Author: Vilma A Perttilä

Kurssin alussa tuntui, että meidät heitettiin suoraan asiaan, ja että olimme kuin ”kaloja veden ulkopuolella” (Suora käännös kreikan kielestä sanonnasta “kalat kuivalla maalla”). Toisin sanoen alussa tuntui, että niukalla tiedolla piti aloittaa tutkimuksen tekeminen ja pärjätä sillä. Loppukurssista oman tutkimuksen käsitteet ja menetelmät alkoivat selkiintyä, mutta muiden tutkimusmenetelmien ja käsitteiden hallinta eteni hieman haparoiden. Tutkimuksen tekemisen perusteet ovat kuitenkin kurssin aikana tulleet selviksi.

Ryhmämme tutkittavasta aiheesta tärkeäksi huomioksi nostaisimme, että emootioiden huomioiminen ongelmanratkaisutehtävissä on hyvin tärkeää, sillä opettajan on annettava oppilaalle aikaa oivaltamiselle. Jos oppilas saa aikaa oivaltamiselle ja erilaisille tunteille, suoriutuminen ja oppiminen paranee. Lisäksi Hannula kiteytti tentissä hyvän ohjeen, että opettajan olisi hyvä kertoa avoimesti oppilaille siitä, että tunteet ovat luonnollinen osa ongelmanratkaisua, jotta oppilaat osaisivat suhtautua oikein omiin tunnekokemuksiinsa.

Tutkimuksista ja niiden tekemisestä ylipäänsä saimme hyviä vinkkejä luennolla vierailleelta amerikkalaiselta tutkijalta. Hyödyllisinä pidimme muun muassa aineistonkeruumenetelmän valintaan, sekä kyselytutkimusten sisältöihin annettuja ohjeita. Vierailu oli hyvää vaihtelua työskentelyymme, ja se antoi uuden näkökulman tutkimuksen tekoon. Pohdimme erittäin paljon validiteetin ja reliabiliteetin tärkeyttä tutkimuksessa ja mielestämme mielenkiintoisinta oli se, kuinka tutkimusmenetelmä voi olla reliabiliteetiltään hyvä ja tarkasti mittaava, muttei välttämättä mittaa tutkittavaa asiaa, joten tutkimuksen validiteetti kärsii.

Tutkijatentti oli kokemuksena uusi ja mielenkiintoinen. Päällimmäisenä jäi mieleen, että tutkijatenttiin valmistautuminen vaatii paljon aineistoon perehtymistä ja kykyä laatia oikeanlaisia kysymyksiä. Kysymykset on osattava perustella hyvin ja ne tulisi muotoilla niin, että tutkija ymmärtää, mitä haemme kysymyksellämme. Onnistuimme tässä mielestämme hyvin. Tutkijatentin aikana seurasimme tutkijaa aktiivisesti, mikä loi sujuvampaa keskustelua tutkijan ja meidän välille. Vaikka aikataulultaan suunnitelmamme oli melko tiukka, pystyimme kuitenkin menemään tutkijan mukaan ja vaihtamaan kysymyksien paikkaa lennossa ja tarttumaan rohkeasti jatkokysymyksiin. Tutkijatentissä tuli ilmi, että tutkimuksessamme oli kyse oli laadullisesta tapaustutkimuksesta, joten tuloksia ei voida yleistää maailmanlaajuisesti. Tätä seikkaa emme olleet kuitenkaan ottaneet huomioon tutkijatentin kysymyksiä laatiessamme, minkä takia meillä oli pari epärelevanttia kysymystä, joissa nimenomaan kritisoimme tutkimuksen yleistämistä. Tämä kohta tekstissä oli mennyt kaikilta jostain syystä täysin ohi, joten tästäkin oivalsimme, että tutkimusmenetelmän käyttötarkoitus on oltava selkeä, jotta tutkimuksen tulos vastaa sen alkuperäistä tarkoitusta.

Viemme mukanamme tuleviin opintoihimme, ja tulevaisuudessa työelämäänkin, paljon monipuolista kokemusta ryhmässä toimimisesta. Vaikka ryhmämme toimikin suurimmaksi osaksi todella hyvin ja yhteishenki oli tiivis, ajoittain ilmeni hankaluuksia muun muassa yhteisen tekstin kirjoittamisessa, kun jäseniä oli ryhmässä niin monta. Toisaalta näin iso ryhmä oli myös rikkaus, sillä aina jollakin ryhmän jäsenellä oli idea tai ajatus siitä, miten tehtävässä olisi hyvä edetä. Opettajana on hyvä huomioida sopivan kokoisen ryhmän tärkeys, sillä toimimaton ryhmä voi viedä innon koko oppimisesta.

Kurssi opetti meille kaikille varmasti paljon hyödyllistä tietoa, ja tutkimuksemme oli kaikin puolin erittäin mielenkiintoinen! Vaikka englanninkielinen teksti tuottikin hankaluuksia jossain kohdin, tutkimuksen aihe motivoi jatkamaan eteenpäin. Tutkijamme Markku Hannula oli myös hieno uusi tuttavuus ja kurssilla oli mukava ottaa yhteyttä ja kohdata tutkija oma-aloitteisesti. Oma-aloitteisuutta on hyvä oppia jo heti opintojen alussa, sillä se on tulevaisuudessa tärkeä taito, etenkin ammatissa, joka vaatii jatkuvasti omanlaista suunnittelua ja reflektointia. Vaikka kurssi tuntui tulevan hieman liian aikaisin meille fukseille, se oli kokonaisuudessaan kaikkine tehtävineen ja tapaamisineen monipuolinen ja hyödyllinen.

Ryhmämme sai tutkimukseksi Markku Hannulan tutkimuksen Emotions in Problem Solving. Olimme innoissamme tutkimuksen aiheesta, mutta tutkimustekstin englanninkielisyys teki siitä vaikealukuisen. Olimme yksimielisiä tutkimuksen tärkeydestä ja yllätyimme positiivisesti siitä, että emootiot todella vaikuttavat ongelmanratkaisuun. Yleistä aiempaa kokemusta tutkimusaineistoista meillä kaikilla oli hyvin vähän, joten tutkimuskieltä oli hankalaa hahmottaa. Tietyt termit ja teoriat, kuten sana coping, joka vapaasti suomennettuna tarkoittaa selviytymiskeinoja, aiheuttivat pientä hämmennystä. Termit alkoivat tutkimuksen edetessä kuitenkin selventyä ja pääajatus löytyi nopeasti.

Tutkijatapaamista sopiessamme katsoimme Tuhat-sivustolta tutkijan profiilin ja hänen kuvastaan saimme hyvin positiivisen vaikutuksen hänestä. Tapaamisessa jaoimme aluksi tutkijalle omia mielipiteitämme ja ajatuksiamme tutkimuksesta. Uskalsimme rohkeasti keskustella ja kertoa pohdinnoistamme tutkijan positiivisen suhtautumisen ja avoimen mielen vuoksi. Tämä helpotti jännitystä.

Tutkija halusi näyttää meille tutkimusvideosta poimittuja kuvia, joista näki selkeästi Tomin ilmeet ongelmanratkaisutehtävän eri vaiheissa. Varsinaisesta tutkimustekstistä eivät ilmeet välity samalla tavalla kuin kuvista videon katsomisesta puhumattakaan. Tutkija harmitteli, että pienet vivahteet ja tunnelma jäävät havaitsematta kuvista, mutta oli kuitenkin kuvien näyttämisestä todella innoissaan. Myös ryhmällemme oli antoisaa katsoa screenshot-kuvia, sillä ne konkretisoivat tutkimuksen aineistoa ja menetelmää huomattavasti.

Kuvien näkeminen oli harvinaista, sillä kuvia ja videota ei nimittäin voi julkaista anonymiteetin säilyttämisen vuoksi. Yhdessä pohdimme kuvien ja videon julkaisemisen eettisiä kysymyksiä, sillä nykypäivänä visuaaliset materiaalit leviävät helposti internetissä ja ne on helppo muokata meemien kaltaisiksi vitsailun kohteiksi, ja niitä on vaikea saada sieltä pois. Hannula esitti myös ajatuksen siitä, mitä aineiston salaaminen tekee tutkimukselle. Tutkimus, jossa tutkitaan kasvojen ilmeitä menettää merkityksensä, jos kasvojen ilmeet joudutaan sanoin ilmaisemaan. Pixelöintikään ei ole hyvä vaihtoehto, kun tutkitaan kasvojen ilmeitä. Henkilöt eivät kuitenkaan saa olla tunnistettavissa.

Pohdimme myös ahaa-elämysten merkitystä oppimisessa ja tutkija totesi, että ahaa-elämysten merkitys uuden tiedon oppimisessa on jo itsestäänselvyys, mutta kiinnostavaa elämyksissä on miten niihin päästään. Ahaa-elämysten kautta oppija itse oivaltaa uutta tietoa ongelman aiheuttaman turhautumisen kautta, ja se muuttuu myönteiseksi kokemukseksi.

Ryhmä koki Hannulan artikkelista yhdeksi tärkeimmistä lopputuloksista sen, että opettaja mahdollistaa ja antaa aikaa oppilaille, jotta he pystyvät purkamaan tunteitaan coping keinojen avulla ja näin mahdollistamaan toiminnan uudelleenkäynnistämisen. Opettajan taito tunnistaa coping-keinot on tärkeää oppimisen edistämiseksi ja pitäisi kiinnittää enemmän huomiota.