Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa

Ihanaa keskiviikkoa!

Viikko lähti käyntiin ensimmäisellä GEM-tunnilla, jolla en pudonnut kärryiltä kuin kerran! Fiilis siis tällä hetkellä varovaisen toiveikas sen suhteen, että kurssista saatetaan jopa päästä läpi.

Tällä viikolla harjoiteltiin tietokantojen valmistelemista käyttöön. Siihen kuului esimerkiksi kohteiden ryhmittelyä ja yhdistämistä merge selected features ja  dissolve -toiminnoilla, sekä tiedon liittämistä tietokantaan Excelistä, muista tekstitiedostoista (CVS) ja toisista tietokannoista join-työkalulla.

Käytyämme toiminnot läpi, oli aika hypätä kylmään veteen ja kokeilla, jäikö edellisestä parista tunnista mitään mieleen. Seuraavaksi tehtävänä oli nimittäin tuottaa teemakartta, joka kuvaisi Suomen vesistöalueiden valuma-alueominaisuuksia ja tulvaherkkyyttä.  Valuma-alueet ovat korkeampien maastonkohtien eli vedenjakajien väliin jääviä alueita, joilta kaikki vedet päätyvät samaan vesistöön. Useimmille tuttuja vedenjakajia ovat varmasti esimerkiksi Suomenselkä, joka erottaa Pohjanmaan valuma-alueet Järvi-Suomen valuma-alueista, sekä Pohjois-Suomessa sijaitseva Maanselkä. Lopputulokseni voitte tarkastaa kuvasta 1.

Kuva 1. Tulvaindeksi on suurin rannikoilla ja aivan pohjoisessa Lapissa, missä joet laskevat Pohjoiseen jäämereen.

Valitsin tällä kertaa vielä helpomman version, sillä vaikka päivän opinnot olivatkin alkaneet lupaavasti, ei itseluottamukseni ollut vielä aivan palannut ennalleen. Baby steps jne. Kuten Anttonikin totesi blogissaan, tehtävä olikin melkoisen yksinkertainen ja nopea tehdä. Anttonin tavoin minullakin haasteeksi osoittautui kuitenkin kartan visualisointi. Tuntui, että vaikka värisävyjä olisi säätänyt tunteja ja taas tunteja, niin kartta näytti silti yhtä kamalalta. Lopputuloksena olikin hieman sekavan rusehtava kartta. Kartalla näkyy tulvaindeksit valuma-alueittain koropleettikarttana, sekä ympyrädiagrammeissa valuma-alueiden järvisyys- ja maapinta-ala. Varsinkin Suomen eteläisissä osissa ympyrädiagrammit peittävät hieman ärsyttävästi rannikon valuma-alueet. Tästä voidaan päätellä, ettei toteutustyyli ole aivan paras tälläisen tiedon esittämiseen, vaan järvisyyden ja maapinta-alansuhdetta eri valuma-alueilla olisi voitu esittää vaikkapa erillisenä diagrammina.

Kartasta huomaa heti, että tulvaherkimmät alueet löytyvät rannikoilta. Olen itse kotoisin Pohjanmaalta, joten joka keväiset tulvat ovat tuttu ilmiö. Korkein tulvaindeksi on Aurajoen valuma-alueella. Kartasta voidaan myös huomata, että tulvaherkimmillä alueilla järvisyysprosentti on usein melko pieni. Järvet tasaisivat jokien virtaamaa, mutta esimerkiksi Pohjanmaalla järviä on hyvin vähän. Kun siis yhdistetään lumien sulamisvedet ja tasainen maasto, on kasassa täydelliset ainekset tulvimiseen. Saaga kuvaileekin suuren tulvaindeksin omaavia alueita oikein hyvin: ”Suuren indeksin omaavat alueet ovat alavia, valuma-alueina pieniä, pinnanmuodoiltaan vain pientä vaihtelua omaavia eikä alueilla ole suuria järvialtaita. Tällöin vedellä ei ole mahdollisuutta virrata esimerkiksi mereen, vaan se tulvii joen reunojen yli pelloille. ” Saaga on myös onnistunut visualisoimaan karttansa erittäin kauniiksi, propsit siitä!

Loppuun vielä viikon biisi, sopivasti teemaan liittyen:

Lähteet:

Wikipedia: Suomenselkä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomenselk%C3%A4) (luettu: 30.1.2019)

Wikipedia: Maanselkä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Maanselk%C3%A4_(vedenjakajaseutu)) (luettu: 30.1.2019)

Laapotti, S. ”Kovaa hermojen koettelua”, luettu 30.1.2019, https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/

Tumanoff, A. ”Tietokantaliitoksia ynnä muuta”, luettu 30.1.2019, https://blogs.helsinki.fi/gis-1-anttoni/

 

You can do it

Hellurei ja hellät tunteet <3

Tänään vuorossa oli viikon 2 (eli tämän viikon, aikataulussa ollaan!) harjoitukset ja ne lähtivätkin sujumaan huomattavasti sukkelammin, kun eilisen QGIS-seikkailut olivat tuoreessa muistissa. Harjoituskerta lähti käyntiin mukavan simppeleillä harjoituksilla, jossa tutuksi tulivat mittaustyökalut.

Taulukko 1. Suomi-neidolle piirtämäni hatun pinta-ala vaihtelee eri projektioilla, taulukossa on vertailun vuoksi kokoero prosentteina ja neliökilometreinä ETRS89/ETRS-TM35-projektioon. Projektio vääristää myös etäisyyksiä.

Ensimmäisessä tehtävässä vertailin eri projektioiden vaikutusta pinta-aloihin ja etäisyyksiin.  Vaikka olin toki tiennyt, että projektiot vääristävät mittasuhteita, oli silti pysäyttävää nähdä konkreettisia lukuja. Esimerkiksi matkaa Suomen pimeältä puolelta Kontiolahdelta Valon Kaupunkiin Kauhajoelle on ETRS-TM35:n mukaan 397 kilometriä. Muut projektiot vääristävät kuitenkin niin, että epätoivoinen matkalainen saattaa väärää projektiota tarkastellessaan erehtyä luulemaan, että välimatkaa olisi jopa yli 4000% todellista enemmän. Google Mapsin reittiopas heittää autoilijan reitin pituudeksi n. 480 kilometriä, joten jotain heittoa saattaa olla joko minun piirtämäni viivan ja  reitin tai projektioiden välillä. Elkää silti hätäilkö itään eksyneet: noin kuudessa tunnissa olette jo Suomen paremmalla puolella. Karttoja tehdessä ja etäisyyksiä mitatessa täytyy todella pysyä tarkkana, jotta kyseisen alueen tiedot eivät vääristyisi. Uskon, että aivan kaikki eivät kuitenkaan huomioi projektion vaikutusta, ja internetin syövereistä löytyy varmasti pilvin pimein epäluotettavaa tietoa.

Kuva 1. Oikeakulmaisessa Mercatorin projektiossa pinta-alavääristymät ovat sitä suurempia, mitä pohjoisempaan mennään.

Seuraavassa harjoituksessa tutkittiin pinta-alavääristymien alueellisia eroja Suomen kunnissa, ja tehtävänä oli havainnollistaa näitä Suomen kartalla. Käytin kartan projektiona ETRS89/ETR-LAEA, sillä se esittää Suomen likimain sellaisena, kuin olemme sen kartalla tottuneet näkemään. Väriksi valitsin raikkaan vaaleanpunaisen eri sävyt, sillä väripaletin eri sävyt kuvaavat ilmiötä mielestäni selkeästi: mitä tummempi sävy, sitä suurempi vääristymä. Lisäksi minun teki karttaa tehdessä kovasti mieli samansävyistä vadelmamehujäätä. Eri luokkia valitsin seitsemän, koska ajattelin, että näin pinta-alavääristymän muutos erottuisi hieman tarkemmin.

Valitsin tarkasteluun projektiot Mercator ja Robinson. Ensi silmäyksellä kartat näyttävät samanlaisilta, mutta erot löytyvätkin legendasta. Mercatorin projektiossa pienin vääristymä on 295%, kun taas Robinsonin projektiossa vääristymä on vähimmillään ainoastaan 19.2%. Alueelliset erot jakautuvat kuitenkin muutamaa kuntaa lukuunottamatta samalla tavalla: mitä pohjoisempaan mennään, sitä voimakkaampi vääristymä. Ero pohjoisimman Lapin ja esimerkiksi Helsingin välillä on suuri, sillä vääristymä on Lapissa jopa kaksinkertainen pääkaupunkiin verrattuna.

Ero projektioiden vääristymissä johtuu niiden tyypistä: Mercator on oikeakulmainen projektio, jossa ilmansuunnat ovat aina oikeassa kulmassa. Lähellä napoja tämä vaatii mittakaavan kasvattamista. Robinsonin projektio taas on kompromissi, jolla pyritään, että projektioiden aiheuttamat vääristymät olisivat minimissä.

Kuva 2. Myös Robinsonin projektiossa pinta-alavääristymät ovat voimakkaimpia pohjoisessa, vaikka projektio ei olekaan oikeakulmainen, vaan kompromissi, jossa kaikki vääristymät olisivat mahdollisimman vähäisiä.

 

Fiilis tämän viikon tehtäväpuristuksen jälkeen on hyvä! Tiistain hermoromahduksesta on tultu jo siihen, että osasin jopa neuvoa pulassa olevaa ystävää kartan visualisoinnissa. Ja vieläpä ulkomuistista!

Päivän ekstrana  toimii tänään Päivän vihattu: Internet Explorer

Loppuun vielä motivaatiovideosuositus:

 

Lähteet

Wikipedia: ”Mercatorin projektio” https://fi.wikipedia.org/wiki/Mercatorin_projektio (luettu 25.1.2019)

Wikipedia: ”Robinsonin projektio” https://fi.wikipedia.org/wiki/Robinsonin_projektio (luettu 25.1.2019)