Vietimme opintomatkamme viimeisen päivän Madridin lämmössä. Kiertelimme keskustaa, kävimme tapaksilla ja siirryimme sitten nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä piknikille Parque Retiron nurmikolle. Lapset potkivat vieressämme palloa ja tunnelma oli ennen kaikkea odottavainen, sillä hyvin pian alkaisi varsinaisen El Clásicon peruunnuttua viikonlopun tärkein jalkapallo-ottelu Atletico de Madrid vastaan Athletic Bilbao. Illan hämärtyessä muutamilla vastaantulijoilla näkyi jo oman joukkueensa paitoja ja huiveja.
Emme voineet erehtyä suunnasta seuratessamme metrossa puna-valkoista kannattajamerta kohti Wanda Metropolitanoa – Atleticon tuoretta kotistadionia. Meteli stadionin lähestyessä on kova, suomalaisen näkökulmasta kuin pienellä festarilla olisi. Stadionille mennessä saattoi ostaa itselleen fanihuivin ja avonaisesta baarista sai itselleen edullisesti kalimotxon. Pääsemme turvatarkastuksen läpi hyvin sujuvasti omille istumapaikoillemme Fondo Surin puolelle. Heti alapuolellamme istuvat ultrafanijoukot ovat aloittaneet jo äänenavauksensa. Pääsemmekin pian toivottamaan pelaajat tervetulleiksi ja osallistumaan valonäytökseen puhelinten taskulampuilla. Mahtava tunnelma.
Minulle jäi vahvasti mieleen kohtaaminen puoliajalla erään paikallisen isoisän kanssa. Tämä kysyi ystävällisesti, voisimmeko kenties vaihtaa paikkoja hänen lastenlastensa kanssa, jotta he pääsisivät vierekkäisille paikoille. Suostuimme hymyn saattelemana ja hyvin pian selvästi ilostunut herrasmies kaivoi penkkinsä alta itse väsäämänsä eväskorin: ”Un bocadillo?” ”Pues unas galletas, no?” Suomalaisittain kieltäydyimme kotitekoisista herkuista kohteliaasti, mutta lopulta päädymme avaamaan yhdessä keksipaketin. Madridilaista ystävällisyyttä tuskin voi vastustaa.
Jalkapalloa 9-vuotiaasta asti pelanneena jaksan aina hämmästellä, kuinka nopeasti ja vaivattomasti ammattipelaajat liikuttelevat palloa pelaajalta toiselle. Atleticon maalivahti Jan Oblak venyi huipputorjuntaan jo toisella peliminuutilla. Ensimmäisen jakson ainoa maali nähtiin lopulta 29. minuutilla, kun upean esivalmistelun pelannut Angél Correa vapautti Saúl Ñíguezin tekemään kauden ensimmäisen maalinsa. Katsomo räjähtää ja kaikki nousevat hurraamaan seisten.
Toisella puoliajalla Trippier ja Koke siirtelivät jälleen palloa rivakasti ja Correa jatkoi tarkan keskityksen maalin edustalle. Maalin viimeisteli Álvaro Morata. Saúl oli lähellä puskea lisäajalla jo illan toisen maalinsa, mutta loppunumeroiksi kirjattiin 2-0. Atlético nousi siten tasapisteisiin ottelun vähemmän pelanneen sarjakärki Barcelonan kanssa. Peli päättyi Atletin perinteiseen hymniin ja koko katsomo lauloi mukana: Atléti, Atléti, Atlético de Madrid… Puna-valkoisten huivien meri täytti jälleen eteläkaarteen. Tätä jalkapallo on parhaimmillaan.