Vielä triangelipäivistä

Esa-Pekka Keskitalo esitteli jo aiemmissa merkinnöissään (1 ja 2) tuoreeltaan Triangelipäivien puheenaiheita. Tässä vielä hieman täydennystä omien muistikuvieni pohjalta. Aiheina ovat Pohjanportti, massadigitointi ja Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanke (KDK).

Pohjanportti tienhaarassa

Keskiviikon ohjelmasta minulle jäi Esa-Pekan esittelemien teemojen lisäksi mieleen Maija Sarasteen esitys Pohjanportista. Hankkeen tavoitteena oli alkujaan sektorirajat ylittävän Pohjois-Suomen alueellisen tiedonhakuportaalin rakentaminen. Portaali saatiin aikaan, mutta toisin kuin alun perin visioitiin, alueen korkeakoulut perustivat lopulta myös omat portaalinsa Pohjanportin rinnalle.

Käytännössä Pohjanportti on siis profiloitunut lähinnä yleisten kirjastojen työkaluksi. Siihen yhdistetyn proxy-palvelimen välityksellä Oulun kaupunginkirjasto on voinut ryhtyä tarjoamaan lisensioimaan aineistoja asiakkailleen, niiltä osin kuin lisenssisopimukset sen sallivat (ks. myös aiempi merkintä “Yleiset kirjastot ja etäkäyttö“).

Käytännössä portaalin suosio ei ole toistaiseksi vastannut odotuksia. Saraste harmitteli sitä, etteivät käyttäjät ole vielä oikein löytäneet portaalia, vaikka sen markkinoimiseksi on tehty liki pitäen kaikki mahdollinen, Pohjanportti-laulua myöten. Käyttöluvut ovat toistaiseksi olleet vain viitisen prosenttia kirjastotietokantojen käyttöluvuista. Potentiaalia kuitenkin olisi enempään, varsinkin jos etäkäytettäviä aineistoja saadaan lisää. Erityisesti toisen asteen opiskelijat ja oppilaitosten opettajat ovat kohderyhmiä, joiden voisi kuvitella hyötyvän portaalista.

Pohjanportin hankerahoitus on nyt päättymässä. Nähtäväksi jää, miten nopeasti vastaavien yleisten kirjastojen tarjoaminen verkkopalveluiden kehittäminen tämän jälkeen etenee. Voi vain toivoa, että Pohjanportin kokemat vastoinkäymiset ovat ainoastaan tilapäisiä ja ehkä väistämättömiäkin edelläkävijän ongelmia.

Massadigitointi etenee vähitellen

Alkulämmittelynä torstai-iltapäivän ohjelmalle Tiina Ison Kansalliskirjaston Mikrokuvaus- ja konservointilaitokselta esitteli lyhyesti Mikkelissä rakenteilla olevan massadigitointilinjaston tämänhetkisiä haasteita.

Vuosiksi 2008-2009 saadulla hankerahoituksella Mikkeliin on tarkoitus rakentaa valmis massadigitointiin kykenevä tuotantoketju. Käytännössä tekniikan lisäksi haasteena on ollut myös yhteistyö, sillä digitoinnin logistiikka ja hallinta edellyttää koko kirjaston laajuisten prosessien luomista. Pelkän digitoinnin lisäksi kun täytyy ajatella myös sitä, miten aineistot saadaan oikeassa järjestyksessä digitoitaviksi ja sitten taas takaisin.

Metadatalla on tärkeä rooli tässä prosessissa, jos kohta pohdittavana on vielä se, täytyykö julkaisujen metadata luoda jo etukäteen vai riittääkö sen luominen digitointiprosessin yhteydessä tai jälkikäteen. Tallennettavien tietojen luonne vaihtelee joka tapauksessa aineistotyypistä (kirja/artikkeli/jne.) riippuen, ja osa metadatasta kerätään joka tapauksessa automaattisesti. Tavoitteena on se, että digitoinnin tuloksena syntyneet aineistot saataisiin joustavasti saataville sekä kansallisten että Europeanan kaltaisten kansainvälisten käyttöliittymien kautta.

Ison vilautti yleisölle myös kalvoa, jossa eriteltiin vanhojen 1600-1700-lukujen Turun akatemian väitöskirjojen kansilehtien sisältämiä metatietoja. Tämäkin oppihistoriallisesti arvokas aineisto on suurelta osin digitoitu, ja se tulee saataville mahdollisesti jo ensi vuoden aikana.

On vain yksi käyttöliittymä…

Lounaan jälkeen Kristiina Hormia-Poutanen, Ari Rouvari ja Esa-Pekka Keskitalo esittelivät OPM:n Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta (2008-2011). Hankkeessa on mukana  koko opetusministeriö, ja sillä on organisaatio, joka koostuu seurantaryhmästä, ohjausryhmästä, ja näiden alla toimivista saatavuusjaoksesta, pitkäaikaissäilytysjaoksesta ja teknisestä asiantuntijaryhmästä.

Kristiina Hormia-Poutasen vetämä saatavuusjaos vastaa erityisesti uuden asiakasliittymän suunnittelusta ja kehittämisestä. Asiakasliittymähankkeen tavoitteena on luoda muistiorganisaatioiden yhteinen käyttöliittymä, joka kattaa keskeiset sähköiset tietovarannot.

Asiakasliittymä ja sen ohella suunnitteilla oleva pitkäaikaissäilytysjärjestelmä liittyvät oleellisesti myös Kansalliskirjaston ja koko kirjastoverkon järjestelmäarkkitehtuuria koskevaan suunnittelutyöhön (ks. mm. Kansalliskirjaston tietohallinnon toimenpideohjelma 2008-2012). Tarkoituksena on se, että asiakasliittymä korvaa kaikkien tuotanto- tai taustajärjestelmien (ml. kirjastotietokannat ja Nelli-portaali) omat käyttöliittymät, eli kaikkia aineistoja käytettäisiin tulevaisuudessa tämän uuden, käyttäjien tarpeista lähtien rakennetun käyttöliittymän kautta. Kukin organisaatio voi räätälöidä asiakasliittymää omien tarpeidensa mukaan, mutta mm. sosiaalisten palveluiden rakentamisessa voitaisiin hyödyntää yhteisen käyttöliittymän tarjoamaa suurempaa kriittistä massaa.

Kaavakuva suunnitellusta järjestelmäarkkitehtuurista

Asiakasliittymän osalta työn on tarkoitus edetä nopeasti: Kansalliskirjaston väki on jo syksyn aikana kiertänyt muistiorganisaatioita kartoittamassa niiden tilannetta, ja koko muistiorganisaatioiden ja kirjastojen verkolle suunnatut ohjelmistovaihtoehtojen demot alkavat 25. marraskuusta (ajankohdista voi kysyä lisätietoja Ari Rouvarilta). Mukana on tässä vaiheessa sekä kaupallisten ohjelmistotalojen tuotteita että avoimen lähdekoodin ohjelmistoja. Tavoitteena on se, että ohjelmistovalinta saadaan tehtyä ensi vuonna, ja käytännön järjestelmää päästään rakentamaan siten, että se saadaan tuotantokäyttöön jo vuonna 2010.

KDK-hankkeen pitkäaikaissäilytysjaos keskittyy puolestaan nimensä mukaisesti muistiorganisaatioiden digitaalisten aineistojen pitkäaikaissäilytykseen liittyviin kysymyksiin. Näitä kysymyksiä pohdittiin jo aiemmassa OPM:n asettamassa työryhmässä, jonka muistio julkistettiin alkuvuodesta (“Sähköisen aineiston pitkäaikaisäilytys ja käyttö”. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2/2008).

Pitkäaikaissäilytysjaoksen vetovastuu on Kansallisarkistolla, ja sen yhtenä tavoitteena on alkuvaiheessa muistiorganisaatioiden yhteisen tahtotilan luominen. Mm. resurssisyistä johtuen (lue: ei ole rahaa) suunnitteilla olevan järjestelmän hankinta etenee jonkin verran hitaammin kuin asiakasliittymän kohdalla, ja se ei todennäköisesti ennätä tuotantokäyttöön vielä hankekauden aikana.