Millainen verkosto sosiaali- ja terveysalan kehittämiseen?

Verkostomuotoinen kehittämistyö on ollut muodikas idea sosiaali- ja terveysalalla jo varsin pitkään. Idean suosiota on helppo ymmärtää sote-uudistuksen myötä. Kun palveluita yhteensovitetaan (ns. palveluintegraatio), nousee akuutti tarve käydä organisaatioiden välistä dialogille, opetella moniammatilliseen yhteistyöhön ja muodostaa yhteistä ymmärrystä. Verkostot sopivat erinomaisesti näihin tarkoituksiin. 

Verkostomuotoisella työskentelyllä voidaan myös avata otollisia tilanteita kehittämistyölle. Varsinkin terveysala on tunnetusti hierarkkinen ja prosessikeskeinen. Verkostotyön avulla saadaan sopivasti etäisyyttä ja perspektiiviä arkirutiineihin, mikä auttaa näkemään vaihtoehtoisia toimintatapoja.

Nämä ja monet muut verkostotyön hyödyt tunnistetaan sote-kentällä varsin laajasti. Verkostotyön muita ominaisuuksia ja vaatimuksia sen sijaan tunnetaan tutkimus- ja kehittämisryhmämme kokemusten perusteella merkittävästi huonommin. Verkostotyö vaatii aina runsasta valmistelua, pitkäjänteistä luottamuksen rakentamista ja aktiivista panostusta. Monet verkostotyön muodot vaativat osallistujiltaan erityisosaamista. Kaikki verkostot vaativat taitavaa ja verkoston elinkaaressa muuttuvaa johtamista. Verkostotyö on lyhyesti sanottuna vaativaa ja aikaa vievää. Joihinkin tilanteisiin tämä sopii hyvin. Palveluintegraation kaltaiset merkittävät muutostilanteet ovat erittäin vaativia ja niiden kuuluukin viedä aikaa.

Verkostotyötä tarjotaan kuitenkin lääkkeeksi myös sellaisiin vaivoihin, joiden ratkaisemisen ei tulisi olla erityisen vaativaa. Kehittämistä voidaan myös lähteä toteuttamaan verkostomuotoisesti mutta ilman verkostotyöhön vaadittavaa panostusta aikaan, osaamiseen tai johtamistaitoihin. Tällöin hukataan arvokkaita resursseja ja tuotetaan helposti lähinnä turhautumista ja huonoja kokemuksia verkostotyöskentelystä.

Ensimmäinen askel kohti sote-alan parempaa verkostojohtamista onkin varmistaa, että kehittämistyö on organisointitavaltaan tarkoituksenmukainen. Tarvitaanko kehittämistyöhön aina varsinainen verkosto vai sopisiko siihen paremmin muodoltaan jokin muu organisointitapa? Jos varsinaista verkostoa ei tarvita, niin tarvitaanko työhön silti jonkinlaisia verkostomaisia työskentelytapoja? Ja jos kehittämiseen tarvitaan varsinainen verkoston, niin millainen kyseisen verkoston tulisi sitten olla?

Alla oleva ajatustyökalu auttaa hahmottamaan, millaiset organisointitavat sopivat parhaiten erilaisille kehittämiskohteille. Työkalu on hahmotettu pääasiallisesti sote-alan keskijohtajien, johtavien asiantuntijoiden ja ylimmän johdon näkökulmasta, mutta siitä voi olla hyötyä myös muille kehittämistyöstä vastaaville ja sitä koordinoiville toimijoille.

***

1. Kohdistuuko kehittämistyö vain yhteen organisaatioon?

KYLLÄ. Et tarvitse kehittämisen organisoimiseksi varsinaista verkostoa. Onko kehittämisen kohde henkilöstön jo tunnistama ja selkeästi rajattava?

• • KYLLÄ. Käynnistä ylhäältä alaspäin suuntautuva organisaatiouudistus. Muutetaan prosesseja, työnjakoa, toimintatapoja tms. organisaation/yksikön sisällä johtajavetoisesti. Kokemuksia voi kerätä, tietoa vaihtaa ja ideoita muotoilla verkostoluonteisilla brainstorming-tapaamisilla.

  • EI. Käynnistä alhaalta ylöspäin suuntautuva organisaatiouudistus. Pidetään yhteinen alkutapaaminen, jossa hahmotetaan organisaation/yksikön toiminnan haasteet, joiden vastaamiseen tarvitaan muutoksia. Johtaja antaa henkilöstölle mandaatin hahmottaa tarkemmat ongelmat ja suunnitella ratkaisukeinot itsenäisesti. Henkilöstö voi työskennellä verkostomaisesti. Johtajat vapauttavat henkilöstölle aikaa valmistelutyölle ja mahdollistavat alhaalta nousevaa muutostyötä.

EI, kehittäminen koskee useampia organisaatioita. Saatat tarvita kehittämiseen varsinaisen verkoston. Siirry seuraavaan kysymykseen.

 

2. Onko kehittämistyö ajallisesti rajattua?

KYLLÄ. Et tarvitse kehittämisen organisointiin varsinaista verkostoa. Tarvitaanko kehittämistyölle omat, muusta toiminnasta erilliset resurssit?

• • • KYLLÄ. Perusta projektiorganisaatio. Mukana olevien organisaatioiden edustajat sopivat projektin yleiset tavoitteet, puiteresurssit ja nimitetyt vastuuhenkilöt. Vastuuhenkilöt sopivat projektin työryhmästä, täsmentävät päämäärät ja tekevät toimintasuunnitelman. Projektityöryhmä voi työskennellä ja toimia verkostoluonteisesti.

• • • EI. Perusta määräaikainen työryhmä (task force). Mukana olevien organisaatioiden edustajat määrittelevät ongelmat/päämäärät ja määräävät ratkaisujen/keinojen etsimisen henkilöstönsä muodostamasta työryhmästä. Työryhmä voi toimia verkostoluonteisesti.

EI, kehittämistyö on pysyväisluonteisempaa. Tarvitset organisointiin varsinaisen verkoston. Siirry seuraavaan kysymykseen.

 

3. Tuleeko pysyvästä kehittämistyöstä vastaava toimija jatkossa myös ohjaamaan toimintaa?

KYLLÄ. Kehittämisverkoston sopiva muoto riippuu ohjausvastuista. Onko kehitettävä toiminta yhden organisaation vastuulla?

• • KYLLÄ. Perusta yhden organisaation johtama hallintaverkosto. Johtava organisaatio (tai organisaation sisäisissä verkostoissa yksikkö) määrittelee kehittämistyön tarpeet, päämäärät, resurssit ja toimintatavat sekä johtaa verkostotyötä. Verkosto muodostuu rajatusta määrästä muiden organisaatioiden edustajista, joiden täytyy olla ymmärtää johtavan organisaation tarpeita. Verkostotyötä voidaan hyödyntää pääasiallisesti tiedon keräämiseen, tiedottamiseen ja koordinaatioon sekä legitimiteetin vahvistamiseen. Johdetut hallintaverkostot sopivat parhaiten suuren toimijan päätöksenteon kehittämiseen temaattisesti laajan ja useita erilaisia toimintalogiikoita sisältävän toiminnan osalta (esim. ehkäisevä päihdetyö).

  • EI. Perusta yhteisen organisaation ohjaama hallintaverkosto eli verkosto-organisaatio. Jäsenorganisaatiot sopivat virallisesti verkosto-organisaation päämäärät, mandaatin, resurssit ja päätöksentekorakenteen sekä ohjaavat organisaatiota. Verkosto-organisaatio johtaa verkostotyötä, johon osallistuvat jäsenorganisaatioiden viralliset edustajat. Edustajia voi olla lukumäärältään runsaastikin, mutta heillä täytyy olla kattava ymmärrys verkoston toimialasta ja muista jäsenistä sekä vahvaa verkostotyön osaamista. Verkostotyötä voidaan hyödyntää yhteisten ongelmien tunnistamiseen, kehittämistyön koordinoituun valmisteluun ja ohjattavan toiminnan valvontaan. Verkosto-organisaatiot sopivat yleensä temaattisesti selkeästi rajatun ja logiikaltaan samankaltaisen toiminnan kehittämiseen (esim. tietojärjestelmät).

EI, kehitettävää työtä ohjaavat muut toimijat. Tarvitset vastuunkannoltaan hajautetumman verkostotyypin. Siirry seuraavaan kysymykseen.

 

4. Tarvitseeko pysyvän, muiden kuin yhden toimijan hallinnoiman verkoston olla kykenevä jäseniään koskevaan päätöksiin?

KYLLÄ. Perusta jaetun hallinnan verkosto. Jaetun hallinnan verkoston jäsenet ovat tasavertaisia sekä kehittävät ja koordinoivat omaa toimintaansa autonomisesti. Jäsenten välisen luottamuksen, verkostoon sitoutumisen asteen ja konsensuksen verkoston päämääristä täytyy olla erittäin vahvoja, jotta verkosto olisi kykenevä päättämään yhdessä jäsentensä toiminnasta. Jaetun hallinnan verkostojen jäsenmäärä on pieni. Jaetun hallinnan verkostot sopivat samankaltaisessa asemassa olevien, yhteisen intressin näkevien ja organisaatiossaan päätösvaltaisten toimijoiden toiminnan kehittämiseen (esim. johtavat sosiaalityöntekijät).

EI. Perusta yhteistyöverkosto. Kuten jaetun hallinnan verkostoissa, yhteistyöverkostoissa verkoston jäsenet ovat tasavertaisia ja kehittävät ja koordinoivat toimintaansa yhdessä. Verkostot eivät kuitenkaan tee päätöksiä jäseniään koskien. Verkoston jäsenet voivat vaihtua ja osallistua toimintaan vaihtelevalla panoksella. Kehittämistyö vaatii jäsenten korkeaa motivaatiota ja oma-aloitteisuutta, yhteistyölle esimerkkiä ja suuntaa näyttäviä jäseniä sekä aktiivista fasilitointia ja koordinaatiota. Yhteistyöverkostot sopivat tiedon ja kokemusten vaihtamiseen ja levittämiseen (esim. ammatilliset verkostot).

***

Kuten edellä esitellystä ajatustyökalusta käy ilmi, voi sote-alan kehittämistyöhön organisaatiotavasta riippumatta sisältyä aina joitain verkostomaisia elementtejä. Tämän takia kaikkien sote-alan kehittäjien on ymmärrettävä verkostotyötä ja verkostojen johtamista sekä kehitettävä näihin vaadittavaa osaamista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että varsinainen verkosto eli joku hallintaverkostojen eri tyypeistä tai yhteistyöverkosto olisi aina paras tapa organisoida kehittämistyötä.

Mikäli kehittäminen kohdistuu vain yhteen toimijaan tai kehittämisellä on tiukat aikarajat, verkostoille on yleensä yksinkertaisempia ja tehokkaampia vaihtoehtoja. Hallinta- ja yhteistyöverkostot sopivat parhaiten useita toimijoita koskevaa ja pidempiaikaiseksi tarkoitettua kehittämistyötä varten. Mikäli verkostolta odotetaan kykyä muodostaa yhteisiä kantoja ja tehdä päätöksiä, tarvitaan kehittämistyöhön aina jonkinlainen hallintaverkosto.

Kokemuksemme mukaan sote-alan yhteistyöverkostoihin kohdistuu usein hallintaverkostoille tai jopa organisaatiouudistuksille tyypillisiä odotuksia. Yhteistyöverkostot kykenevät vastaamaan näihin odotuksiin yleensä vain satunnaisesti. Yhteistyöverkostot sopivat parhaiten sellaiseen kehittämistyöhön, jonka päämäärät, aktiivitoimijat ja toimintatavat saavat elää omaa elämäänsä.

 

Ville-Pekka Sorsa 

Kirjoittaja on tutkimusjohtaja Helsingin yliopistossa 

 

Viittaa kirjoitukseen seuraavasti:

Sorsa, Ville-Pekka (2022): Millainen verkosto sosiaali- ja terveysalan kehittämiseen? Verkostojohtamisen käsikirja: kohti vaikuttavaa yhteistyötä sosiaali- ja terveysalalla. Innokylän toimintamalli. https://innokyla.fi/fi/toimintamalli/verkostojohtamisen-kasikirja-kohti-vaikuttavaa-yhteistyota-sosiaali-ja-terveysalalla [viittauspvm]