

Oikean vastauksen antaminen ei kuitenkaan vielä tarkoita asian ymmärtämistä. Voin laskimella saada selville vastauksia hyvinkin monimutkaisiin ongelmiin, mutta ymmärrän asian vasta kun tiedän, miksi tämä vastaus on oikea. Tämän esimerkin mukaisesti on myös hahmotettava matematiikkaa laajemmin, jotta voi todella ymmärtää, miksi jokin vastaus on oikea. En siis opi matemaatikoksi siten, että opettaja kertoo minulle oikeat vastaukset.

Mutta mistä tiedän, miten aloittaa opintoni? Jos en tiedä asiaa, kuten Menon huomauttaa, niin ”millä tavalla sitten etsisit sitä, mistä et laiskinkaan tiedä, että mitä se on?” Alkuperäisessä, kreikankielisessä lainauksessa Menon kysymys, ”millä tavalla”, tarkoittaa kirjaimellisesti ”mitä tietä?” (tropon). Toisin sanoen tietäminen vaatii ymmärrystä siitä, mihin suuntaan on kuljettava.

Vain toinen voi johdattaa minua oikeiden kysymysten äärelle, sekä tukea minua oppimisessani. Sokrateen ja Menonin opettama poika ei olisi koskaan tullut löytäneeksi matematiikkaa tai sitä, mistä aloittaa ja mihin suuntaan lähteä. Tätä varten hän tarvitsee toisia, yhteisöä joka tukee häntä.

Perustutkinto on oikeuden vastausten opettelua, siinä on kyse vuosikymmenet (monesti myös vuosisadat) ylittävän perinteen sisäistämisestä. Tämä perinne auttaa pääsemään jyvälle siitä, millä tavalla ja mitä tietä pitkin on etsittävä sitä, mistä ei laisinkaan tiedä mitään. Se on siis välttämätön tienpätkä kohti ymmärrystä.

Jatko-opinnoissa sen sijaan on kyse tämän yhteisön autonomiseksi jäseneksi tulemisesta. Jatko-opintojen myötä opiskelijasta tulee tutkija, joka pystyy omalla työllään tukemaan sitä yhteisöä, joka on tukenut häntä tiellään kohti tietoa. Toisaalta taas jatko-opiskelija oppii myös viemään eteenpäin sitä perinnettä, joka on johdattanut hänet nykypisteeseen. Hänestä tulee siis toisten teiden kulkijasta myös tiennäyttäjä.

Jatko-opiskeleminen on tasavertaiseksi jäseneksi tulemista akatemian tiellä kohti tietoa.

Tuukka Brunila on käytännöllisen filosofian jatko-opiskelija, joka on politiikan teorian tutkimisen ohella myös intohimoinen antiikin kirjallisuuden ystävä.