Tekstin laativat DigiErko-koulutuksen 6. vuosikurssin opiskelijat Saija-Riina Artama, Saara Loikkanen ja Maiju Ruhanen
Monet tutkijat ovat yhtä mieltä siitä, että 2000-luvun työelämässä yhä vahvempi merkitys on laaja-alaisella osaamisella sekä kyvyllä hyödyntää osaamista luovasti useissa eri tilanteissa ja tehtävissä. Innovaatiokasvatuksessa koulua tarkastellaan digitalisoituvan yhteiskunnan toimintaympäristönä, niin oppimisen innovaatioiden kuin operationaalisten innovaatioiden kautta. Oppimisen innovaatioilla tarkoitetaan oppilaiden luomia konkreettisia keksintöjä. Operationaalisisilla innovaatioilla tarkoitetaan koulun toimintatapoihin ja oppimisympäristöihin liittyviä innovaatioita. Keskeistä innovaatiokasvatuksessa on uskallus ajatella toisin ja rohkeus ehdottaa, kehittää ja kokeilla uudenlaisia innovaatioita. (Korhonen, T., Kangas, K., Hakkarainen, K., Lavonen J., Sormunen, K., 2020, 16 – 17)
Luovuus ja laaja-alainen osaaminen
Jutellessa tekoälyn kanssa luovuudesta, se määrittelee luovuuden taidoksi, joka on toisilla sisäsyntyistä, mutta jota voi myös opettaa ja kehittää. Sen mukaan luovuus alkaa uteliaisuudesta ja halusta oppia uusia asioita. Tekoäly suosittelee mielikuvaharjoitusten tekemistä ja uusien asioiden kokeilua mielikuvituksen harjoittamiseksi. Se rohkaisee kokeilemaan erilaisia näkökulmia ongelmien ratkaisussa ja kannustaa luovan ajattelun harjoitteluun eri tilanteissa. Tekoälyn mukaan luovuuden tulee olla hauskaa, joten luovissa projekteissa tulisi pyrkiä iloon ja innostaviin kokemuksiin. Kirjassa “Aivot työssä” haastatellaan mainostoimisto Wörksin perustajaa Mikko Airasta luovasta ajattelusta. Hän kuvailee luovaa ajattelua mm. Intuitioksi, joka tönäisee reunan yli. Opittu tieto on kuin benji-köysi, jonka varsinkin vuosien jälkeen tietää olevan siellä ja antavan turvaa hypyn aikana. Luovissa tilanteissa on hänen mukaansa aina seuraavia piirteitä:
- Jotta ihminen uskaltaa heittäytyä, hänen täytyy luottaa niihin, joille luovuuden tuotoksen kertoo.
- Luovan ajattelun tulos ilmestyy. Se on ikään kuin saman tien kokonaisuus konteksteineen. Sitä ei koota päätellen pala palalta kasaan.
- Meillä kaikilla on mukavuusalueemme. Luovuus on jatkuvaa kärkkymistä oman mukavuusalueen rajalla.
- Luova ajattelu on “pulisevaa”. Ajattelu on aina dialogia, keksityn tai oikeiden ihmisten kanssa. (Huotilainen M., Saarikivi K., 2018)
Opetussuunnitelman perusteissa määritellään laaja-alainen osaaminen seuraavasti: Laaja-alaisella osaamisella tarkoitetaan tietojen, taitojen, arvojen, asenteiden ja tahdon muodostamaa kokonaisuutta. Osaaminen tarkoittaa myös kykyä käyttää tietoja ja taitoja tilanteen edellyttämällä tavalla. Siihen, miten oppilaat käyttävät tietojaan ja taitojaan, vaikuttavat oppilaiden omaksumat arvot ja asenteet sekä tahto toimia. Laaja-alaisen osaamisen lisääntynyt tarve nousee ympäröivän maailman muutoksista. Ihmisenä kasvaminen, opiskelu, työnteko sekä kansalaisena toimiminen nyt ja tulevaisuudessa edellyttävät tiedon- ja taidonalat ylittävää ja yhdistävää osaamista. (https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf 28.3.2023) Opettajan onkin tärkeää pohtia työssään, miten hän mahdollistaa oppilaille mahdollisuuden tiedon- ja taidonalat ylittävään työskentelyyn, jossa sekä oppilaan että opettajan luovuudella on keskeinen rooli. Digipedagogisilla ratkaisuilla voidaan tarjota luokassa erilaisia mahdollisuuksia laaja-alaisen osaamisen hyödyntämiseen. Kuvaamme tässä muutamia esimerkkejä digitaalisuuden mahdollisuuksista opettajan työssä oppilaan ja opettajan näkökulmasta:
Käytännön esimerkkejä
Scratch jr (alkuopetuksen tarinankerronnassa)
Scratch jr on pelipohjainen tabletilla toimiva sovellus, jossa oppilas tai opettaja voi kuvaohjelmoinnin keinoin koodata esimerkiksi erilaisia hahmoja. Luokanopettajan työssä tätä ohjelmaa on hyödynnetty suomen kielen opetuksen tarinan kerronnassa. Alkuopetusikäisillä oppilailla luovassa kerronnassa on kuvallisella ilmaisulla ja suullisella kerronnalla iso rooli. Kyseinen ohjelma mahdollistaa erinomaisesti oppilaan luovuuden esilletuomisen. Sovelluksella on yksinkertaisilla koodaustoiminnoilla mahdollistaa liittää kuvaa ja ääntä. Oppilas, jolla ei ole vielä lukutaitoa, pystyy tämän koodausohjelman avulla ilmaisemaan oman tarinansa. Toisaalta tämä mahdollistaa myös opettajalle nopealla ja yksinkertaisella tavalla esittää ohjeet, silloinkin kun oppilas on vielä lukemisen taidoissa alkumatkalla.
(https://www.scratchjr.org/ 28.3.2023)
Minecraft Education (alakoulun ylemmät luokat, historian projekti)
Minecraft Education on pelipohjainen alusta, joka tarjoaa mahdollisuuden luovaan ja mukaansatempaavaan oppimiseen pelin avulla. Education versio mahdollistaa ns. tavallisen pelitilan lisäksi koodaustilan, joka nopeuttaa rakentamista. Opettajaa varten peliin on koottu lukuisia valmiita oppituntihaasteita, jossa yhdistyy yhden tai useamman oppiaineen tavoitteet. Lisäksi pelissä on mahdollisuus avoimeen peliin, jossa luokkayhteisö voi itse määrittää pelin tavoitteet.
Esimerkkiprojektina Minecraftistä voidaan mainita 5-luokkalaisten kanssa toteutettu Egypti-projekti, jossa oppilaat toteuttivat muinaisen Egyptin eri ulottuvuuksia ryhmätyönä. Kukin ryhmä sai oman osa-alueen, jota he lähtivät rakentamaan yhteiseen maailmaan. Opettaja määritteli projektille tavoitteet ja sisällölliset rajaukset, muuten oppilaat suorittivat tiedonhankinnan ja luovan toteuttamisen itsenäisesti ryhmässä opettajan toimiessa oppimisprosessin ohjaajana. Opettajan rooli myös luovan työskentelyn tukemisessa on merkityksellinen, jotta oppilaat eivät jää yksin haasteen kanssa ja toisaalta opettajan roolina on tarjota luovuudelle moninaisia ulottuvuuksia. (https://education.minecraft.net/fi-fi/discover/what-is-minecraft, 28.3.2023)
Painekammio (yläkoulun fysiikkapainotteinen oppimisprojekti)
Tämä oppimisprojekti on vasta kehittymässä ja se on tarkoitus toteuttaa tämän kevään aikana 8. luokan fysiikan tunneilla ja laittaa jakoon opettajakollegoille. Tavoitteena on testata DigiErko-koulutuksen aikana löytyneitä digitaalisia työkaluja ja pakohuonetyyppistä projektia. Seuraavassa on esitelty lyhyesti joitakin projektin digitaalisia osia. Näiden lisäksi projektiin kuuluu kokeellisia tutkimuksia.
Oppilaiden virittäminen tunnelmaan esittelyvideon avulla. Video on tehty sivustolla studio.d-id.com ja iMoviella. Vinkki ohjelmasta löytyi LinkedInnistä webopettaja Esa Riutan postauksesta. painekammio
Tulostettavat ohjeet saa helposti visuaalisiksi ja selkeiksi Canvan avulla. 1.png 2.png 3.png 4.png
Mm verisuonen toimintaa voi havainnollistaa BiodigitalHuman –sivuston avulla. Vinkki sivustoon tuli DigiErko-verkoston verkostotapaamisessa 15.2.2023 Mika Alhonkosken esityksestä. https://human.biodigital.com/view?id=production/maleAdult/blood_pressure_02&lang=en&ref=share
Halo AR on kännykälle ladattava ohjelma, jonka avulla on mahdollista tehdä nopeasti ja helposti kuvista esiin nousevia 3D-hahmoja. Hahmojen lisäksi voi liittää, ääntä, tekstiä tai linkkejä. Sovellus löytyi Upknowledge-vierailun innoittamana, halusta löytää keinoja hyödyntää AR-teknologiaa osana opetusta. https://haloco.de/zii3fbd
https://youtube.com/shorts/WDaG3EK73LM
Oppilaat tekevät aiheesta meemejä meemigeneraattorilla. Idea meenigeneraattorin käyttöön tuli toisen opettajan blogista. https://imgflip.com/memegenerator
Tietovisan voivtehdä oppilaille myös Trinketillä Pythonilla koodaten. https://trinket.io/python/47ec67d717?outputOnly=true
Yhteistyön merkitys
Nykyaika joutuu kohtaamaan monia yhteiskuntaa, työelämää ja tietoympäristöä koskevia muutoksia. Koulun on muututtava osana näitä. Opettajien työkuva onkin muuttunut 2000-luvulla. Ei enää ole tarkoituksenmukaista, että jokainen opettaja työskentelee, ideoi ja kehittää työtään yksin. Esimerkiksi Kari Hakkarainen puhui luennolla meille pitkään siitä, miten uudet tietoympäristöt ovat muuttaneet innovaatioprosesseja yhteisöllisempään suuntaan. Tekninen kehitys menee niin valtavilla harppauksilla eteenpäin, ettei yksittäinen ihminen voi hallita kaikkea uutta, vaan parhaimmat käytännöt syntyvät yhteistyössä muiden kanssa (Hakkarainen, 2023, luento).
Tulevaisuuden opettajuus edellyttää jatkuvaa yhteistyössä toimimista muiden kanssa. Luokassa on aiempaa useammin useampi aikuinen: toinen opettaja, koulunkäynnin ohjaaja tai erityisopettaja. Luokkaryhmäkohtaista suunnittelua pidetään itsestään selvyytenä. Lisäksi koulussa saattaa toimia muita tiimejä, joiden työskentelyyn opettajan on osallistuttava. Opettajia olisikin hyvä kouluttaa jatkuvaan työryhmä pohjaisen ammatilliseen kehittymiseen, vuorovaikutustaitoihin ja viestintätaitoihin (Korhonen, Lavonen, Kukkonen, Sormunen & Juuti, 2016, 230-231). Sillä on hyvä huomata, että tieto ei liiku itsestään organisaatioiden ja erilaisten yhteistyöryhmien välillä. Jotta yhteistyöstä saadaan irti sen hyödyt, tiedon kulun täytyy olla suunnitelmallista (Hubers, Moolenaar, Schildkamp, Daly, Handelzalts & Pieters, 2017, 233).
Teknologia on mahdollistanut myös yksittäisiä kouluja laajemmat yhteistyöverkostot. Vaikka omassa kunnassa ei olisi muita kouluja, erilaisilla sähköisillä alustoilla voi tavata ja työskennellä pidempienkin etäisyyksien takaa. Myös erilaiset somekanavat mahdollistavat tiedonvaihdon tuntemattomampienkin opettajien kesken. Esimerkiksi Facebookissa toimii useampia aktiivisia opettajaryhmiä, joissa pohditaan opettajan työtä, opetuksen sisältöjä, teknisiä uudistuksia ja jaetaan ideoita. Vaikka somealustoilla tapahtuva ajatustenvaihto ei korvaa täysin kasvokkain tapahtuvaa kohtaamista, vastaa siellä käydyt keskustelut kuitenkin osin verkostoitumisen perustavoitteeseen: koulut ja opettajat pääsevät vaihtamaan ideoita, kehittymään ja osin jakamaan myös resursseja keskenään (Muijs, West & Ainscow, 2010, 7).
Yhteistyöverkostojen tavoitteena on myös koulun mahdollisuuksien laajentaminen. Se vaatisi kuitenkin virallisempia yhteyksiä koulujen välille (Muijs, West & Ainscow, 2010, 7). Onnistuakseen yhteistyöverkostojen toiminnalla täytyykin olla koulun johdon tuki (Kukkonen & Lavonen, 2014, 154). Mikä on teoreettisesti kouluille paras tapa tehdä yhteistyötä, ei kuitenkaan tutkimuksen mukaan ole selvää. Verkostoitumisen hyödyt kouluille ovat tapauskohtaisia, mutta on viitteitä siitä, että verkostoituminen laajentaa koulujen mahdollisuuksia ja hyödyttää etenkin heikoimmassa asemassa olevia oppilaita. Yhteistyössä toimivien koulujen määrää on kuitenkin hyvä rajoittaa, jotta yhteistyö on tehokasta (Muijs, West & Ainscow, 2010, 24). Yhteistyöverkostosta yksi esimerkki voisi olla IB koulut, joilla on takanaan organisaatio ja yhteinen opetussuunnitelma, mutta arkipäivän yhteistyön tekemisestä päättävät aina koulut itse.
Lisäksi opettajia on opetettava yhteistyön tekemiseen muiden sidosryhmien kanssa (Epstein, 2018, 398). Muita yhteistyöverkostoja koulujen kanssa muodostavat sosiaalitoimi, terveydenhuolto, yritykset ja vanhemmat. Viestiessä ulospäin koulun toiminnasta yhteiset pelisäännöt ja käytänteet helpottavat yksittäisen opettajan taakka. Vanhemmat esimerkiksi kaipaavat oppimisstandardeista, kotitehtävistä tietyissä aineissa ja kuinka auttaa lasta läksyissä (Epstein, 2018, 402).
Lähteet
Epstein, J. L. (2018). School, family, and community partnerships in teachers’ professional work. Journal of Education for Teaching (JET), 44(3),397–406.
Hubers, M. D., Moolenaar, N. M., Schildkamp, K., Daly, A. J., Handelzalts, A. & Pieters, J. M. (2017). Share and succeed: The development of knowledge sharing and brokerage in data teams’ network structures. Research Papers in Education, 33(2),216–238.
Huotilainen M., Saarikivi K. (2018). Aivot työssä. Otava https://otava.fi/kirjat/aivot-tyossa/
Korhonen, T., Kangas, K., Hakkarainen, K., Lavonen J., Sormunen, K. (2020). Innovaatiokasvatus ja keksimisen pedagogiikka 2000-luvun taitojen oppimisen tukena. Teoksessa Korhonen, T., Kangas, K. (toim.), Keksimisen pedagogiikka (s. 14-22). Jyväskylä: PS-kustannus
Korhonen, T., Lavonen, J., Kukkonen, M., Sormunen, K. & Juuti, K. (2016). Innovatiivinen koulu ja tulevaisuuden opettajuus. Teoksessa H. Cantell, & A. Kallioniemi (toim.), Kansankynttilä keinulaudalla (s. 215–239). Jyväskylä: PS-kustannus.
Kukkonen, M. & Lavonen, J. (2014). Koulu, päiväkoti, kirjasto ja hoivakoti oman kylän verkostossa. Teoksessa H. Niemi & J. Multisilta (toim.), Rajaton luokkahuone (s. 152–174). Jyväskylä: PS-kustannus.
Muijs, D., West, M. & Ainscow, M. (2010). Why network? Theoretical perspectives on networking. School Effectiveness and School Improvement, 21(1),5–26.