Helsingin yliopisto
Jotain uutta, jotain vanhaa…
Aloitin tehtävässäni eläinlääketieteellisen tiedekunnan hallintopäällikkönä marras-joulukuussa 2018. Palattuani muutaman vuoden poissa oltuani takaisin yliopistolle huomasin monen asian muuttuneen. Muutoksen sijaan tärkeämpää oli kuitenkin se, mikä oli säilynyt entisellään: yliopiston perimmäinen, ajaton olemus ja arvot.
Minulle työssäni yliopistossa on tärkeää tunne työn merkityksellisyydestä. Uskon, että osallisuuden kokemus on jollakin tavalla tärkeä meille kaikille. Tunne siitä, että olemme osallisia jonkin yksittäistä, arkista askarettamme arvokkaamman tehtävän toteuttamisessa. Jonkin, jossa emme onnistuisi yksin.
Yhteisöllisyys vahvistaa hyvinvointia, toimiva vuorovaikutus yhteisöllisyyttä
Yliopistopalveluiden tehtävä on tukea yliopistoyhteisöä sen huolehtiessa yliopiston perustehtävistä: tutkimuksesta; opetuksesta, opiskelusta, ja oppimisesta; sekä yhteiskunnallisesta vuorovaikutuksesta.
YPA:n toiminnasta kerättiin palautetta keväällä 2019 nyt kolmannen kerran. Tyytyväisyys YPA:n palveluihin on parantunut kaikilla kyselykierroksilla, mutta meillä on edelleen petrattavaa. Yhteinen huolemme on, miten huolehdimme siitä, että vuorovaikutus tukipalveluiden henkilöstön sekä opettajien ja tutkijoiden välillä elää ja voi hyvin myös tulevaisuudessa.
Vuonna 2019 joissakin tiedekunnissa kokeiltu uusi sähköinen palvelu- ja neuvontakanava, YPA-Help, otetaan käyttöön kaikissa tiedekunnissa vuoden 2020 aikana. YPA-Help tuo avun arkisiin ongelmiin jokaisen yliopistolaisen sähköiselle työpöydälle, mutta sähköiset palvelut eivät korvaa kasvokkaista kohtaamista. Tiedekunta ja elävä yhteys sen arkeen on myös meille YPAlaisille tärkeä – olemme samassa veneessä.
Yhteisöllisyyden vahvistaminen on ollut kuluvalla strategiakaudella tiedekunnalle tärkeä kehittämiskohde. Siksi se valikoitui myös helmikuussa järjestetyn tiedekuntapäivän teemaksi. Yhteisöllisyyttä voi vahvistaa johtamalla, mutta se edellyttää meiltä kaikilta yhteistä huolenpitoa: yhteisöllisyyden vaaliminen tekee arkisista kohtaamisista merkityksellisiä.
Syksyllä 2019 käynnistyi – kahteen kertaan – joka toinen vuosi toteutettava henkilöstön työhyvinvointikysely. Tiedekunnan tulokset paranivat edelliseen kyselyyn verrattuna lähes kauttaaltaan, eniten juuri yhteisöllisyyden osa-alueella.
Kyselyn tulosten ja henkilöstön tekemien kehittämisehdotusten pohjalta laaditaan työhyvinvoinnin kehittämissuunnitelma. Se auttaa meitä tekemään yhdessä tiedekunnasta entistä paremman ympäristön työskennellä ja opiskella.
Onnistunut ESEVT-arviointi oli koko tiedekunnan yhteinen ponnistus
Erilaisten arviointien kohteena oleminen on arkipäivää useimmille tutkijanuralla eteneville. Yliopistolaki edellyttää, että myös yliopistojen tulee arvioida koulutustaan ja tutkimustaan sekä osallistua säännöllisesti ulkopuoliseen toimintansa arviointiin.
Eläinlääketieteen koulutuksen kannalta arvioinneista tärkein lienee kansainvälinen ESEVT-arviointi. ESEVT poikkeaa monista muista arvioinneista siten, että se antaa arviointiprosessissa läpivalaistulle yksikölle poikkeuksellisen käyttökelpoista tietoa ja konkreettisia kehittämisehdotuksia, joita yksikkö voi hyödyntää monin tavoin koulutuksensa kehittämisessä.
Edellisen kerran vuonna 2009 toteutettu arviointi toteutettiin tiedekunnassa vuonna 2019. Arviointiprosessi siihen kuuluvine itsearviointiraportteineen ja arviointivierailuineen oli vaativa ponnistus sekä tiedekunnan henkilöstölle ja opiskelijoille että toteutuksessa mukana olleille YPAlaisille. Vaikutuin tavasta, jolla kaikki arviointiin tavalla tai toisella osallistuneet sitoutuivat yhteiseen tavoitteeseen. Työhönsä sekä pitkäjänteiseen kehittämistyöhön sitoutunut henkilöstö on epäilemättä yksi tiedekunnan kansainvälisesti korkeatasoiseksi tunnustetun koulutuksen tukevimmista peruskivistä.
Vuonna 2019 arvioitiin tiedekunnan koulutuksen lisäksi yliopiston koko tutkimustoiminta, ja vuonna 2020 aloitamme valmistautumisen syksyllä 2021 toteutettavaan yliopiston laatujärjestelmän auditointiin. Meille tarjoutuu siis myös lähitulevaisuudessa hyviä tilaisuuksia tarkastella ja arvioida toimintaamme kriittisesti – ja kehittää sitä arviointien tuottaman tiedon pohjalta entistä paremmaksi.
Global impact in interaction?
Yliopiston tulevaisuutta luodattiin vuoden 2019 aikana koko yliopistoyhteisön voimin: prosessi yliopiston uuden strategian laatimiseksi käynnistyi tammikuussa koko yhteisölle suunnatulla kyselyllä, ja valmistelu jatkui yliopiston toimikunnissa ja yksiköissä sekä useissa keskustelutilaisuuksissa koko vuoden 2019 ajan.
Tätä tekstiä luettaessa yliopiston hallitus on hyväksynyt yliopiston uuden strategian vuosille 2021–2030. Strategia laaditaan nyt ensimmäistä kertaa kymmeneksi vuodeksi, ja se ohjaa myös tiedekunnan tulevan toiminnan suunnittelua. Työ käynnistyy strategian hyväksymisen jälkeen.
Nykyisen strategiamme vision, ”globaali vaikuttaja – yhdessä” (”global impact in interaction”), mukaisesti yliopistomme ”rakentaa parempaa, kestävän kehityksen mukaista maailmaa ottamalla entistä vahvemman roolin globaalien ongelmien ratkaisemisessa”.
Strategiassa kääntyy kohta uusi sivu, mutta yliopistot saattavat olla nyt suurempien yhteiskunnallisten odotusten ja haasteiden edessä kuin kenties kertaakaan elinaikanamme. Samalla Suomikaan ei ole ollut immuuni kehitykselle, jossa kotoinen kokemusasiantuntijuus haastaa tutkitun tiedon ja tutkijoita vähätellään tai uhataan.
Vaikka keskustelu varsinkin sosiaalisessa mediassa tai poliittisella kentällä kärjistyy ja polarisoituu, suomalaisilla on vahva luottamus yliopistoihin sekä tieteeseen ja tutkimukseen: Tieteen tiedotus ry:n kolmen vuoden välein julkaisema Tiedebarometri on luodannut suomalaisten tiedesuhdetta ja luottamusta tieteen instituutioihin vuodesta 2001 lähtien, ja tuoreimman, vuonna 2019 julkaistun tutkimuksen mukaan luottamus on edelleen korkealla. Suomalaisten tiedemyönteisyys on myös kansainvälisesti vertaillen vahvaa, kertoo brittiläisen Wellcome Trustin kesällä 2019 julkaisema Wellcome Global Monitor -tutkimus.
Kansainvälisten vertailututkimusten, kuten European Social Surveyn ja World Values Surveyn mukaan suomalaiset luottavat toisiinsa ja instituutioihinsa. Luottamustutkimusten tulokset vaikuttavat sopivan huonosti yhteen julkisessa keskustelussa esillä olevien, luottamuksen heikentymisestä kertovien havaintojen kanssa. Tieteenvastaiset ulostulot ja ilmiöt ovat todellisia, mutta tieteellä ja yliopistoilla on takanaan laaja ja vakaa kansalaisten hiljainen luottamus.
Luottamus vaikuttaa kansalaisten yliopistoihin kohdistamiin odotuksiin, ja siihen liittyy olennaisesti haavoittuvuus: Luottaessamme jonkin asian toisen haltuun, otamme samalla riskin petetyksi tulemisesta. Mitä arvokkaampi toisen haltuun luottamamme asia meille on, sitä suuremman riskin otamme ja sitä haavoittuvaisempia olemme.
Luottamuksella ja vuorovaikutuksella on läheinen yhteys: luottamus tai sen puute heijastuu vuorovaikutukseen, ja vuorovaikutus voi ylläpitää ja vahvistaa, haavoittaa, tai tuhota luottamuksen. Siksi toimivasta vuorovaikutuksesta huolehtiminen on tärkeää sekä yhteiskunnallisesti osana kolmatta tehtäväämme että työyhteisömme arjessa ja sen kohtaamisissa.
Marko Niemi
Hallintopäällikkö
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto