Olle Järv, Elias Willberg, Tuomas Väisänen, Tuuli Toivonen
Tilastokeskuksen mukaan (2018) Suomessa on yli puoli miljoonaa kesämökkiä. Pääosin ne sijaitsevat harvemmin asutuilla alueilla lähellä vesistöjä. Maassa, jossa on yhteensä 2.7 miljoonaa kotitauloutta, kesämökkien määrä voi vaikuttaa merkittävästi väestön sijoittumiseen, etenkin jos ihmiset siirtyvät kesämökeilleen massoina, kuten tapahtui COVID-19 kriisin alettua. Kun terveyspalvelut ovat pääosin suunniteltu vakituisen väestön pohjalta, kesämökkeilijät voivat merkittävästi lisätä terveyspalveluihin kohdistuvaa taakkaa. Alustavat tuloksemme viittasivat siihen, että moni siirtyi kesämökilleen isoista kaupungeista COVID-19 epidemian seurauksena huolimatta hallituksen matkustusrajoituksista (linkkI). Mutta selittikö kesämökkien houkutus todella löytämämme liikkumisrakenteet?
Menetelmä: Kuten aiemminkin, käytimme Telian Crowd Insights-palvelun anonymisoitua ja yleistettyä mobiiliverkkodataa, kuten aktiviteettisijainteja ja matka-aineistoa. Tilastotasoisista aineistoista ei ole mahdollista tunnistaa yksittäisien ihmisten tai pienten ryhmien liikkeitä. Aktiviteettiaineisto kuvaa väestön oleilua kunnan alueella, jossa jokainen 20 minuutin oleilu yhden päivän aikana tallennetaan aktiviteetiksi kyseisen kunnan tilastoon. Tällöin esimerkiksi pidempi kahvitauko huoltoasemalla lasketaan aktiivisuussijainniksi ja niitä voi olla useampia päivän aikana eri kuntien alueella. Matka-aineisto puolestaan lasketaan kuntatasolla kahden akvitiviteettisijainnin väliksi. Tällöin matka-aineistossa pitkät matkat voivat tulla lasketuksi kahdeksi tai useammaksi matkaksi riippuen pitkien taukojen määrästä. Esimerkiksi junamatka Helsingistä-Rovaniemellä lasketaan useaksi matkaksi mikäli juna pysähtyy osalla asemista, kuten Tampereella, yli 20 minuutiksi. Nämä tekijät tulee ottaa huomioon tuloksia tulkitessa.
Continue reading “Kesämökkejä kohti – Liikkumisvirrat Suomessa COVID-19 epidemian aikaan”