Suomalaisen ammattikorkeakoulutuksen historiallinen tausta ja kehityksen dynamiikka
Ammattikorkeakoulut (AMK) perustettiin Suomeen 1991 toisen asteen nuorisokoulu-uudistuksen kanssa. Tavoite oli nostaa ammatillisen opetuksen ja osaamisen tasoa sekä helpottaa siirtymistä korkeakouluihin. Vanhat korkeakoulut ja yliopistot jäivät uudistuksen ulkopuolelle säilyttäen omat sisäänpääsyvaatimuksensa: AMK:ista syntyi erillinen saareke. Koulutuspolitiikan kannalta syntyiristiriitatekijöitä: koulutuksellinen umpiperä, erillinen alempi korkeakoulututkinto, keskiasteen ammatillisten oppilaitosten varaan perustettu korkeakoulukokeilu ja päällekkäisyyttä ammatilliseen korkeakouluopetukseen. Tulokset olivat ristiriidassa yhtenäisen koulutusjärjestelmän ja moninkertaisen koulutuksen vähentämisen tavoitteiden kanssa. Miksi näin tapahtui ja miten AMK-järjestelmän erillisyys vaikutti kehitykseen? Politiikkavalintojen mielekkyyttä haastavat myös korkeakoulujen yhdistymiset ja
julkisetkin ehdotukset AMK:jen ja yliopistojen integraatiosta.
Tutkimus selvittää AMK:jen kehityksen historiallisia tekijöitä 1900-luvun alun ammatillisen korkeakoulutuksen synnystä AMK-järjestelmän vakinaistamiseen 2003. Tutkimus kysyy “Mikä on suomalaisen ammattikorkeakoulutuksen historiallinen tausta ja kehityksen dynamiikka?”. Tutkimustehtävään haetaan vastausta kahden tutkimuskysymyksen avulla: K1 Mitkä diskurssit kuvaavat suomalaisen ammatillisen korkeakoulutuksen kehitystä vuoteen 1990 asti? K2 Mitkä diskurssit kuvaavat AMK-järjestelmän vakiintumista vuosina 1991-2003? Tutkimusmenetelminä ovat diskurssianalyysi (etsitään politiikkaan vaikuttavia teemoja ja diskursseja) ja genealogia, joka tulkitsee kehityksen tulokseksi historiallisten järjestelmien ja diskursiivisten muutosten yhteisvaikutuksesta. Aineisto muodostuu keskushallinnon komiteamietinnöistä ja koulutusasiakirjoista 1950-2010-luvuilta sekä AMK:jen asiakirjoista. Sekundääriaineiston muodostaa suomalainen ja eurooppalainen koulutuspolitiikkaa käsittelevä kirjallisuus ja tutkimus.
Tohtorikoulutettava Jarmo Veikkamo.
Finnish polytechnics: Historical trail and developmental dynamics
The Finnish polytechnic institution was founded in 1991, together with the youth school reform, and launched with a test phase. The objective was to raise the level of vocational education and know-how, but also to ease entries to higher education. Traditional higher education institutions (HEI) and universities were kept intact from the reform and they kept their existing entrance qualifications. As a result, the polytechnics formed a separate educational entity. Education policy field confronted inconsistencies: new educational dead end, a separate undergraduate degree, higher education experimental phase implemented by secondary level institutions, and overlapping education between traditional vocational higher education institutions and polytechnics. All this was contradictory to the prevailing policy aims heading for consistent educational structure and freeing schooling from overlapping education and multiple qualifications. Why did this occur and what were the effects of this separate polytechnic structure on education? Also, as the polytechnics have approximated and associated with other HEIs and there has even been motions to deconstruct the dual model, it raises the question, what were the ratios behind the polytechnic reform?
This research will explicate those historical factors that have been leading to the polytechnic reform. The research starts from the establishment of Finnish vocational HEIs in the beginning of the 20th century and ends to the year 2003 when the over 10-year test period of polytechnics ended, and the Polytechnics Act was passed.
The research asks What is the historical background and developmental dynamics of Finnish polytechnics? This research task will be addressed with two research questions:
Q1 What discourses describe the development of Finnish vocational higher education until 1990?
Q2 What discourses describe the formation of polytechnic system in 1991–2003?
Research methods are discourse analysis and genealogy. The former is applied to discover themes and discourses that are influencing politics. For the latter, development is the result of synergy created by historical structures and discursive changes. Central government committee reports and education policy documents from 1950s till 2010s together with polytechnic documents are used as research material. Secondary material is being formed from Finnish and European education policy literature and research.
PhD student Jarmo Veikkamo.