Viikko 2: eri projektioiden, sekä niiden aiheuttamien vääristymien tarkastelua 

Terve taas…

2. Kurssikerralla perehdyimme tarkemmin eri projektioihin, sekä erityisesti niiden aiheuttamiin vääristymiin peruskarttalehden pohjalta tehdyissä mittauksissa QGIS:n mittatyökalua apuna käyttäen. Mittatyökalun käyttö oli yllättävän vaivatonta ja mielenkiintoista. Huomasin esimerkiksi, että projektiota vaihtamalla pituus- ja pinta-alat muuttuvat enemmän tasopinnalla, kuin ellipsoidin pinnalla. Vertailimme eroja eri projektioiden välillä, ja kirjasimme joitakin lukuja ylös. 

Lisäksi visualisoimme vääristymiä karttapohjalla eri projektioiden välillä, ETRS TM35FIN karttaprojektion ollessa perusoletuksena. Kartoissa esitetään eri projektioiden aiheuttamien vääristymien suuruus suhteessa TM35-projektioon vyöhykkeittäin etelä-pohjoisakselilla, kun tarkastellaan kuntien pinta-aloja. Tämä antoi mukavasti konkretiaa ja auttoi hahmottamaan, missä suhteessa vääristymät kasvavat Suomen kartalla.  

Kuva 1: Mercatorin projektio suhteessa ETRS TM35FIN projektioon

Mercatorin projektio on monelle entuudestaan tuttu. Siinä pinta-alat vääristyvät sitä enemmän, mitä kauemmaksi päiväntasaajasta mennään. Kuten olettaa saattaa, pohjoisella pallonpuoliskolla lukemat tosiaan ovat hurjia verrattuna TM35-projektioon, joka on varta vasten Suomelle suunniteltu. Kuten kuvasta (1) näkyy, Mercatorin projektiossa pinta-ala on TM35-projektioon nähden kahdeksankertainen Pohjois-Suomessa. Ero on siis huikea. Karttaprojektio tulisi aina valita tarkoituksen mukaan. Jos siis kuvataan pelkästään Suomen aluetta, ei ole mitään järkeä ottaa käyttöön maailmankartoille tyypillistä Mercatorin projektiota, jossa Suomi on vääristynyt ja venynyt. 

Kuva 2: Robinsonin projektio suhteessa ETRS TM35FIN projektioon

Robinsonin projektiossa on pyritty minimoimaan sekä maa-alueiden muotojen, että niiden kokoerojen vääristyminen. Kuntien pinta-alojen vääristymien suuruusluokkaa tarkastellessa voidaan sanoa, että Robinsonin projektio toimii tässä tarkoituksessa huomattavasti paremmin, kuin Mercatorin projektio. Sillä kuten Siiri Kokkonen osuvasti blogikirjoituksessaan Viikko 2: Projektioiden väliset erot ja vääristymät sanoo, “Karttojen legendoja tarkastellessa voidaan huomata, että Mercatorin projektion aiheuttamat vääristymät ovat pienimmilläänkin paljon suurempia, kuin Robinsonin vääristymät.”

Silmämääräisesti karttoja tarkastellessa ne eivät poikkea merkittävästi toisistaan. Tämä viestii siitä, että vääristymät (vaikkakin suuruusluokaltaan aivan erilaiset) muuttuvat melko samassa suhteessa. Tarkastelua helpottaa se, että molemmissa kartoissa on käytetty samanlaista luokittelutapaa. Luokkia on yhteensä 8 ja jakauma on molemmissa luonnollinen. 

Kurssikerta kaiken QGIS-näpertelyn lisäksi herätti ajatuksia eri projektioiden käytöstä tiedon esittämisessä ylipäätään. Projektiot voidaan karkeasti eritellä kolmeen eri kategoriaan, joita ovat 1. oikeapintaiset, 2. oikeakulmaiset ja 3. oikeapituiset. Jotkut projektiot ovat niin sanottuja kompromissiratkaisuja näistä projektioista, jolloin mikään kolmesta tekijästä ei täysin toteudu, vaan projektiossa pyritään minimoimaan vääristymät niin, että pinta-alat, muodot ja etäisyydet ovat kutakuinkin sopusuhtaisia. Tällainen kompromissiratkaisu on esimerkiksi Robinsonin projektio, jonka valitsin tarkasteluun. Tarkastelukohteena ollut Mercatorin projektio on taas oikeakulmainen projektio, jossa suunnat pysyvät oikeina. Se on siis toimiva apuväline mm. navigointiin, ja kuten todettua, ei niinkään pinta-alojen tarkasteluun etenkään pohjoisella pallonpuoliskolla. 

Lähteet: 

Kokkonen, S (2022). Viikko 2: Projektioiden väliset erot ja vääristymät. Leipä (Viitattu 6.2.2022) https://blogs.helsinki.fi/siirikok/