Hautaustoimilaki ja vainajan hautatahto

Anna Mäki-Petäjä-Leinonen ja Auli Vähäkangas

1. Hautaustoimilaki ja hautajaisten järjestäminen

Hautaustoimilaissa (457/2003, HautL) säädetään ihmisen ruumiin hautaamisesta ja tuhkaamisesta, tuhkan käsittelystä sekä hautausmaan ja yksityisen haudan perustamisesta, ylläpidosta, hoitamisesta ja lakkauttamisesta sekä krematorion perustamisesta (HautL 1.1 §). Lain tavoitteena on edistää uskonnon- ja omantunnon vapauden toteutumismahdollisuuksia käytännössä ja turvata vainajan muiston kunnioittamiseen liittyvien pieteettinäkökohtien huomioon ottamista hautaustoimessa. Lain keskeisiä periaatteita ovat arvokkuuden ja kunnioittamisen vaatimukset ruumiin ja tuhkan käsittelyssä sekä hautausmaan hoidossa. Vainajan katsomusten ja toivomusten kunnioittamisen puolestaan tulee olla keskeisessä asemassa hautaamisessa, tuhkaamisessa ja tuhkan käsittelyssä.

Hautaustoimilaissa säädetään etusijajärjestyksestä hautajaisten järjestämisessä (HautL 23 §). Kysymys on henkilöistä, joilla on ensisijaisesti oikeus huolehtia hautaamiseen, tuhkaamiseen ja tuhkan käsittelyyn liittyvistä järjestelyistä. Lain mukaan järjestys on seuraava: vainajan nimeämä henkilö, puoliso sekä lähimmät perilliset yhdessä, lähimmät perilliset yksin, muu läheinen tai kunta.

Toisinaan hautajaisten järjestämisestä, erityisesti koskien hautapaikan valintaa, syntyy riitaa omaisten kesken. Mahdollisten ristiriitatilanteiden varalle hautaustoimilakiin on sisällytetty säännökset menettelystä, jossa hautausjärjestelyjä koskevat kiistat voidaan ratkaista (HautL 23.4 §). Lain mukaan jos hautajaiset ensisijaisesti järjestävät henkilöt (vainajan nimeämä henkilö, eloonjäänyt avio- tai avopuoliso tai lähimmät perilliset) eivät pääse yksimielisyyteen hautaamisen tavasta, paikasta tai hautaustoimituksesta, asian käsittelee se käräjäoikeus, jonka tuomiopiiriin vainajan kotikunta hänen kuollessaan kuului.

2. Vainajan toiveiden kunnioittaminen

Hautaustoimilain 2 §:ssä säädetään hautaustoimessa noudatettavista yleisistä velvollisuuksista ja sen 3 momentissa säädetään velvollisuudesta kunnioittaa vainajan katsomusta ja toivomuksia hautaamisessa, tuhkaamisessa ja tuhkan käsittelyssä. Kysymyksessä on vainajan autonomiaa korostava säännös ja tyypillisiä tilanteita, joissa säännös voi tulla sovellettavaksi, ovat lain esitöiden mukaan esimerkiksi valinta arkkuhautauksen ja tuhkauksen välillä, hautausmaan ja hautapaikan valinta sekä hautaustoimitus. Myös vainajan uskonnollinen tai muu katsomus tulee ottaa huomioon muun muassa harkittaessa hautaustoimituksen mahdollista uskonnollista sisältöä. Hautaustoimitukseen liittyen kysymys voi olla vainajan toivomusten kunnioittamisesta myös esimerkiksi musiikin, muistotilaisuuden paikan ja tarjoilujen sekä kutsuttavien henkilöiden suhteen. Voidaankin todeta, että hautajaisten järjestämiseen liittyy usein paitsi talouteen, myös vainajan henkilöön liittyviä kysymyksiä. Taloudelliseen puoleen liittyvät esimerkiksi kysymykset muistotilaisuuden paikasta ja tarjoiluista. Vainajan henkilöön liittyviksi voidaan puolestaan katsoa esimerkiksi siunaustilaisuuden sisältöön liittyvät kysymykset.

Vainajan toivomuksilla tarkoitetaan säännöksessä vainajan tiedetyn ja oletetun tahdon kunnioittamista. Tällä tarkoitetaan paitsi vainajan eläessään nimenomaisesti ilmaisemia toivomuksia, myös periaatetta, jonka mukaan hautausjärjestelyjä koskevia valintoja tehtäessä lähtökohdaksi tulee ottaa oletus siitä, mitä vainaja itse olisi toivonut. Hautaukseen liittyviä päätöksiä tehtäessä vainajan katsomus ja toivomukset tulisi ottaa huomioon niin hyvin, kuin se on kohtuudella mahdollista. Lain esitöiden mukaan hautajaisia järjestävillä olisi kuitenkin oikeus poiketa sellaisten vainajan toiveiden kunnioittamisesta, joiden toteuttaminen olisi kohtuuttoman vaikeaa tai kuolinpesän varoihin nähden kohtuuttoman kallista. Juridiselta merkitykseltään säännös on periaatetasoinen normi ja se toimii ohjeena niille tahoille, jotka huolehtivat vainajan hautausjärjestelyistä. Lisäksi säännös ohjaa myös hautausjärjestelyjä koskevien erimielisyyksien ratkaisua tuomioistuimissa.

3. Surevien omaisten kertomuksia vainajan toiveiden kunnioittamisesta

Kotisaattohoitoa tarkastelevassa tutkimushankkeessamme kysyimme hautajaisten järjestämisestä ja niiden merkityksestä. Aineistossamme tulee surevien omaisten kertomana esille, kuinka tärkeää omaisille oli kunnioittaa vainajan toiveita ja katsomuksia hautajaisten järjestämisessä. Osa kuolevista oli suunnitellut omat hautajaisensa hyvin tarkkaan ja näitä suunnitelmia oli noudatettu. Toisaalta myös vainajan oletettua tahtoa oli pyritty noudattamaan tilanteessa, jossa sairastunut ei ollut suoraan kertonut toiveistaan ennen kuolemaansa.

 

Lähteet:

HE 204/2002. Hallituksen esitys eduskunnalle hautaustoimilaiksi.

Mäki-Petäjä-Leinonen Anna. Ikääntymisen ennakointi – Vanhuuteen varautumisen keinot. Talentum 2013.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *