Ryhmä 1: Pedagogeilla enää toinen hanska hukassa

Paljon on vettä virrannut Vanhankaupunginkoskessa edellisen blogitekstin jälkeen. Nimikkotutkimuksemme otsikko oli The Influence of an international development project for the design of engaging secondary science teaching in Finland. Jo edellisessä blogitekstissä mainitsimme, että kyseessä oli konferenssiraportti ja tästä oli tullut kommenteissa myös kysymyksiä. Konferenssiraportti ei sinänsä eroa “tavallisesta” tieteellisestä julkaisusta tai tutkimusraportista, mutta on Jari Lavosen mukaan nopeasti laadittu eli toisin sanottuna “löperömpi”. Kurssin oppimistavoitteita silmällä pitäen tämä antoi ryhmällemme paljon mahdollisuuksia, josta kuitenkin enemmän myöhemmin. Tässä blogitekstissä puimme mitä kurssin aikana on tapahtunut ja mitä on jäänyt käteen.

LÄHDE: https://sqonline.ucsd.edu/2017/04/the-future-of-science-education/

 

Miksi tutkitaan?

Tutkimus liittyi laajempaan tutkimushankkeeseen, jonka taustalla on huoli nuorten vähenevästä kiinnostuksesta luonnontieteiden opiskelua kohtaan. Ryhmämme ajatteli tästä lähtökohdasta tutkimuksen hyötynäkökulmaa käytännön kautta lähes koko kurssin ajan. Käytännössä siis jotenkin niin, että tutkitaan kuinka nuorten sitoutuneisuutta ja kiinnostusta saisi lisättyä luonnontieteiden opiskelua kohtaan ja siitä saatava tieto olisi siis sellaisenaan hyödynnettävissä koulumaailmassa.

Tutkijatentissä näkökulmamme kuitenkin laajeni. Tutkimuksen tarpeellisuutta ei aina voi eikä pidä arvioida pelkästään siitä mitattavan hyödyn perusteella. Tutkimuksesta saatava tieto on arvokasta jo itsessään, sillä uusien löydösten perusteella voidaan muodostaa uusia ja tarkentaa jo olemassa olevia teoriakäsityksiä. Ryhmämme nimikkotutkimuksessa käytännön hyötynäkökulma oli meille jotenkin niin ilmeinen, että mahdollisen uuden tiedon syntymistä emme osanneet edes ajatella. Jari Lavosen mukaan tutkimushanke, johon nimikkotutkimuksemme liittyy, on käytännössä pohjatutkimusta aiheesta, jota ei vielä tunneta kovin tarkasti.

 

Rajaamisesta ja näkökulmasta, kontekstista..

Ryhmämme perehtyi rajaamiseen jo ennen Lavosen nimikkoartikkelia, kun teimme tutkimussuunnitelman kurssin alussa annetusta “lööpistä”. Huomasimme rajaamisen ja tarkan näkökulman valitsemisen antavan mahdollisuuden laadukkaammalle tutkimukselle, joka vastaa spesifisti asetettuihin tutkimuskysymyksiin. Laadukas tutkimus syntyy myös tarpeesta jollekin muutokselle. Nimikkoartikkelin tutkimus syntyi yhteiskunnallisesta tarpeesta saada nuoret suuntautumaan enemmän luonnontieteellisille aloille. Luonnontieteellisten ammattien sukupuolijakautuneisuus oli myös yksi tutkimuksen lähtökohta.

Nimikkoartikkelissa The Influence of an international development project for the design of engaging secondary science teaching in Finland käsiteltävän tutkimuksen tavoite oli selvittää PDP:n (Professional Development Programs) vaikutusta oppilaiden sitoutumiseen luonnontieteellisten aineiden oppitunneilla.

Ryhmämme havaitsi yhteisissä pohdinnoissa, että tutkimuksella on sekä välineellinen, että itsetarkoituksellinen arvo. Välineellinen arvo liittyy juuri kontekstiin ja sen asettamaan tarpeeseen, johon tutkimus yrittää vastata. Itsetarkoituksellinen arvo syntyy esimerkiksi innostuksesta ja halusta tutkittavaa ilmiötä kohtaan. Nämä kaksi arvolaatua ovat jatkuvassa dialogissa keskenään. Yhteiskunnallisessa kontekstissa välineellinen arvo ylittää usein itsetarkoituksellisen arvon. Rahoituksen saaminen on usein helpompaa, kun tutkimus vastaa ajankohtaiseen ongelmaan.

Artikkelin taustateoriana on Csíkszentmihályin luoma flow-teoria, joka keskittyy vahvaan sitoutumiseen ja motivaation tunteeseen. Flow-tilaan kuuluu yksilön jakamaton huomio tehtävään asiaan, uppoutuminen ja ajantajun häviäminen.

Flow-teoria on kansainvälisesti merkittävä motivaatioteoria, josta on tehty paljon tutkimusta. Se on myös pysynyt selkeämpänä suhteessa esimerkiksi Decin ja Ryanin itsemääräytymisteoriaan (Self-Determination Theory), jonka käsitteistöä on käytetty niin monessa eri kontekstissa ja eri tutkijan toimesta, että teoriaan on syntynyt monia sivuhaaroja (SDT on tutkituin ja viitatuin motivaatioteoria). Flow-teorian systemaattisen kehityksen taustalla on se tosiasia, että Csíkszentmihályi on johtanut kehittämänsä teorian tutkimusta tähän päivään asti.

Aineisto kerättiin oppitunneilla, joten tutkimuksessa keskityttiin lyhytaikaiseen sitoutumiseen. Flow-teoria kuvaa juuri hetkellistä vahvaa sitoutumista, joten se sopii koulumaailman tuntijakautuneeseen ympäristöön. Tutkimuksen kontekstiin eli tarpeeseen suunnata oppilaita luonnontieteellisille aloille flow-teoria ei ole yksiselitteisesti täydellinen taustateoria. Oppitunneilla lyhytaikaisen motivoitumisen vaikutuksesta oppilaiden ammatinvalintaan ei ole paljoakaan näyttöä. Oppitunnit ovat kuitenkin niitä ajanjaksoja, jossa pidempiaikainen motivoituminen ja merkityksellisyyden kokeminen luonnontieteisiin voi alkaa ja sitä voi vahvistaa.

Taustateoriaa ja käsitteistöä valitessa on hyvä varmistaa, että tutkijat ymmärtävät käsitteet samalla tavalla. Eri kulttuureista tulevat tutkijat voivat puhua nimellisesti samoista käsitteistä, vaikka niiden ymmärryksessä voi olla suuriakin eroja. Nimikkotutkimuksessa tutkimusta tehtiin Yhdysvalloissa sekä Suomessa.

 

Tiedonkeruumenetelmistä ja aineistosta…

Tutkimuksen konferenssiraportissa käsitelty aineisto koostui oppilaiden hetkellistä opetukseen sitoutumista mittaavan, puhelinapplikaatiolla toteutun ESMn (Experience sampling method) sekä tutkimukseen osallistuneille opettajille jälkikäteen toteutetun likert-asteikollisen kyselyn antamasta informaatiosta. ESM oli meille ennalta tuntematon tiedonkeruumenetelmä, joten keskustelimme sen hyvistä ja huonoista puolista useaan otteeseen ryhmäkertojemme aikana.

Oppilaiden sitoutumisesta kertovaa informaatiota kerättiin oppitunnilla tapahtuneen työskentelyn lomassa kunkin oppilaan puhelimeen asennetun applikaation avulla. Applikaatio piti satunnaisesti äänimerkin, joka kertoi oppilaalle, että tämän tulee keskeyttää sen hetkinen työskentely vastaamisen ajaksi. Kysely oli toteutettu siten, ettei vastaamiseen kulu liian paljoa aikaa. Vastaamisen jälkeen oppilaat palasivat takaisin työnsä pariin.

Pohdimme tällaisen työskentelyn keskeyttävän kyselyn aiheuttavan itse käsillä olevan tehtävän toteutukseen lieviä haittatekijöitä sen pakottaessa oppilaat toisinaan pois käsiteltävästä aiheesta. Itse informaation keruun näkökulmasta ESM antaa kuitenkin jälkikäteen kerättyyn kyselytutkimukseen verrattuna arvokasta ja aidompaa dataa, joka kertoo todellisesta hetkellisestä sitoutumisesta työskenneltävään aiheeseen. Tämä datan korkean validiteetin mahdollistava piirre nousi esiin myös tutkijatentin aikana käydyssä keskustelussa.

Tutkimukseen osallistuneille opettajille toteutettiin likert-asteikolla oleva kysely koskien heidän kokemuksiaan PDPn tuomasta avusta tutkivan oppimisen työskentelymallien suunnittelussa. Opettajilta kysyttiin muun muassa yhteistyön laadusta tutkijoiden, toisten suomalaisten opettajien ja amerikkalaisten opettajien välillä sekä koulutuksessa annettujen luentojen laadusta. Likert-asteikolla toteutetut kysymykset ovat tyypillinen datankeruumenetelmä tutkimuksissa, joten se oli meille ennalta tuttu emmekä juurikaan ryhmänä kyseenalaistaneet sen käyttöä.

Saadusta aineistoista kyettiin havaitsemaan oppilaiden sitoutuneisuuden opiskeltavaan aineeseen nousseen tutkimuskertojen välillä. Opettajille toteutetun kyselyn myötä havaittiin opettajien toivovan yhä aktiivisempaa yhteistyötä tutkijoiden ja osallistuvien opettajien välillä. Jari Lavosen mukaan tämä otetaan paremmin huomioon tutkimuksen seuraavassa syklissä. Tutkimukseen osallistuvien henkilöiden sitouttaminen onkin yksi esimerkki haasteista, johon kurssin aikana törmäsimme. Kyseessä onkin seikka, jota on syytä pohtia etukäteen kun suunnitellaan tutkimusta, joissa aineistoa kerätään ihmisiltä tai jossa työskentelee ihmisiä.

 

Keskeisimmät opit ja mitä hyödynnetään tulevaisuudessa

Kuten jo alussa mainittiin, tutkimusraporttimme oli tiivistetty konferenssiraportti, jossa kaikkia tutkimuksen osa-alueita ei täysin avattu. Tämä oli ryhmällemme eduksi, sillä se antoi meille tilaa oivaltaa itse asioita, joita tutkimuksen tekemiseen liittyy ja odotetaan valmiilta tutkimukselta. Saimmekin huomata, että esimerkiksi samaan hankkeeseen liittyvä artikkeli Investigating Optimal Learning Moments in U.S. and Finnish Science Classes olisi ollut hyvin paljon haastavampi artikkeli näin opintojen alkuvaiheessa.

Meillä oli myös sikäli tuuria mukana, että saimme tämän tutkivaa oppimista käsittelevän artikkelin pureskeltavaksemme, sillä aihe on hyvin ajankohtainen. Tutkiva oppiminen on yhteydessä opettajan (ja opettajaksi opiskelevan) päivittäiseen elämään, ja meille oli myös ilo jakaa tietoisuuttamme aiheesta muille kurssilaisille. Se on myös yksi konkreettinen asia, joka tarttui kurssilta jokaiselle mukaan vietäväksi.

Olemme ryhmänä kasvaneet tämän kurssin aikana, jonka saimme myös kuulla itse Jari Lavoselta tutkijatenttimme päätyttyä. Ensimmäinen tapaaminen oli enemmänkin mukavaa jutustelua, kun taas tutkijatentissä pystyimme syvällisemmin keskustelemaan tutkimuksesta. Kurssin aikana oli mahtava huomata nopea kehitys myös yksilötasolla. Aluksi tutkimusraportin lukemisen ja ymmärtämisen hankaluus toi epävarmuutta, mutta hyvin pian siitä osasi jo kertoa tyhjentävästi omin sanoin eteenpäin ja eri käsitteiden avaaminen muille kävi kuin luonnostaan.

Terveisin

Ryhmä 1:

Pepita, Eveliina, Joonatan, Kiese Matti, Anni, Heini ja Eerikki

 

 

 

Lähteet:

 

– Lavonen, Linnansaari,Juuti, Salmela-Aro, Krajcik ja Schneider. (2017) The Influence of an International Professional Development Project for the Design of Engaging Secondary Science Teaching in Finland

– Schneider, Krajcik, Lavonen, Salmela-Aro, Broda, Spicer, Bruner, Moeller, Linnansaari, Juuti ja Viljaranta. (2016) Investigating Optimal Learning Moments in U.S and Finnish Science Classes

– Ronkainen, Pehkonen, Lindblom-Ylänne (2014) Tutkimuksen voimasanat

Tutkiva oppiminen – pedagogeilla hanskat hukassa (Ryhmä 1)

Kaikki sai alkunsa siitä, kun valitsimme ryhmämme lööpiksi “Tutkimuksellisella opiskelulla ei yhteyttä oppilaiden opiskeluun sitoutumiseen tai oppimiseen: Pedagogeilla hanskat hukassa!”. Myöhemmin meille selvisi tämän johtavan nimikkotutkijan tutkimuksiin tutustumiseen ja siihen mitä tutkijan työ sisältää.

Kuitenkin, ennen kuin saimme tietoomme artikkelia, johon lööppi liittyy,  meidän piti laatia oma tutkimussuunnitelma, jossa ideoimme kuinka lähtisimme tutkimaan ilmiötä lööpin takana. Suunnitelma myös esitettiin toisille ryhmille. Pohdimme ryhmänä lööpin käsitteistöä ja tutustuimme tutkivaan oppimiseen. Tämän kautta päädyimme rajaamaan tutkimuksemme koskemaan opettajien näkökulmaa tutkivasta oppimisesta. Syvennyimme perusteellisesti tutkimussuunnitelman tekemiseen ja sen eri vaiheisiin. Suunnitelman laatimisen aikana opimme, että tutkimusta suunniteltaessa aihe on syytä rajata tarkasti, jotta tutkimuksesta ei tule liian laajaa. Tärkeää on myös määritellä keskeiset käsitteet sekä pohtia millaisin menetelmin tutkimusaineisto kerätään ja analysoidaan.

Onnistuimme tekemään esityksestä kattavan ja selkeän kokonaisuuden. Lopuksi teimme arvioinnin tutkimussuunnitelmastamme rahoittajan näkökulmasta. Kurssin alkuvaiheessa meille hahmottui tutkijan työnkuva siis monesta eri perspektiivistä.

Seuraavaksi saimme tietoon nimikkotutkija Jari Lavosen ja hänen tutkimuksensa The influence of an international professional development project for the design of engaging secondary science teaching in Finland. Heti aluksi oli ilo huomata, että oman tutkimussuunnitelmamme aiheessa oli paljon yhteistä Lavosen tutkimuksen kanssa.

Ryhmässämme on kahdeksan opiskelijaa, mikä tuo omat haasteensa ryhmätyöskentelyyn. Koemme, että esimerkiksi neljän hengen ryhmässä ryhmätoiminta itsessään sujuisi paremmin. Kaiken kaikkiaan ryhmätyöskentely on kuitenkin toiminut sujuvasti alusta lähtien ja ryhmän sisällä on pidetty huolta hyvästä yhteishengestä.

 

Tutkiva oppiminen

 

Ryhmämme lööppi sisälsi käsitteen tutkimuksellinen oppiminen. Lähdimme selvittämään, mitä käsite tarkoittaa ja onko se laajalti käytetty. Huomasimme, että tunnetumpi käsite on tutkiva oppiminen. Perehdyimme käsitteen määrittelyyn ja siihen, miten se on vuosien aikana rakentunut kasvatustieteen kentällä.

Tutkivaa oppimista on tutkittu ja teoretisoitu jo 1900-luvun alusta. John Dewey (1907) esitteli käsitteen kokemalla oppiminen, jossa oppijalla on autonomisempi ja kokeilevampi asema oppimisessa. Vygotskyn (1978) ja Leontjevin (1981) kautta syntynyt aktiivisuusteoria painottaa, että ihminen tuottaa ja vastaanottaa jatkuvasti kulttuurisia artefakteja, eli on kulttuurin ja ympäristön kanssa vuorovaikutuksessa. Beane (1997) painottaa oppilaan osallistamista, ja Bruner (1996) uskoo, että oppilaat tulisi nähdä enemmän yhteiskunnan jäseninä. Löydettyjä hyötyjä ovat esimerkiksi vahvempi sitoutuminen opittavaan asiaan ja laajempien kokonaisuuksien hahmottaminen. Csikszentmihályin flow-teoria käsittelee tilaa, jossa oppilas uppoutuu opittavaan asiaan todella intensiivisesti. Flow-tilaan pääseminen edellyttää oppilaan vahvaa toimijuutta. Tämän on huomattu sitouttavan opiskeluun.

Tutkiva oppiminen oli keskeisessä asemassa nimikkotutkijamme tutkimuksessa, sekä ryhmämme suunnittelemassa tutkimuksessa. Kyseessä ei ole niinkään menetelmä vaan ajattelutapa, jossa korostetaan oppilaslähtöisyyttä. Oppiminen tähtää ilmiöiden ymmärtämiseen ja niiden selittämiseen. Ajattelutavassa painotetaan uteliaisuutta ja ympäristön reflektointia ja tutkimista. Oppiminen ei perustu tarkkaan määriteltyyn oppisisältökeskeiseen ajatteluun, vaan lähtökohtana on oppilaiden omat ennakkokäsitykset. Tämä antaa mahdollisuuden hyödyntää oppilaiden hiljaista tietoa. Tutkivan oppimisen tavoitteena on tiedollisen tason vieminen käytäntöön. Kun tieteellinen tieto ja arkitieto pääsevät kosketukseen, opitut asiat kytkeytyvät paremmin lasten arkikäyttöön.

Tutkivassa oppimisessa oppilasryhmällä on vahva itseohjautuvuus, ja opettaja on tutorin tai valmentajan roolissa. Hän määrittelee yhdessä oppilaiden kanssa oppimisen ydinsisällöt ja auttaa näitä tarvittavan tiedon etsimisessä. Tutkivan oppimisen menetelmät painottavat usein ryhmässä toimimista ja oppimista. Opettajan rooli on auttaa lapsia ryhmätoiminnassa ja ohjata ymmärtämään näiden omia ajatteluprosesseja. Myös nimikkotutkijamme artikkelissa esitellyssä tutkimuksessa painotettiin ryhmätyöskentelyä niin opettajien, oppilaiden, kuin opettajien ja oppilaiden välillä. Tutkivassa oppimisessa tieto jäsentyy uudelleen ryhmän prosessin toimesta. Bereiterin ja Scardamalian (2010) tutkimuksessa tutkittiin tiedon rakentamista ryhmissä, jossa oppilaat tuottivat jonkin produktin, joka yhdisteli oppisisällön yksityiskohtia niin, että ne olivat oppilaille helpommin jäsenneltävissä. Tämä siis edisti oppilaiden oppimista.

 

Tapaaminen Jari Lavosen kanssa

 

Kurssin toiseen oppimistehtävään kuului nimikkotutkijan tutkimukseen tutustuminen sekä itse tutkijan tapaaminen henkilökohtaisesti. Tapasimme nimikkotutkija Jari Lavosen 4.10. ja keskustelimme edellisellä ryhmäkerralla tekemiemme kysymysten pohjalta. Tehtävänämme oli selvittää miten tutkimusaihe oli valittu ja mitä sillä oli pyritty selvittämään. Ryhmämme oli myös laatinut muita artikkeliin liittyviä kysymyksiä, joihin etsimme vastauksia haastattelusta.

Nimikkoartikkelimme on konferenssiraportti, joka käsittelee osatutkimusta Suomen akatemian ja Yhdysvaltojen Science Factionin rahoittamasta laajemmasta tutkimushankkeesta, jossa Jari Lavonen on mukana. Tutkimuksen taustalla on huoli havaitusta nuorten kiinnostuksen ja motivaation puutteesta luonnontieteiden opiskelua kohtaan sekä haluttomuudesta hakeutua alalle töihin. Ilmiö on merkittävä myös taloudellisesti, sillä alalla on enemmän työpaikkoja, kuin osaavia tekijöitä. Matemaattinen osaaminen on haluttua myös muilla aloilla, esimerkiksi kauppatieteissä.

Lavosen mukaan näiden alojen osaajista vallitseva pula on näkyvä myös kansainvälisellä tasolla. Kansainvälinen kiinnostus hankkeeseen mahdollisti sen saaman rahoituksen ja tutkimusta toteutetaan yhteistyössä Suomalaisten ja Yhdysvaltalaisten tutkijoiden välillä. Yhdysvaltojen lisäksi samankaltaista yhteistyötä on myös Chileläisten tutkijoiden kanssa.

Haastattelun aikana saimme paljon uutta mielenkiintoista pohdittavaa tutkimuksen tekemisestä, haasteista ja asioista, joita tutkimusta toteuttaessa pitää ottaa huomioon. Esimerkiksi eettiseltä kannalta Jari nosti esiin asioita, joita ryhmän jäsenet eivät olleet osanneet ajatella lainkaan. ”Onko oikein, että poliitikot ja aikuiset ohjaavat tällä tavoin nuoria kiinnostumaan näistä aloista?” Onko tutkimus eettisesti kestävällä pohjalla?

Yhdeksi tutkimuksen mielenkiintoisimmista löydöistä Jari nimesi stereotyyppisten fysiikan opiskelun motivaatioon liittyvien sukupuolierojen katoamisen oppituntien aikana. Edellä toteutetussa kyselyssä tytöt olivat todenneet, ettei fysiikan opiskelu kiinnosta heitä, mutta oppitunnin aikana havaittiin, että sekä tytöt että pojat olivat yhtä innostuneita itse fysiikan kokeiden tekemisestä ja oppimisesta.

Haastattelusta sai paljon hyödyllistä informaatiota koko kurssia ja myöhempiä oppimistehtäviä silmälläpitäen.

 

Lähteet

 

L Vygotsky – Readings on the development of children, 1978

AN Leontjev – Problems of the development of the mind, 1981

Bereiter, C. & Scardamalia, M. (2010). Can children really create knowledge? Canadian Journal of Learning and Technology, 36.

Dewey, J. Koulu ja yhteiskunta. (The school and society: Being three lectures by John Dewey supplemented by a statement of the University Elementary School, 1907.) 2. tarkistetusta painoksesta suomentanut Kalevi Kajava. Otavan filosofinen kirjasto 5. Helsinki: Otava, 1957.

Beane, James A. (1997). Curriculum Integration -designing the core of democratic education.  Teachers College, Columbia University.

Bruner, J. (1996). The Culture of Education. Cambridge: Harvard University Press.

 

Eerikki / Ryhmä 1