Suomalaisista työpaikoista noin 73 prosenttia on yksityisellä sektorilla (2018). Julkinen sektori puolestaan työllisti viime vuonna noin 27 prosenttia työllisistä.
Olen tutustunut työni vuoksi monen ihmisen LinkedIn -profiiliin. Koska en ole yhteiskuntatieteilijä, uudet näkymät ovat avautuneet silmieni eteen yllättävinä.
Melkein kaikki yritysjohtajat ovat keskittyneet työssään yhdelle ainoalle, rajatulle sektorille. Esimerkiksi elintarvikealan yritysten johto on kulkenut säännönmukaisesti alan suuryrityksestä toiseen. Saman voi havaita myös pankkisektorilla.
Tarkkarajainen, syvä asiantuntemus on epäilemättä arvokasta.
Samalla kuitenkin ymmärrys muista kuin oman alan yrityksistä ja yhteiskunnasta ylipäänsä kapenee. Sama ilmiö toistuu yliopistomaailmassa.
Kollegani hallinnossa ja tutkijatehtävissä ovat työskennelleet lähes poikkeuksetta vain ja ainoastaan korkeakoulusektorilla. Tutkijat ovat saattaneet käydä postdoccaamassa ulkomailla, mutta palaavat mieluiten alma materiinsa tai toiseen kotimaiseen yliopistoon.
Mitä tämä tarkoittaa Suomen kannalta? Visioissa puhutaan ketteristä kokeiluista ja rohkeista valinnoista. Tekevätkö niitä ihmiset, jotka ovat koko uransa ajan tarkastelleet vain samanlaisia organisaatioita. Löydetäänkö parhaat ideat todellakin toinen toistaan matkien?
Ei ole ihme, jos innovaatioita organisaatioiden kehittämiseen tai tutkimukseen ei synny – meillä on ihan aivan liian vähän kosketuspintaa yhteiskunnan eri sektoreille.
Yritysten pitäisi päästä tutustumaan valtiosektoriin, tutkijoiden yrityksiin ja kuntaosaajien päästä käymään joskus tutkimuslaitoksissa. Kun ymmärrys toisten toimintatavasta ja ajatusmaailmasta paranee, myös kunnioitus muiden osaamista kohtaan kasvaa.
Eräs suomalainen elintarvikealan yritys on lähestynyt maatalous-metsätieteellistä tiedekuntaa. He haluaisivat kehittää yritysten ja yliopiston välille vaihto-ohjelman. Yritys on kiinnostunut ottamaan post doccaavia tutkijoita vaihtoon. Jos saamme ohjelman toteutumaan, tuodaan työelämärelevanssia yliopistoon kahmalokaupalla. Nuoret tutkijat imevät vaikutteita yrityskulttuurista ja tuovat toivottavasti sen parhaat opit takaisin. Samalla yritykseen ujutetaan ymmärrystä tutkimuslaitoksia kohtaan.
Olisiko mahdollista saada tutkijoiden urapolkuun rohkeampia sivuhyppyjä? Olisimmeko vihdoin valmiita kannustamaan niihin ja arvostamaan toisaalla kartutettua osaamista?
Lähteet
Tilastokeskus: Työvoimatutkimus. Työlliset työnantajasektorin mukaan. Liite 9. http://www.stat.fi/til/tyti/2018/12/tyti_2018_12_2019-01-24_tau_009_fi.html