Herään, ja noin kymmenen torkutuksen jälkeen nousen myös ylös. Kiireellä heitän vaatteet niskaan ja onnistun saamaan jopa parilliset sukat jalkoihini. Eikun kohti Siltavuorenpengertä. Vatsa tietenkin kurnii, aamuinen torkutus vaati taas veronsa: aamupala jäi syömättä. Mikäpä tämän aamun kruunaisi paremmin kuin Skypesessio nimikkotutkijani Katriina Maarasen kanssa, jonka tutkimuksesta en ymmärtänyt hölkäsen pöläystäkään, koska se on englanniksi: “An idealistic view of teaching: teacher students’ personal practical theories.”
Haastattelu alkaa puolentunnin päästä. Tässähän on vielä hyvin aikaa kerrata tutkimusta, jotta en vaikuttaisi Maarasen silmissä täysin idiootilta. Helppo homma! (Not really).
Käyttöteoria, mikä se siis on? Käyttöteoria -käsitteellä on kuulemma pitkä historia, ja sen määritelmä on muovautunut ajan saatossa eri teoreetikkojen tutkimuksissa. Katriina Maaranen on määritellyt käyttöteorian tutkimuksissaan opiskelijoiden omiksi näkemyksiksi ja uskomuksiksi siitä, mikä on tärkeää opettamisessa ja koulutyössä. Myös minä tulevana luokanopettajana olen saanut tehtäväkseni kirjoittaa oman käyttöteoriani… Ei hitto! Senhän on oltava valmis huomiseksi. Kaipa sen ehtii illallakin tehdä!
Nyt täysi fokus tulevaan haastatteluun.
Pitää saada haastattelukysymykset valmiiksi. Hah! Tässä olisi hyvä: miksi tutkimus on kirjoitettu ENGLANNIKSI?! Tämä taitaa olla sittenkin tyhmä kysymys, ja ehkä hieman hyökkäävä. Onneksi ohjeistuksesta löytyy muutama ohjaava kysymys, joiden avulla saan ajatukseni kulkemaan.
15 kysymystä, eiköhän siinä ole tarpeeksi, ja aina voi kysyä lisää, jos kysyttävää ilmaantuu. Enää ei voi mikään mennä pieleen. Skypesessio alkaa ja saan vastauksia kysymyksiini, kirjaan niitä ylös ja huomaan kuinka jännitykseni katoaa. Tunnelma rentoutuu ja rohkenen kysyä lisäkysymyksiä valmiiksi kirjattujen lisäksi. Mutta mitä ihmettä nyt tapahtuu? Maarasen kasvot katoavat koneeni ruudulta ja minun oma naamani näkyy isolla smart board-ruudulla. Näky ei ole kaunis, huonot yöunet ja aamulla unohtunut hiusten harjaus kostautuvat. Suurennetulla ruudulla, pääni kokoiset silmäpussini ja joka suuntaan sojottavat hiukseni saavat minut näyttämään hullulta tiedemieheltä, jos siis poistetaan tiedemiehestä tiede -osuus. Smart board-ruutu on aseteltu huoneeseen vielä juuri sillä tavalla, että jokainen Minerva-torilla opiskeleva näkee lasiseinän läpi, kuinka minä pällistelen omaa pärstääni isolta ruudulta. Voi tätä häpeää!
Ei auta kuin vain jatkaa… en kehtaa keskeyttää puhelua tämän vuoksi, vaikka osa keskittymisestäni onkin kadonnut suurte
n sierainteni mustiin aukkoihin.
Isolta ruudulta löysin myös pelastukseni. Naamani yläpuolella, ruudun yläkulmassa oli pienen pieni ruutu, jossa oli Maarasen kasvot. Keskitin kaiken voimani niiden tuijottamiseen ja sain ajatukseni takaisin haastatteluun. Huh! Muistiinpanoja kertyi taas ja sain pääpointit ylös. Huomasin haastattelun tarjonneen minulle jopa uusia oivalluksia ja uutta ymmärrystä tutkimuksesta.
Tämä myday on tositapahtumiin perustuva tarina, jossa koostuu ryhmämme tuntemuksia ja ajatuksia tutkimuksesta, liioitellussa muodossa. Nimikkotutkijamme ensimmäinen meille jakama tutkimus oli: An idealistic view of teaching: teacher students’ personal practical theories. Tutkimuksen tekijät ovat Katriina Maaranen, Harri Pitkäniemi, Katariina Stenberg ja Liisa Karlsson. Tutkimus julkaistiin vuonna 2015. Tutkimuksen keskeisenä käsitteenä on käyttöteoria, jonka pohjalta tutkitaan suomalaisten opettajaopiskelijoiden käsityksiä siitä, mikä on tärkeää opettajuudessa ja koulutyössä.
Tutustuttuamme tutkimukseen, pystyimme pohtimaan myös omien käyttöteorioidemme pohjalta sitä, millaisia opettajia me haluaisimme olla. Tulimme siihen tulokseen, että haluamme opettajina olla empaattisia, kannustavia, reiluja ja oikeudenmukaisia. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, ja tästä ehkä voikin jo huomata, että meidän käsityksemme opettajuudesta ovat idealistisia. Sama ilmiö tuli esille myös tutkimuksessa. Olemme samaa mieltä Maarasen kanssa siitä, että tämä on hyvä asia. Haastattelun aikana Maaranen sai meidät myös pohtimaan sitä, ovatko idealistiset näkemykset pelkästään hyvä asia. Voivatko idealistiset tavoitteet johtaa uupumukseen? Pitäisikö aloittaville opettajille tarjota enemmän tukea työelämässä?
Tutkijatapaaminen herätti ryhmässämme erilaisia tuntemuksia. Oli kokonaisuudessaan mielenkiintoista kuulla Maarasen näkemyksiä ja saada vielä selkeyttä tutkimuksen ymmärtämiseen. “Hävettää myöntää, mutta mulle aukes tän tutkimuksen koko tavoite vasta tutkijatapaamisen aikana”, sanoi yksi ryhmämme jäsenistä. Meitä kiinnosti tietää, onko tutkimuksesta ollut jotain käytännön hyötyä, sillä opiskelijoiden opettajakäsitykset olivat niin idealistisia. Meidän voi olla vaikea hahmottaa sitä, millaista työelämässä oikeasti on. Maaranen painotti, että opiskeluaikana on tärkeää tuoda esiin reaalimaailmaa ja käytäntöä opetusharjoittelun avulla, etteivät opettajat luovuta tai uuvu kohdatessaan työelämän. Myös meidän olisi hyvä muistaa, ettei opettaminen ole pelkkää teoriaa.
Smart board sulkeutuu ja tutkijatapaaminen päättyy.
Sallamari Horttanainen, Anniina Pitkäranta, Susanna Heinonen, Anni Suhonen, Kaisa Laaksonen, Ida Mikkonen
Kuvan on taiteillut Kaisa Laaksonen
