Kuukausi: helmikuu 2020

Itse kerättyä turvallisuusdataa, pistemuotoisia aineistoja ja globaaleja hasardeja. 

Ylös ja ulos! Kuudes kurssikerta alkoi monien koko kurssin ajan haaveilemalla tavalla: paolla GIS-labrasta. Lähdimme arvioimaan ja kerämään pisteaineistoa Kumpulan lähiympäristöstä. Arvioimme erilaisia lähialueen kaupukitiloja Epicollect5-sovelluksen avulla, huomioiden erityisesti eri alueiden turvallisuusaspektin. Myöhemmin luokkaan palattuamme yhdistimme eri tiimien keräämät pisteet yhteneväiseksi dataksi ja interpoloimme turvallisuuden tunnetta kuvaavan kartan kampusalueen lähiseudusta. Kuten Mikko Kangasmaa blogissaan toteaa, oli minustakin hienoa nähdä, kuinka nopeasti saimme itse kerätystä aineistosta tehdyllä analyysillä aikaan konkreettisia tuloksia.

Ulkoilun ja turvallisuuskartan tekemisen jälkeen pääsimme taas maailmalle. Tehtävänä oli luoda kolme karttaa, joiden teemana olisi hasardit. Päädyin luomaan kartat, jotka kuvaavat maahan asti iskeytyneiden meteoriittien, tiettyjen kriteerien maanjäristysten ja kalderatulivuorten sijaintia. Aivan opintojen alkumetreillä juurrutetaan joka maantieteilijän tajuntaan fakta siitä, että joka kartassa tulisi olla mittakaava ja pohjoisnuoli. Kartoistani löytyy pohjoisnuoli, mutta hävettävä seikka on se, että olen tietoisesti jättänyt mittakaavan pois. Jostain syystä mittakaava näytti maailmankartalla aivan väärystettyjä lukuja ja totesin paremmaksi jättää mittakaavan kokonaan pois.  Vilma Koljosen blogista luin monien kanssakurssilaisten poteneen samaa ongelmaa mittakaavan kanssa.

Tällä kurssikerralla tekemieni karttojen suurin käytettävyys on erilaisten hasardi-ilmiöiden sijainnin havainnollistamisessa. Tarkastelemalla tulivuori-, ja maanjäristyskarttoja vierekkäin, voi huomata molempien sijaitsevan pääosin tuliperäisellä alueella.  Etsin erilaisista hasardeista tehtyjä karttoja myös netistä, ja löysin citylabin tekemän kartan maahan iskeytyneistä meteoriiteista 500 vuoden ajalta. Huomasin kartassani olevan huomattavasti vähemmän  meteoriittien iskeytymiä kuin citylabin kartassa. Uskon eron johtuvan siitä, että karttani ei esitä iskeymiä niin pitkältä ajalta kuin citylabin kartta.

 

Kuudes kurssikerta oli palkitseva kerta. Jälleen koen, että paljon parantamisen varaa olisi. Esimerkiksi karttani eivät ole mitään kaikista havainnollistavimpia yksilöitä, mutta ainakin sain kaikki QGIS-tehtävät tehtyä ja opin jälleen uutta. Viimeisen kurssikerran itsenäistehtäviä odotellen, ensi kertaan!

 

Lähteet:

Kangasmaa, M. Kenttätöitä ja hasardeja (Kurssikerta 6)  Luettu 20.2.2020.

Koljonen, V. Raikasta ulkoilmaa! Luettu 20.2.2020.

Lentokenttiä, kouluja ja erilaisia vyöhykkeitä. Toistoja ja oppimista.

Kurssikerran uusi anti olikin juuri bufferoinnissa eli erilaisten vyöhykkeiden tarkkailussa ja tilastojen laskennassa. Muutoin viidennellä kerralla tarkoitus oli muistella jo tähän mennessä opittua ja kertailla vanhojen QGIS-työkalujen käyttöä. Koen itse tällä hetkellä olevani edelleen kovin alussa QGISin kanssa, mutta edistystä on totta kai myös tapahtunut. Osaan ainakin luontevasti tuoda erilaista dataa paikkatieto-ohjelmaan, osaan operoida attribuuttitaulukkojen kanssa ja visualisoida kartoilta löytyvän datan suht koht validiksi kartaksi. Varmuutta toimintojen käyttöön tulee vain kokeilemalla ja toistamalla työvaiheita. Toiston tärkeyttä korostivat myös esimerkiksi Pihla Haapalo ja Samu Vilenius pohtiessaan omaa oppimistaan blogeissaan. Lisäksi olen kokenut myös korvaamattomaksi avuksi kanssakurssilaisten kanssa QGIS-luokissa yhdessä tuskailun, testailun ja useimmiten myös lopulta ainakin oikeaan suuntaan päin saadun tuloksen tuottamisen.

Kurssikerran uutta asiaa eli puskurivyöhykettä käsittelimme tunnilla lähinnä Suomen skaalassa. Globaalisti puskurivyöhykeittä voisi käyttää esimerkiksi erilaisten tulivuoren purkausten vaikutusalueidenn laskemiseen tai vaikkapa sota-alueilla lentoreittien suunnittelussa laskemalla pitkänkantaman aseiden puskurivyöhykkeitä.

Lähteet:

Haapalo, P. Kädet ilmaan.(Kurssikerta 5) Luettu 17.2.2020

Vilenius, S. Kurssikerta 5- Sh*t just got real. (Kurssikerta 5) Luettu 17.2.2020

Rastereita, ruutuja ja teemakarttoja. Hikeä, verta ja kyyneleitä.

Neljännellä kurssikerralla perehdyttiin pistemuotoiseen aineistoon, ruutukarttojen tekemiseen ja yleiseen tiedon esittämiseen. Käsittelimme skaalana pääkaupunkiseudun neljää kuntaa ja niihin liittyvää pistemuotoista väestötietokantaa. Opimme kuinka pistemuotoiseeen tietokantaan lisätään ruudukko, jolloin tietokantaa voidaan käsitellä rasteriaineiston tavoin.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta haasteita kurssikerta sisälsi siltikin yllin kyllin.

Ensimmäiset suuret haasteet tulivat aineistojen erilaisista koordinaatti- ja projektiotasoista. Toisiinsa yhdistettävissä ja vertailtavissa tasoissa olisi hyvä olla sama projektio ja työvaiheiden ongelmaisuus laittoi meikä GISseilijän toistamaan useita kertoja eri työvaiheita, tippuen lopulta kärryiltä sen suhteen mitä olimme tekemässä. Yksi työvaiheistani oli luonnollisesti sama kuin kanssakurssilaiseni Emma Wardin, joka blogissaan kertoo kuinka hänen ruudukkonsa ”päätti itsenäistyä ja lähteä kaus kotoa”. Wardin tavoin yhytin ruudukkoni Venäjältä, 3000 kilometrin päästä pääkaupunkiseudulta. Lattialta suunta on kuitenkin takaisin ylös tuolille ja eteenpäin on mummon mentävä myös lumettomassa talvessa. Kymmenien yrityskertojen jälkeen sain sekä ruudukkoni takaisin kotiin pääkaupunkiseudulle, että tuotettua ainakin jonkinlaisia kurssin vaatimia töitä valmiiksi.

Tuotin tunnilla miesten lukumäärää neliökilometrillä kuvaavan teemakartan  (kuva 1), jossa miesten osuus kussakin ruudussa on esitetty absoluuttisena. Mielestäni kartta on selkeä, mutta ”mielenkiintoisempaa” dataa toki voisi esittää kartta, jossa on suoraan nähtävissä vertailu muihin arvoihin, kuten esimerkiksi naisten määrään. Kartta ei kuvaa suoraan väestöntiheyttä ympäri pääkaupunkiseutua, mutta antaa osviittaa myös siitä. Jos karttaa vertaa naisten lukumäärään eri pääkaupunkiseudun alueilla (kuva 2), antaa se lukijalle jo enemmän vertailtavaksi validia dataa. Vasta tehtyäni karttani valmiiksi tajusin, että jos kartoissani miesten ja naisten absoluuttisesta määrästä olisi ollut enemmän luokkia, olisi kahden kartan vertailu ollut helpompaa. Totuttuun tapaan laitoin karttoihin vain viisi tasoa, kun useammalla luokalla olisin saanut lúkuvaihtelun pienemmäksi ja helpommin vertailtavaksi.

Ilmiönä naisten ja miesten jakautuminen erilaisille alueille pääkaupunkiseudulla on mielenkiintoinen. Sijoittumiseen vaikuttaa esimerkiksi korkeakoulujen sijoittuminen ympäri seutua. Aalto-yliopiston sijaitseminen Otaniemessä nostaa alueen miesten osuutta. Aallon vaikutus miesten osuuteen väestössä on selvä, kun taas muut yliopisto- ja ammattikorkeakoulukampukset eivät välttämättä vaikuta alueensa sukupuolijakaumaan niin paljoa. Esimerkiksi Myllypuroon valmistuneessa uudessa Metropolian kampuksessa on sekä miesvaltaisia teknisiä- kuin naisvaltaisia terveyden ja hyvinvoinnin aloja.

Neljäs kurssikerta takana ja GIS-ura jatkaa kulkuaan. Kehitys ei kuvaa nousujohteisuus vaan oppimistulokset sekä tunteet GIS-tunteja ja QGISiä kohtaan lähtelevät pikemminkin vuoristoratakyytiä.  Näppäimistöstä ja hiirestä kiinni, jatketaan  taas viidennellä kurssikerralla karttaharjoituksia!

 

Lähteet: 

Ward, E. Yllättäviä juonenkäänteitä neljännellä kerralla .(Kurssikerta 4) Luettu 4.2.2020.