” Sekä erityisopetus- että maahanmuuttajataustaisia nuoria ohjataan usein ammatilliseen koulutukseen lukion sijasta – joskus myös nuoren omien toiveiden vastaisesti. “
Ryhmämme taival kurssilla sai alkunsa edellä mainitusta lööpistä. Tehtävänämme oli ideoida miten alkaisimme tutkia lööpissä esitettyä väitettä. Teimme yhdestä tutkimustavasta lyhyen esityksen, jonka esittelimme muille kurssilaisille. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet kuka nimikkotutkijamme on, ja tutkimuksen aihealueeseen liittyvät diskurssit olivat vielä hämärän peitossa. Esitelmän tekeminen ja sitä edeltänyt ryhmämme keskinäinen pohdinta ja tehtävien jako aktivoivat ryhmämme toiminnallisuutta ja vuorovaikutusta. Ryhmädynamiikkamme alkoi vähitellen muodostua.
Tutkimukseen orientoivan artikkelin lukemisen jälkeen ryhmämme mielikuva lööpin takana olevasta tutkimuksesta alkoi konkretisoitua selkeämpään muotoon. Tapasimme torstaina 05.10.2017 nimikkotutkijamme Anna-Maija Niemen, jonka kanssa pääsimme keskustelemaan hänen tutkimustyöstään. Keskustelumme ja kysymyksemme pohjautuivat tieteellisessä aikakausilehdessä julkaistuun nimikkotutkijamme artikkeliin [1].
Niemi käsittelee artikkelissaan erityisyyden ja erityisen tuen tarpeeseen liittyviä ammatillisen koulutuksen diskursseja, jossa analyysi kohdistuu siihen, miten erityisyyttä ja erityisen tuen tarvetta on määritelty koulutuksen kentällä. Tulosten pohjalta on todettavissa se, että koulutuksen asiantuntijat liikkuvat erilaisten diskurssien välillä määritellessään erityisyyttä.
Niemi toteaa, että poikkeavuutta korostavat erityisopetusluokitukset elävät yhä sekä arjessa että virallisissa koulutuspoliittisissa dokumenteissa [1]. Tutkija nostaa myös mielenkiintoisena erityisyyden määritelmänä esiin harmaan alueen, jolla hän viittaa sellaisiin erityisiin nuoriin, joilla ei ole diagnoosia.
Lähdimme avaamaan artikkelin aiheita medikalisaation ja inkluusion kautta. Pohdimme myös erityis- ja maahanmuuttajataustaisten nuorten ohjautumista ammatilliseen koulutukseen.
Inkluusio ja medikalisaatio tutkimuksen keskiössä
Vuoden 1994 Salamancan julistus määrittelee koulun paikaksi, joka hyväksyy kaikki lapset yleisopetuksen luokille [2]. Julistuksen mukaan inkluusio tarkoittaa kaikkien lasten yhteistä opetusta, joka järjestetään asianmukaisin tukitoimin ja jossa huolehditaan siitä, että myös vammaiset oppilaat ovat hyväksyttyjä ja arvostettuja yhteisön jäseniä [3] (Saloviita, 2012).
Tutkijatapaamisessamme korostui inkluusion tärkeys, mutta myös sen käytännön problematiikka sekä tarvittavien resurssien haasteellisuus, jotta tuki saataisiin sinne, missä oppilaat ovat. Syrjinnän purkamista on se, että vammaisille henkilöille järjestetään tukitoimet sinne, missä he haluavat olla.
Inkluusio jakaa asiantuntijoiden mielipiteitä. Inkluusion ideaalina on, että kaikki oppilaat käyvät yhdessä koulua ja yhteinen opetus toteutuu oppilaiden yksilöllisten edellytysten mukaisesti [4]. Inkluusio on kansainvälisesti asetettu vaatimus ja suomalainen lainsäädäntö edellyttää sitä. Se tuo kuitenkin mukanaan haasteita, eikä käytäntö usein vastaa ideaalia.
Medikalistinen diskurssi vs. inkluusio
Medikalisaatiossa poikkeavuudet lääketieteellistetään ja diagnosoidaan. Erityisen tuen saanti ei Suomessa kuitenkaan edellytä lääketieteellistä diagnoosia, vaan opettajan tekemän pedagogisen arvion pitäisi riittää. Medikalisoimisen haasteena pidetään kasvattajan mahdollisuutta nähdä oppilas pelkän diagnoosinsa kautta eikä yksilönä, jolla on yksilölliset tarpeet ja persoona [5].
Tutkijatapaamisessamme Anna-Maija Niemen kanssa ilmeni, että medikalistinen diskurssi koetaan jossain määrin pakolliseksi. Diagnooseja tarvitaan, vaikka ne koetaan joskus leimaavina. Niemi suhtautuu kriittisesti medikalistiseen diskurssiin, mutta sanoo, että molempia – sekä medikalisaatiota että inkluusiota – tarvitaan.
Diagnoosien avulla saadaan lisää resursseja opetukseen. Ne auttavat myös tunnistamaan oppilaiden erityisiä tarpeita ja kohdentamaan tarvittavat resurssit tehokkaasti. Lääketieteelliset diagnoosit ovat välttämättömiä tilanteissa, kuten tarpeellisen kuntoutuksen ja hoidon käynnistämisessä [5].
Onko oppilaanohjaus leimaavaa?
Keskustelussamme nimikkotutkijamme kanssa tuli ilmi, että varsinkin somalitaustaisia tyttöjä ohjattiin lähihoitajakoulutukseen vasten tahtoaan, jota perusteltiin sillä, että heillä on hoivan kokemusta kotitaustastaan.
” Amis olis sun juttu. ”
Lisäksi etnografisissa haastatteluissa on ilmennyt, että erityisen tuen tarpeessa olevilla on taas usein haave päästä hoiva-alalle töihin. Tämä on kuitenkin monesti torpattu ja perusteltu sillä, että alan koulutus on heille liian haasteellista.
Lähihoitajakoulutus näyttäytyy eri valoissa joko “halventavana” tai “saavuttamattomana”. Tutkijoiden haasteena onkin kirjoittaa aiheesta tavalla, joka ei väheksy tärkeää hoiva-alan koulutusta.
Harmaan alueen oppilaat
Niemi rajaa artikkelissaan ”harmaan alueen” käsittämään opiskelijat, joilla on erityisiä tuen tarpeita, mutta ovat vailla diagnoosia, mikä oikeuttaisi heidät saamaan tarvitsemaansa tukea opinnoissa. Heidän vaikeutensa ilmenevät usein sosiaalisessa toiminnassa. Niemen artikkelissa mainitaan heidän olevan nuoria, jotka saattavat tarvita tukea eniten. Tutkijamme mukaan tyyppitapaus harmaan alueen oppilaasta on niin sanottu “villi poika”.
Harmaa alue käsitteenä sai aikaan ryhmässämme paljon keskustelua siitä, kuinka ristiriitaista on puhua diagnoosien leimaavuudesta ja samaan aikaan evätä tuki niiltä, joilta diagnoosi puuttuu.
Pohdintaa
Inkluusiodiskurssiin liittyy vahvasti pyrkimys tasa-arvoon, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja kaikkien oppilaiden osallistamiseen. Medikalistiselle diskurssille on ominaista ongelmakeskeinen ja leimaava lähestymistapa, jota on kritisoitu siitä, että se näkee vamman, oppimisvaikeuden tai muun erityisen tuen tarpeen yksilön patologisena ominaisuutena. Tutkimusaineistossa korostuu näiden diskurssien välinen tasapainoilu, jota Niemi kuvailee artikkelissaan “kahden hegemonisen diskurssin kamppailuksi”.
Kategorisoinnin tai leimaamisen huolena on, ettei erityistä tukea saavia tai maahanmuuttajataustaisia oppilaita ohjata haluamilleen urapoluille, vaan oppilaanohjauksessa vallitsevat ennakko-odotukset määrittävät ennalta oppilaan jatkokoulutukseen pyrkimisen ja näin ollen tulevaisuuden näkymät.
Toisaalta 15-vuotiasta voidaan pitää liian nuorena tekemään elämäänsä koskevia isoja päätöksiä. Opinto-ohjauksen taustalla voi olla huoli nuoren pärjäämisestä. Haasteena onkin saada opinto-ohjauksesta tasa-arvoista taustoihin katsomatta sekä luottaa nuoreen oman elämänsä toimijana. Nuorta tulisi rohkaista tavoittelemaan unelmiaan. Herääkin kysymys: kuinka pitkälle inkluusion voi viedä ja kuinka kuroa yhteen inkluusion ideaalin ja käytännön välinen kuilu?
Lähteet:
Niemi, Anna-Maija 2017: Haastattelu 5.10.2017
[1] Niemi, Anna-Maija 2014: Tuki, tarve, leima, oikeus? Erityisyyden muotoutuminen ammatillisen koulutuksen diskursseissa. Kasvatus 4/2014, 349- 363
[2] Unesco, 1994: The Salamanca Statement And Framework For Action. http://www.unesco.org/
[3] Timo Saloviita 2012: Inkluusio eli “osallistava kasvatus”. Lähteitä sekä 13 perustetta inkluusiota vastaan. 1.2. Salamancan julistus.
http://users.jyu.fi/~saloviit/
[4] Opetushallitus, Edu.fi 2010: Yhteinen koulu kaikille. Erityinen tuki. http://www.edu.fi/
[5] Vehmas, Simo. 2009. Erityispedagogiikka ja etiikka. Teoksessa: Moberg, Hautamäki, Kivirauma, Lahtinen, Savolainen & Vehmas, Erityispedagogiikan perusteet. WSOY, Helsinki
Kuvalähteet:
[1] (https://pixabay.com/fi/osallisuuden-ryhmä-pyörätuoli-2731346/ 12.10.2017)
[2] Taidot työhön, Niemi http://www.taidottyohon.fi/painavien-valintojen-%C3%A4%C3%A4rell%C3%A4
[3] TN Disability Coalition, Two children playing during the special education program. http://www.tndisability.org/education
[4] RCPA, OVR Grants for student transition employment projects. http://www.paproviders.org/ovr-grants-for-student-transition-employment-projects/
[5] Vanellus Foto, Boy with Down Syndrome. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Boy_with_Down_Syndrome.JPG
[6] https://www.mabonline.net/wp-content/uploads/2015/06/Dollarphotoclub_60369168.jpg
[7] Pierre-Yves Beaudouin, Iris Pruysen, Saut en longueur, Meeting d’athlétisme paralympique de Paris. https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Meeting_d%27Athl%C3%A9tisme_Paralympique_de_Paris_-_Iris_Pruysen_07.jpg
[8] Max Pixel, Gloves Street-sweeper Dustman Trash Collection. http://maxpixel.freegreatpicture.com/Gloves-Street-sweeper-Dustman-Trash-Collection-2497058