Pöhinästä nousee innovaatioekosysteemi

Melkein kaikki Euroopan kaupungit puuhaavat tällä hetkellä innovaatioekosysteemien parissa. Start-up-pöhinä saa eri maissa erilaisia muotoja. Suomessa toiveet ovat erityisen korkealla peliteollisuuden ja terveysteknologian osalta. Supercellin ja Rovion kansainvälinen menestys on innostanut muitakin pelifirmoja tavoittelemaan kansainvälistä menestystä. Terveysteknologian osalta korkean teknologian osaaminen ja poikkeuksellisen arvokkaiden biopankkien tuomat mahdollisuudet lisäävät Suomen mahdollisuuksia tiukkaan kilpaillulla alalla.

Suomen mahdollisuuksia kilpailussa lisää myös kotimainen rahoittajamme Business Finland, joka tulee yrityksiä vientiponnisteluissa ja rahoittaa tuotekehitystä. Yliopistojen ja tutkimuslaitosten kannalta tärkeimmät rahoitusinstrumentit ovat tutkimuksesta liiketoimintaa (TUTL), jonka tarkoituksena on kaupallistaa tutkimuksesta syntyneet ideat, sekä Co-Innovation –instrumentti, jossa tutkimuslaitokset tuottavat uutta tietoa liiketoiminnan tarpeisiin.

Suomalaisten korkea koulutustaso edistää  innovaatioiden syntyä – etenkin, jos ruokimme sitä.

Meidän pitää kannustaa osaajia rajoja rikkovaan ajatteluun, poikkitieteellisyyteen ja yrittäjyyteen. Tutkijoiden täytyy uskaltaa kaupallistaa keksintönsä. ETLAn raportin (2018) mukaan valtaosa keksinnöistä jää pöytälaatikkoihin, kun kukaan ei lähde edistämään niitä. Onko asenteissa vika asenteissa? Miksi ideat jäävät takataskuun?

Tutkimuksen ammattilainen ei poistu mielellään varman leivän äärestä yrittäjän epävarmaan maailmaan.

Apua on saatavissa, mutta se ei ole aina tutkijoiden lähellä. Tutkijan on vaikea nähdä, miten ideaa voi edistää, jos sitä ei halua tehdä itse. Terveysalan yrittäjäksi ei ryhdytä noin vain, eikä tehtaita pystytetä tutkijoiden palkoilla.

Monesti on viisainta on toimia yhteistyössä yritysten kanssa jo tutkimusvaiheessa.

Kun yritys löytää alalla toimivan tutkijan, on yhteistyölle hyvät edellytykset. Innovaatiot voidaan siirtää yritysten toteutettaviksi, kunhan tutkijaa palkitaan sopivalla tavalla ja yliopisto saa osansa kunniasta. Siirtämällä yritykset piirun verran lähemmäs tutkimusmaailmaa ja hivuttamalla tutkijoita hieman lähemmäs yritysrajapintaa, voidaan päästä eteenpäin ja kaikki voivat voittaa.

Yritys: älä kulje yliopistosi ohi!

Teqmine etsii patentit tutkijan puolesta

Tekoälypohjainen Teqmine-patenttihaku auttaa innovoinnissa ja tutkimuksen kaupallistamisessa.

Tutkija, onko keksintösi jo patentoitu? Onko tavoitteenasi tutkimuksesi kaupallistaminen? Onko tutkimusryhmäsi innovaatioprosessi kunnossa? Opiskelija, haluatko työllistyä maailman innovatiivisimpiin yrityksiin?

Helsingin yliopiston kirjasto on hankkinut asiakkaidensa käyttöön Teqmine-palvelun. Se jatkaa kirjaston vahvaa panostusta uusien, innovatiivisten tekoälyä hyödyntävien palveluiden tarjoamiseen. AI-palvelut nostavat yliopiston tutkijoiden ja opiskelijoiden, ja sitä kautta koko Helsingin yliopiston, kansainvälistä kilpailukykyä jatkuvassa muutoksessa olevassa yhteiskunnassa.

Teqminen Patent Similarity on helppokäyttöinen: Kopioi ja liitä väitöskirja, artikkeli, patentti, keksintöilmoitus, web-sivu hakukoneeseen, tai kirjoita ideasi vapaasti, ja tekoäly löytää samankaltaisimmat patentit. Hakukenttään mahtuu jopa 10 miljoonaa merkkiä.

Teqminen avulla voit arvioida, miten runsaasti sinun tutkimusalueellasi haetaan patentteja. Näet samalla, mitkä yritykset hakevat patentteja eniten. Olisivatko nämä mahdollisia yhteistyökumppaneita seuraavassa hankkeessasi?

Teqminea on helppo käyttää missä tahansa Helsingin yliopiston käyttäjätunnuksen avulla. Parhaat ideat löytyvät vapaa-ajalla, nyt voit hyödyntää Teqminea jo kesän aikana.

Kokeile jo tänään!

  1. Mene sim.teqmine.com-sivulle.
    2.    Valitse “organization user”.
    3.    Kirjoita yliopiston käyttäjätunnus ja salasana.
    4.    Kirjoita hakuteksti.
    5.    Selaa tuloslistaa.

Teksti: Jukka Englund, Heidi Kinnunen

Reilun kaupan haastekurssi

Viime vuosina erilaiset haastekurssit ja kilpailut ovat tulleet osaksi opiskelijoiden arkea. Opiskelijaryhmät ratkovat yritysten ja yhteisöjen antamia tehtäviä ja ansaitsevat samalla opintopisteitä. Ryhmätyössä työelämätaidot karttuvat ja osaaminen siirtyy yksilöltä toiselle.

Haastekurssit ovat tuoneet opiskelijoiden elämään kaivattua työelämärelevanssia ja moni nuori on löytänyt yrityskontaktien synnyttyä työpaikankin.

Haastekurssien ja kilpailujen pelisäännöt voivat kuitenkin olla epäselvät. Mitä tapahtuu, jos opiskelija keksii jotain käänteentekevää kurssin aikana? Kenelle oikeudet keksintöön kuuluvat? Jos kurssityönä ei synny suorastaan ikiliikkujaa, voi sen tulos olla jotain taiteellisempaa: esimerkiksi käsikirjoitus lyhytelokuvaan tai logo tietyn tapahtuman mainostamiseen.

Suomen lain mukaan työntekijän työssä syntyneet keksinnöt kuuluvat yleensä työnantajalle ja yliopiston tutkijankin oikeudet voidaan ottaa joko yliopistolle tai siirtää työn rahoittajalle. Opiskelijoiden oikeudet sen sijaan eivät kuulu yliopistolle, ellei työsuhdetta ei ole. Tämä seikka unohtuu helposti haastekurssien järjestäjiltä.

Usein immateriaalioikeuksista puhuminen sivuutetaan kursseilla kokonaan. Opiskelijat eivät yleensä uskalla tai ymmärrä kysellä kurssituotostensa perään. Joskus haastekurssien organisaattorit saattavat sujauttaa ilmoittautumislomakkeeseen ruksittavan kohdan, jossa opiskelija luopuu kaikista oikeuksistaan.

Tuntuuko reilulta? Eikö korkeakoulujen tulisi kertoa opiskelijoilleen avoimesti siitä, miten mahdollisia keksintöjä tai muita kurssilla syntyviä tekijänoikeuksia käsitellään?

Tasapainoileminen yrityksen ja opiskelijoiden edun välillä on haastavaa. Tamperelainen Demola Global Oy järjestää neljä kertaa vuodessa haastekursseja. Yrityksen maksavat kiinteän hinnan osallistumisestaan. Sopimusprosessi on mietitty tarkkaan etukäteen. Demolan sopimuksissa IPR-oikeudet jäävät opiskelijalle, vaikka yrityskumppani saa rinnakkaisoikeudet kurssin tuotosten käyttöön. Mikään ei estä opiskelijoita myymästä tuotosta myös toisille yrityksille tai yhteisöille.

Kun korkeakoulut järjestävät haastekursseja, niiden kannattaa miettiä tarkkaan, kuinka diili tehdään. Jos yritys ei maksa haastekurssiin osallistumisesta mitään, tuntuu kohtuuttomalta, että se voisi saada tulokset ilmaiseksi. Opiskelijoille suurin hyöty olisi päästä neuvottelemaan oikeuksien siirtämisestä ensisijaisesti haasteen antaneelle yritykselle. Tämä harjoitus täydentäisi hienosti oppimistehtävää. Opiskelijat oivaltaisivat immateriaalioikeuksien arvon ja voisivat myydä ne markkinahintaan.

 

Blogia varten on haastateltu Demolan Oula Välipakkaa.

Laki oikeudesta työntekijän tekemiin keksintöihin

Laki oikeudesta korkeakouluissa tehtäviin keksintöihin

 

From fixed degrees to a collection of skills

University of Helsinki is contemplating its new strategy for 2020-2030. Everybody is engaged in the process. The staff were encouraged to identify global and regional changes that would likely affect the university. The task was challenging. So many things are in turmoil at the same time – yet it is difficult to see the weak signals and forecast the future.

I am willing to wait for another 40 years to see, if my thoughts were even close to the reality in 2059.

I can see is that the world is getting increasingly complicated. Deep understanding and specialized skills aren’t needed only for research and making new inventions but also for everyday jobs. Each nurse, electrician, car service person or librarian require more specialized skills than ever before. These narrow skills are rarely included in school curriculum as they tend to change fast. New programs, tools and applications are taken into practice almost on daily basis. Mastering the right skills is essential in working life.

In my youth a good CV had information about basic education, perhaps a degree from a nice university and a mention of some further studies in the form of short courses.

If specialized skills gain more influence, won’t this change the CVs as well? Shouldn’t the whole education system change? If employers seek for persons who have certain skills, why don’t they simply compare them with our skills sets.

Does the university degree matter anymore?

At present we encourage our students to study full degrees, because the funding instruments require us to do. They need to accomplish bachelor’s degree in three years and master’s in five years. We don’t let them include courses from another faculty to their degree without a permission. Thus, we have predetermined the skills combinations.

Why do we want to make the decision of suitable combinations what to study? Does the university know how the working life will be in 20 years? At present a physicist has rarely studied any biology. An engineer doesn’t know much about law. Shouldn’t we let the students decide what kind of skills match their needs? And furthermore, shouldn’t we let the students from other institutions and adults from working life join our classes?

Supplementing your personal skill set will become a major business very soon.

I would like to present a forecast: those universities and schools that welcome all students to their accredited courses will succeed and gain respect from the society. The governments and employers will also fund them.

Keeping universities as closed entities is slowly coming to its end. All students, including those studying online need to get access to our courses. The funding mechanisms can be adjusted to it. I see the future bright. It may cause competition between institutions, it may require accrediting of courses, but it will also allow people to use a diverse range of education providers without compelling us to study degrees that don’t suit our future plans.