Vihan sanat

(Photo by Autumn Goodman on Unsplash)

Monet ovat kiinnostuneita siitä, mitä viha on. Meidän kolmen naisen kielentutkijatiimimme halusi tutkia nykysuomea, joten päädyimme käyttämään Suomi 24 -korpusta, johon on kerätty Suomi 24 -keskustelut vuoden 2001 alusta syyskuulle 2016. Tästä mahdollisuudesta saamme kiittää ”Citizen Mindscapes” -projektia, jonka ansiosta nämäkin aineistot olivat käytettävissämme. Vaihtoehtoja sille, mitä aineistoa tutkia, oli paljon jo pelkästään Kielipankin Korp-sivulla, josta voi tällä hetkellä valita peräti 657 korpusta tai osakorpusta. Olisimme voineet tutkia vihasanoja esimerkiksi vuoden 1642 Bibliassa tai jossain muussa kahdestatoista Vanhan kirjasuomen korpuksen osassa.

Päätimme yrittää ymmärtää, mitä suomalaiset tarkoittavat käyttäessään sanoja viha, vihata ja vihainen. Pohdimme kyllä aluksi kovasti jo sitä, mitä sanoja meidän kielitieteilijöina kannattaisi tarkastella. Pelkästään viha*-alkuisia sanoja on suomen kielen sanakirjoissa iso liuta. Mukaan olisi voinut ottaa vaikkapa verbin vihastua tai substantiivin vihaaja. Lisäksi on paljon yhdyssanoja kuten isoviha tai vihamies. Päätimme lähteä liikkeelle kolmesta perussanasta, jotka edustivat kukin eri sanaluokkaa.

Ymmärsimme alusta asti, että meidän olisi mahdotonta analysoida kaikkia valitsemiemme sanojen esiintymiä Suomi 24 -korpuksessa. Pelkästään adjektiivin vihainen puhekielinen muoto vihanen esiintyy kyseisessä aineistossa 1495 kertaa. Päätimme aluksi analysoida noin kolmesataa satunnaista esimerkkiä kustakin sanasta. Lopuksi päädyimme analysoimaan tarkasti vain sata satunnaista esimerkkiä sanaa kohden, koska halusimme pohtia yksityiskohtaisesti, miten niitä käytettiin kussakin virkkeessä. Pohdimme muun muassa sitä, oliko substantiivia viha käytetty lauseessa subjektina. Sellaisissa tapauksissa viha itse ikään kuin tekee ja saa aikaan asioita sen sijaan, että niitä tekisi vihaa tunteva ihminen. Tutkimme myös, oliko kirjoittajilla tapana mainita vihan syitä ja seurauksia.

Kielentutkimuksen näkökulmasta vihaa olisi voinut tutkia monella muullakin tavalla. Eräs suosittu lähtökohta on viime vuosikymmeninä ollut tutkia, esiintyykö eri kielissä samanlaisia, niin kutsuttuja käsitemetaforia. Ymmärtävätkö eri kielten puhujat vihan esimerkiksi ihmisen sisällä kiehuvana nesteenä, joka voi kiehua yli, mistä seuraa räjähdys? Tämänkin tyyppisiä vihjeitä aineistossamme oli. Jos vihaa taas vaikkapa lietsotaan, kielenkäyttäjät ymmärtävät sen mahdollisesti tulena, jota voi kasvattaa ja levittää.

Vihasta käyttämämme kieli sisältää paljon vihjeitä siitä, miten ymmärrämme vihan. Vihan metaforat kertovat esimerkiksi siitä, miten viha leviää ja miten sitä voi hallita. Me asetimme tehtäväksemme määritellä vihasanoja yksinkertaisella noin 65 sanan alkusanakielellä. Totesimme tehtävän melko vaativaksi vaikkakin palkitsevaksi. Huomasimme, että kukin meistä tulkitsi aineistoa hieman eri tavalla. On kuitenkin todennäköistä, että ymmärtäisimme tunteidemme dynamiikkaa paremmin, jos puhuisimme niistä enemmän. Tunteista voi puhua vaikkapa alkusanakielen pohjalta kehitetyn, maallikoillekin sopivan 65 sanan menetelmän avulla.

Heli Tissari, Ulla Vanhatalo ja Mari Siiroinen

Vihan metaforista voi lukea esimerkiksi seuraavasta artikkelista:
Lakoff, George & Zoltán Kövecses. 1987. The cognitive model of anger inherent in American English. Cultural models in language and thought, toim. Dorothy Holland & Naomi Quinn. Cambridge: Cambridge University Press. 195–221.

3 vastausta artikkeliin ”Vihan sanat

  1. Olette ottaneet tutkittavaksenne hyvin mielenmielenkiintoisen ja samalla ajankohtaisen käsitteen, sillä termi esiintyy julkisessa keskustelussa ’vihapuheen’ yhteydessä. Tunteena ’viha’ on monisisältöinen. Jäänkin mielenkiinnolla odottamaan, millaisissa yhteyksissä termiä tutkimuksessanne käytetään. Eettisestä näkökulmasta kiinnostaa, kuinka paljon sitä esiintyy vääryyden vastaisena ilmaisuna, kuinka paljon taas toista tai jotain asiaa kohtaan ilmaistuna kielteisenä tuntemuksena, jollaista valitettavan yleisti somessa viljellään.

  2. Kiitos Päivi kommentistasi! Osut aika oikeaan tuossa, että tutkimiamme sanoja käytetään myös vihapuheen kritisoimiseen. Saimmekin tällä tavalla haavimme enemmän tietoa ihmisten suhtautumisesta vihaan kuin varsinaista vihapuhetta. Mielenkiintoista on myös se, ettemme onnistuneet löytämään kovin tarkkaa määritelmää itse sanalle ’vihapuhe’. Juristit ovat toki määritelleet sen, milloin joku voidaan tuomita vihapuheesta, mutta mitä se puheen takana oleva viha on, se onkin sitten harvinaisemmin vastattu kysymys.

  3. Milloin puhe yltyy ”törkyiseksi”? Onko likaisuutten liittyvillä sanoilla merkitystä poliittisessa kielessä, ja jos on, niin milloin ja mistä syystä. Minä olen tehnyt korpusanalyysia USA:n presidentinvallien uutisaineistosta v. 1992-2016. V. 2016 sekä konservatiivi- että liberaali-julkaisuissa lika/sairaus- aiheiset sanat lisääntyivät huomattavasti. Tutkin alustavasti vain kompleksisia ilmauksia, joissa lika-sanoja esiintyy ketjuissa, toinen toisiaan vahvistaen. Esim. “Displays of white madness let the nation in on its dirty secret: It was willing to blast black bodies with water hoses, and unleash police dogs on innocent black flesh.” The New Republic, 2016. TAI:
    “If Cruz and Rubio and Bush choose to be taken seriously by voters (versus analysts), they will follow Trump in attacking this deadly corrosion that weakens democracy from the inside, leaving a fragile shell that crumbles to powder in the first stiff breeze.” The National Review 2016
    Tuntuu siltä, että kirjoittajien tunnekuohu Trumpin ehdokkuudesta vaati vahvoja ilmaisuja. Edellinen lika-boomi oli Bill Clintonin persoonasta v.1992, mutta se oli paljon vaisumpaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *