Museo Taller del Moro – vaikuttaa yksityiskohdillaan

Espanjan Toledon vanhakaupunki tarjoaa vierailijalleen kymmeniä kiehtovia nähtävyyksiä. Kielten opiskelijan korvaan jo paikkojen historialliset nimet tekevät syvän vaikutuksen. Yksi niistä on museo Taller del Moro, jonka nimi viittaa alkuperältään pohjoisafrikkalaisen artesaanityöpajaan.

Museo sijaitsee Judería -alueella, juutalaisten kaupunginosassa. Kadunnimi on yllättäen myös Taller del Moro ja rakennuksen sivussa oleva pieni kyltti opastaa vierailijat luokseen.

Museo Taller del Moro -kyltti. Kuva: Iina Sipi

Rakennuksen historia

Toledolainen aatelisto rakennutti arkkitehtuuriltaan mudéjar-tyylisen palatsin 1300-luvulla. Mudéjar on Espanjassa 1200-1500 luvuilla vaikuttanut tyylisuuntaus, jossa romaaninen tai goottilainen yhdistyy arabialaiseen koristeellisuuteen. Palatsi on toiminut aateliston kodin jälkeen muun muassa luostarina ja kivityöpajana.

Vuonna 1931 rakennus sai tittelin Monumento Histórico Artístico. Valtiolle se on kuulunut vuodesta 1959 lähtien ja osa palatsia on toiminut museona vuodesta 1963. Pohjarakennukseltaan museo on suorakulmainen, yhtenäinen tila, joka on jaettavissa kuitenkin yhteen suureen huoneeseen, jonka molemmissa päädyissä on kaarin erotettu kaksi alkovia. Tämä on tyypillistä andalusialaiselle mallille.

Nykypäivänä

Joulukuussa 2014 aloitettiin rakennuksen kunnostamistyöt, jotka kestivät helmikuuhun 2016 asti. Työn tavoitteina oli säilyttää rakennuksen ainutlaatuisuus, keskittyä sisätilojen koristuksiin ja puuveistoksiin, sekä puhdistaa kipsityöt.

Sen lisäksi, että rakennus itsenään toimii museona, on siellä näyttelyesineinä Toledossa 1000-1400-luvulla valmistettuja andalusialaisia töitä. Esineiden materiaaleina on käytetty muun muassa puuta ja savea.

Vierailumme

Museoon pääsee vierailemaan tiistaista sunnuntaihin. Meidän vierailumme osui keskiviikolle, jolloin museoon pääsee iltapäivällä ilmaiseksi. Sisäänpääsymaksu on kuitenkin edullinen, normaalihinnaltaan kaksi euroa. Alennettu sisäänpääsymaksu on euron ja sen saavat isommat ryhmät tai opiskelijat kansainvälisillä opiskelijakorteilla. Kaikkina päivinä ilmaiseksi pääsevät suurperheet, työttömät, eläkeläiset, sekä alle 16- ja yli 65-vuotiaat. Mielestäni tämä on hyvä asia, sillä kaikille taataan mahdollisuus nauttia maan historiasta ja kulttuurista.

Vierailusta mieleeni jäivät sisääntulon jättimäiset kauniit puiset ovet. Vaikuttavia olivat myös rakennuksen korkea katto ja ovien kaarien todella hienot yksityiskohdat. Näyttelyesineistä pidin eniten eräästä suuresta savikannusta (Tinaja, pyöreämpi kannuista), joka on korkeudeltaan 90 cm ja se on valmistettu 1400-luvulla.

Puiset ovet. Kuva: Iina Sipi
Kaarien koristukset. Kuva: Iina Sipi
Lähikuva koristuksien yksityiskohdista. Kuva: Noora Alatupa

 

Lähteet:

Ayuntamiento de Toledo, Museo Taller del Moro,
[URL: https://turismo.toledo.es/museo-monumento-expo/museo-taller-del-moro/26.11.2019]

Cultura Castilla-La Mancha, Museo Taller del Moro, [URL:https://cultura.castillalamancha.es/museos/nuestros-museos/museo-taller-del-moro 26.11.2019]

Gobierno de España, Ministerio de Educación, cultura y deporte, Rehabilitación arquitectónica del Museo Taller del Moro,
[URL:http://www.culturaydeporte.gob.es/giec/dam/jcr:e96a6324-1bd6-4f2e-a5ea-46f62b7123fa/taller-del-moro.pdf 26.11.2019]

Artikkelikuva: Noora Alatupa

 

Salamanca – La Ciudad Dorada

Vuonna 1988 YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestö UNESCO liitti Salamancan historiallisen vanhankaupungin maailmanperintöluetteloonsa – eikä suotta. Kaupungin nähtävyydet, kuten yliopisto, pääaukio Plaza Mayor sekä uusi ja vanha katedraali ovat täynnä arkkitehtonisia elementtejä eri aikakausilta, mutta ovat tavalla tai toisella päivittäisessä käytössä edelleen. 

Vietimme Salamancassa kaksi päivää, mutta historiaa huokuva vanhakaupunki olisi houkuttanut jäämään pidemmäksikin aikaa. Kahdessa päivässä ehdimme kuitenkin kiertää tunnetuimmat nähtävyydet, sekä seikkailla kaupungin kaduilla ja ihailla kauniita maisemia. Salamancassa vierailleiden mieleen ovat varmasti painuneet useille vanhankaupungin rakennuksille tunnusomaiset kivijulkisivut sekä niiden koristeelliset yksityiskohdat. 

Casa de las Conchas -rakennusta koristavat nimensä mukaisesti lukuisat simpukat. Nykyään rakennuksessa toimii kirjasto. Kuva: Noora Alatupa

Arkkitehtuuri

Salamancan 2500-vuotisen historian aikana kaupunki on ollut niin roomalaisten, visigoottien kuin maurienkin hallinnassa. Kaupungin arkkitehtuurille tyypillinen platereskityyli yhdisteleekin elementtejä goottilaisuudesta, maurien aikaisesta mudéjar-tyylistä, italialaisesta renessanssista ja barokista. Lisäksi kaupunkia kuvaa kuuluisan, alunperin katalonialaisen arkkitehtiperheen mukaan nimetty Churriguerera-tyyli. 

Näitä arkkitehtonisia piirteitä voi nähdä Salamancan yliopiston pääsisäänkäynnin koristeissa, katedraalien seinien kaiverruksissa, pääaukio Plaza Mayorin lukuisissa pylväissä ja kaarissa sekä rakennusten ovien yläpuolella kuvatuissa vaakunoissa ja muissa symboleissa. 

Lempinimensä La ciudad dorada, kultainen kaupunki, Salamanca on saanut monissa rakennuksissa käytetyn kivimateriaalin (espanjaksi piedra de Villamayor) ansiosta: auringon laskiessa ja sen säteiden osuessa kiveen, koko vanha kaupunki hohtaa kauniin kultaisena. 

Salamancan yliopisto

Edellä mainituista rakennuksista Salamancan yliopisto on kaupungin historialle ja sen nykyiselle asemalle ehkä merkittävin. Espanjan kuningas Alfonso IX perusti yliopiston vuonna 1218 ja se toimi vanhan katedraalin tiloissa ennen yliopiston päärakennuksen valmistumista vuonna 1533. Yliopiston näyttävää pääsisäänkäyntiä koristavat pylväät ja lukuisat veistokset, joiden joukosta löytyy vaakunoita, kotkia, köynnöksiä sekä kuuluisa sammakko, josta on tullut niin yliopiston kuin koko kaupunginkin symboli. 

Osa Salamancan yliopiston julkisivua. Kuva: Noora Alatupa

Kulta-aikanaan 1500-luvulla Salamancan yliopisto oli maan akateeminen keskus, ja yksi koko Euroopan tärkeimmistä yliopistoista. Sen opetus keskittyi humanistisiin aineisiin, teologiaan ja oikeustieteeseen, joiden taso houkutteli opiskelijoita myös ulkomailta. Salamancan yliopistossa on vuosien varrella opiskellut ja opettanut moni merkittävä henkilö, kuten kirjailija Miguel de Unamuno, joka toimi yliopiston rehtorina 1900-luvun alussa. 

Jälkiä vanhoista opiskelijoista näkee kaduilla edelleen: tapana oli, että jokaisen opiskelijan nimikirjaimet maalattiin tämän valmistuttua rakennusten seinään oliiviöljyn ja härän veren sekoituksella. Tämä perinne jatkuu vielä tänäkin päivänä, tosin vain tohtoriksi valmistuvien kesken. Nykyään yliopisto koostuu useammasta rakennuksesta ja on tunnettu etenkin korkeatasoisesta kieltenopetuksestaan, niin filologian kuin kielikurssienkin osalta.  

Yliopistosta valmistuneiden tohtoreiden nimiä kirjattuna yliopistorakennuksen seinään. Kuva: Iina Sipi

Plaza Mayor

Toinen merkittävä nähtävyys Salamancassa on barokkityylinen Plaza Mayor -aukio. Arkkitehti Alberto de Churrigueran alunperin suunnittelema aukio valmistui 1700-luvun alkupuolella ihmisten kokoontumispaikaksi, ja sitä käytettiin muiden tapahtumien ohella myös kaupungin härkätaisteluareenana. 

Kaupungintalo Plaza Mayor -aukiolla. Kuva: Katja Nummela

Näyttävää aukiota ympäröivien kolmikerroksisten rakennusten alinta kerrosta kiertävät lukuisten pylväiden muodostamat kaaret, joiden väleihin on kuvattu kaupungissa vaikuttaneita henkilöitä, kuten kirjailijoita, kuninkaallisia ja poliitikkoja. Plaza Mayoria pidetään edelleen Salamancan keskuksena, jossa sijaitsee muun muassa kaupungintalo, kahviloita, ravintoloita sekä yksityisiä asuntoja, ja siellä järjestetään edelleen muun muassa ulkoilmakonsertteja ja muita tapahtumia. 

Kirjailija Miguel de Unamunon vaakuna Plaza Mayor -aukiolla. Kuva: Iina Sipi

Pitkästä historiastaan huolimatta Salamanca on onnistunut yhdistämään nykyaikaisen kaupunkielämän mukanaan tuomat vaatimukset historiallisiin piirteisiinsä. Vanhat rakennukset ovat avoinna vierailijoille ja monet niistä ovat edelleen joko alkuperäisessä käytössään tai ne on muutettu esimerkiksi kirjastoksi.  

Tunnustamalla ja listaamalla historiallisesti ja kulttuurisesti tärkeitä kohteita ja aineetonta kulttuuriperintöä ympäri maailman, UNESCON on tarkoitus edistää kohteiden suojelua ja säilyttämistä myös tuleville sukupolville. UNESCOn lisäksi myös Espanjan hallinto on tunnustanut Salamancan merkittävyyden, ja useat vanhankaupungin rakennukset löytyvätkin hallituksen suojelunarvoisten historiallisten kohteiden listalta. 

 

Lähteet
Consulta de Bienes culturales Protegidos del Ministerio de Cultura y Deporte de Gobierno de España https://www.culturaydeporte.gob.es/cultura/patrimonio/bienes-culturales-protegidos.html  

García de Cortázar, F. “Salamanca. El oro y la escuela” Breve historia de la cultura en España. Barcelona: Planeta, 2008, s. 145-164

Old City of Salamanca – United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization https://whc.unesco.org/en/list/381/ 

Patrimonio Castilla y León http://www.patrimoniocastillayleon.com/en/salamanca

United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization https://whc.unesco.org/en/about/ 

Escuela de Salamanca

Opintomatkan aikana vierailimme tietysti myös Salamancan yliopistossa tutustumassa sen kuuluisiin rakennuksiin ja historiaan. Vuonna 1218 perustettu Salamancan yliopisto on Espanjan vanhin ja yksi koko Euroopan vanhimmista yliopistoista. Yliopiston opetus järjestettiin aluksi kaupungin vanhassa katedraalissa, sillä yliopiston päärakennus valmistui vasta 1500-luvulla. Samaan aikaan yliopisto eli omaa kulta-aikaansa, minkä ansiosta Salamanca ja sen yliopisto muodostivat koko Espanjan tärkeimmän akateemisen keskuksen. 

Salamanca yliopiston Escuelas Menores -rakennus. Kuva: Katja Nummela

Salamancan yliopiston tärkein tieteenala oli teologia, joka siihen aikaan käsitti kaiken oikeustieteestä ja moraaliopista politiikkaan ja filosofiaan. Aikakaudelle tyypillisesti opetus keskittyi ihmisyyteen sekä ihmisoikeuksiin ja suuntautui koko ajan kauemmas katolisen kirkon opeista. Näiden uusien ajatusten pohjalta perustettiin Escuela de Salamanca, ‘Salamancan koulu’. 

Kyseessä oli koulukunta, joka koostui monista Salamancassa vaikuttaneista teologeista, joita yhdistivät mielenkiinto edellä mainittuihin ihmisoikeuksiin, niiden ja valtion väliseen suhteeseen sekä ihmisten ja kansojen väliseen tasa-arvoon – siis teemoihin, jotka ovat ajankohtaisia vielä tänäkin päivänä. Samaan aikaan koulukunnan synnyn kanssa eurooppalaiset valtasivat maata ja käyttivät hyväkseen alkuperäiskansoja Etelä-Amerikassa, mikä osaltaan vaikutti koulukunnan peruskysymysten muotoutumiseen. 

Escuela de Salamanca koostui teologeista, pääasiassa koulukunnan perustaja Francisco de Vitorian opiskelijoista ja edelleen heidän opiskelijoistaan. Yksi heidän päätehtävistään oli yrittää ratkoa ajan poliittisia, moraalisia, taloudellisia ja uskonnollisia ongelmia. Itse Francisco de Vitorian mukaan jokaisen ihmistä koskettavan kysymyksen pohjana on teologinen ongelma (García de Cortázar 2008: 153).  

Francisco de Vitorian patsas San Esteban -luostarin edustalla. Kuva: Raúl Hernández González

Escuela de Salamancan oikeuskäsitys

Yksi Escuela de Salamancan merkittävimmistä saavutuksista on perustan luominen kansainväliselle oikeustieteelle ja ihmisoikeuksille. 1500-luvulla laki jaettiin Jumalan oikeuteen, luonnonoikeuteen ja siviilioikeuteen. Luonnonoikeuteen kuuluivat kaikki luonnonlait, joita pidettiin luonnostaan sisäistettyinä kansallisuudesta ja kulttuurista riippumatta, kuten se, että selviytyäkseen ihmisten ja eläinten tulee saada jostain ravintoa. Tällä selitettiin myös esimerkiksi se, miksi ihmiset osaavat erottaa oikean väärästä ja toimia sen mukaan. Siviilioikeus taas kattoi kaikki ihmisen luomat säännöt. 

Vuonna 1539 Francisco de Vitoria käsitteli luennollaan sitä, missä määrin Amerikan mantereen valloitettujen “barbaarikansojen” jäsenet olivat Espanjan lain alaisia, ja aihe jäi elämään kiivaissa väittelyssä niin yliopistossa kuin tuomioistuimissakin. De Vitoria ajatteli, että mikäli alkuperäiskansat eivät osaisi hallita itseään, espanjalaiset voisivat ottaa vallan, mutta vain “barbaarien edun vuoksi eikä vain espanjalaisten hyödyksi” (Pagden 2011: 252). 

Koulukunnan mielipiteet eivät tosin aina olleet yhteneväisiä. Yksi jäsenistä, Domingo de Soto, oli sitä mieltä, ettei tämä olisi missään tilanteessa sallittua. De Soto vastusti myös raaka-aineiden ja mineraalien hyödyntämistä ilman alkuperäiskansojen suostumusta. Hän perusteli mielipidettään sillä, että jos maan valloittaminen on sallittua Amerikassa, sen pitäisi olla sitä myös Euroopassa. Siitä huolimatta espanjalaiset, kuten varmasti muutkin Euroopan kansat, vastustaisivat toisen maan hyökkäystä. Lopulta Escuela de Salamancan jäsenet pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että mikäli valtio toimisi täysin heidän ohjeidensa mukaan, löytöretket ja jo luodut kauppasuhteet päättyisivät. Koulukunnan jäsenten opit loivat kuitenkin pohjan kansainvälisille oikeuskäytännöille. 

Myös munkki Luis de León oli Escuela de Salamancan jäsen. Hänen patsaansa sijaitsee yliopiston Patio de Escuelas -aukiolla. Kuva: Katja Nummela

Aika Escuela de Salamancan jälkeen

Escuela de Salamanca edustaa yliopistoa sen merkittävimpänä aikana. Sitä seuraavien vuosisatojen aikana Espanjaa ja Eurooppaa koettelivat monet sodat ja taloudelliset kriisit, jotka osaltaan johtivat  yliopiston opiskelijamäärän laskuun. Tämän seurauksena yliopiston tiedekuntia lakkautettiin, mutta lainopillinen ja nykyistä humanistista tiedekuntaa vastaava tiedekunta jatkoivat toimintaansa. 1900-luvun alussa alkoi kuitenkin yliopiston uusi nousukausi uuden rehtorin Miguel de Unamunon avulla. Nykyään Salamancan yliopisto on kansainvälisesti tunnettu etenkin kieltenopetuksestaan, ja kaupunkikuvaa elävöittää noin 30 000:een noussut opiskelijajoukko.

 

Lähteet

García de Cortázar, F. “Salamanca. El oro y la escuela” Breve historia de la cultura en España. Barcelona: Planeta, 2008, s. 145-164.

Don Quijote – Learn Spanish in Spain and Latin America http://www.donquijote.co.uk/blog/history-of-salamanca-university 

Pagden, A. “The School of Salamanca”. Teoksessa The Oxford Handbook of the History of Political Philosophy. Toim. Klosko, G. (2011). s. 246-257.  (Saatavilla Helsingin yliopiston kirjastosta https://helka.finna.fi)

Universidad de Salamanca: https://www.usal.es/historia 

Francisco de Vitorian patsas Convento de San Esteban -luostarin edessä: Raúl Hernández González. Creative Commons: CC BY 2.0 https://www.flickr.com/photos/rahego/2937363875 

Monasterio de San Juan de los Reyes – Katolilaisten kuninkaiden symbolinen vallannäyte

Monasterio de San Juan de los Reyes -luostari kohoaa Toledon vanhan kaupungin juutalaisalueen laidalla, jonka kukkulalta avautuu näkymä Tajo -joelle ja Puente de San Martín -sillalle. Rakennuksen julkisivu on näyttävä ja mahtipontinen, väritykseltään vaaleaa graniittia ja tiiltä. Kaksikerroksisen pylväskäytävän suurista ikkunoista avautuva luostarin sisäpiha tarjoaa vierailijoilleen aivan oman pienen maailmansa. Ympärillä kävelevistä turisteista huolimatta tunnelma on rauhallinen. Vehreät appelsiinipuut ja suloiset pienet polut ovat kuin maalauksesta. Sama tunnelma jatkuu myös kirkon kappelissa, jonne moni vierailija on tullut selkeästi hiljentymään.

Kuva: Noora Alatupa

Fransiskaaniluostari syntyi 1400-luvulla voimakkaiden poliittisten ja uskonnollisten motiivien seurauksena. Se on rakennettu sekä katotilaisten kuninkaiden, Ferdinand toisen ja Isabella ensimmäisen, pojan syntymän että vuonna 1476 voitetun Batalla de Toro -taistelun kunniaksi osoittamaan erityisesti kuninkaiden ja katolilaisuuden uskonnollista valta-asemaa. Paikaksi valikoitui Toledo kaupungin keskeisen maantieteellisen sijainnin ja symbolisen merkityksensä johdosta, ja näin luostari edustaisi uutta yhtenäistä Espanjaa Castillan ja Aragonin liittoutuessa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan luostariin olisi pitänyt tulla myös katolilaisten kuninkaiden hautapaikat, mutta myöhemmin sijainniksi valikoitui kuninkaiden valloitusten huippua kuvaava Granada.

Kuva: Satu Korhonen

Luostarin monessa erässä toteutettu rakentaminen aloitettiin vuonna 1477 arkkitehti Juan Guasin suunnitelmien pohjalta, valmistuen lopulta vuonna 1504. Rakennus koostuu pääkappelista, sen sivukappeleista sekä luostarin pylväskäytävistä kahdessa kerroksessa ja niiden ikkunoista avautuvasta vehreästä sisäpihasta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana pääjulkisivun seinältä löytyy Granadasta vapautettujen kristittyjen vankien kahleita. Kirkosta löytyy myös vaikuttava kotkien pitelemä katolilaisten kuninkaiden vaakunoiden sarja.

Kuva: Satu Korhonen

Luostari edustaa vahvasti aikansa arkkitehtuuria: kirkon päälaivan pylväät ovat katolilaisten kuninkaiden aikakauden myöhäisgoottilaista tyyliä, mutta esimerkiksi toisen kerroksen katon puupaneelikoristelut ovat Toledossa vallinnutta mudéjar -tyyliä. Goottilais-flaamilaisen tyylin mukaan rakennetun kirkon kaavana on latinalainen risti pienillä tukipalkeilla. Lisäksi tämä tyylisuunta on näkyvissä luostarin pylväskäytävien ikkunoiden kaarien muodossa ja koristelussa.

Luostari kärsi tuhoja 1800-luvun alussa käydyssä itsenäisyyssodassa, ja esimerkiksi luostarin kirjasto sekä pääkappelin alkuperäinen alttari tuhoutuivat silloin tulipalossa. Lisäksi luostari rappeutui vähitellen maallistumisen seurauksena.

Pylväskäytävien ikkunakaaret esittävät tulen liekkejä. Kuva: Satu Korhonen

Rakennuksen restaurointi aloitettiin 1883 arkkitehti Arturo Melidan johdolla. Nykyinen kirkon alttari on peräisin Toledon Santa Cruz -sairaalasta, jonne sen teki veistäjä ja maalaaja Francisco de Coomontes. Restauroinnin jälkeen vastuu luostarista on ollut jälleen fransiskaanimunkeilla vuodesta 1954 lähtien.

Luostarissa vieraillessa on helppo aistia sen pitkä historia. Rakennuksen myöhäisgoottilainen tyyli yhdistyy  tunnistettavasti paikalliseen mudéjar-tyyliin, jonka jälkiä on nähtävillä kaikkialla Toledossa. Mahtipontinen julkisivu kätkee sisäänsä rauhoittumisen ja hiljentymisen mahdollistavan tunnelman.

Kuva: Satu Korhonen

LÄHTEET

http://www.sanjuandelosreyes.org/en/welcome-to-san-juan-de-los-reyes/

https://www.lonelyplanet.com/spain/toledo/attractions/monasterio-san-juan-de-los-reyes/a/poi-sig/483194/360759

https://audioviator.com/audioguia/monasterio-de-san-juan-de-los-reyes/

Salamancan valopilkku

Yksi Salamancan hienoimmista nähtävyyksistä oli henkilökohtaisesti katedraalit, niin uusi kuin vanhakin. Ymmärsin vasta jälkeenpäin, miten vaikeaa oli kuvista hahmottaa rakennuksen mahtipontisuutta ja hienoutta. Pidin esitelmän tästä nähtävyydestä, ja jo tietoja etsiessäni haltioiduin molempien katedraalien vaikuttavista yksityiskohdista. Voitte siis vain kuvitella, millainen kokemus oli nähdä tämä ikiaikainen rakennus omin silmin.

Kävelimme pitkin Salamancan ydinkeskustan kauniita ja omaperäisiä katuja. Kahviloita ja ravintoloita oli vieri vieressä, joissa vallitsi selvästi omanlaisensa lämmin tunnelma. Rakennukset olivat suloisen kotoisan näköisiä, ja niin erilaisia verrattuna oman kotimaani, Suomen, totuttuihin rakennuksiin. Pienen mutkan jälkeen saavuimme aukiolle, jonka takana yllättäen säteili muusta ympäristöstä selvästi erottuva suuri rakennus: katedraali.

Astuessamme sisään uuden katedraalin kautta, koko kehoni tuntui hetkeksi pysähtyvän ja mielessäni pyöri vain yksi ajatus: ’’WAU!’’. Kävelin todella korkeaa ja isoa salia pitkin, ja mietin samalla, miten jotkut menneisyyden ihmiset ovat olleet niin taitavia rakentamaan jotain näin suurta ja ikuista. Ympärillä oli niin monenlaisia kauniita kappeleita ja yksityiskohtia, että silmäni pysyivät  lumoutuneina. Suurenmoinen rakennus täynnä historiaa lattiasta kohti korkeuksia. Tämän ’’tutkimusmatkan’’ ohella yritin keskittää hetkeni vain ihasteluun kuvien ottamisen sijaan, mutta myönnän kuvanneeni ne itselleni vaikuttavimmat elementit niin uudesta kuin vanhasta katedraalistakin.

Vuodesta 1513 vuoteen 1733 rakennetussa uudessa katedraalissa oli paljon kaunista nähtävää, mutta selvänä huomion keskipisteenä oli pääkappeli, joka sijoittui keskelle katedraalia, muiden kappelien ympäröimänä. Tämä Neitsyt Marian ylösnousemusta kuvaava alttari ei tarvitse paljoa yksityiskohtaa ympärilleen, vaan se on jo yksinkertaisuudessaan vaikuttava ja puhutteleva. Todella mieltä rauhoittava alttari, jonka äärelle olisin voinut jäädä istumaan pidemmäksikin aikaa. (Ps. kuvasta on vaikea hahmottaa koko kappelin kokoa, mutta todellisuudessa se täytti koko katedraalin keskiön; kuva antaa esimakua alttarista, ja jos jonain päivänä paikan päältä itsensä löytää, voi kokemus olla toisenlainen.)

Mainitsen vielä toisen silmiäni hivelevän nähtävyyden, joka löytynee juuri edellä mainitun pääkappelin vierestä. Kyseinen tila on nimeltään Kanookkien kuoro, joka koostuu kahdesta eritasoisesta ryhmästä.  Toisin sanoen, kuoro aikoinaan oli jaettu niin sanotusti korkeaan ja matalaan kuoroon. ’’Korkeamman’’ kuoron penkkien selkämykset on veistetty kokovartalokuvista, joista voi nähdä seuraavia merkittäviä henkilöitä kuten Kristus Vapahtaja, evankelistit sekä Salamancan paikallisen kirkon Pyhimykset. ’’Alemman’’ kuoron selkämykset ovat puolestaan puolivartalokuvia pyhimyksistä sekä neitsyeistä. Kun omin silmin pääsin näkemään tämän tilan, suuren vaikutuksen teki se, miten yksityiskohtaisesti tämä luomus on rakennettu erilaisine ’’korkean ja matalan’’ kuoron kuvineen.

Lyhyesti, uusi katedraali oli upea kaikkine piirteinensä, ja tämä oli siis vain puolet koko katedraalista. Seuraavana vuoroon astuu katedraalin vanha puoli, joka piti sisällään toisenlaisen kokemuksen.

Kun astuin XII-XIII -luvuilla rakennettuun vanhaan katedraaliin, jo tuoksun perusteella arvelin tulevani johonkin täysin toiseen maailmaan. Vaikka mainitsin, että uudessa katedraalissa huomion keskipisteenä oli selvästi pääkappeli, ei tämä kappeli kuitenkaan niin sanotusti jättänyt muita pienempiä kappeleita varjoonsa. Toisin sanoen, kaikki olivat harmoniassa.    Vanhassa katedraalissa huomioni kiinnittyi välittömästi koko salin täyttävään pääkappeliin. Ympäriltä löytyi myös jo hieman kuluneita, mutta yllättävän hyvin säilyneitä nähtävyyksiä. Pääkappeli oli kuitenkin selvästi se vaikuttavin huomion viejä. Tämä alttaritaulu koostuu 53 kuvasta, joiden tarina perustuu Neitsyt Marian elämään syntymästä ylösnousemukseen. Helpottaakseen taulujen lukemista, kannattaa lukeminen aloittaa alhaalta vasemmalta, sekä jatkaa sieltä oikealle ylös. Voisin todeta, että tämä kappeli oli koko katedraalin kaunein teos.

Tämä oli ainoa kuva, jonka otin vanhasta katedraalista. Kuvan ottamisen jälkeen istahdin alttarin ääreen vain miettimään tätä upeaa kokemusta kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen. Rauhoituin, kuuntelin hiljaisuutta ja vain haltioituneena ihastelin. Ehdottomasti kokemisen arvoinen elämys, jonka aikana sai kokea myös aikakoneen historiaan.

Jos Salamanca houkuttelee matkakohteena, suosittelen lämpimästi vierailemaan tässä kahdesta katedraalista koostuvassa rakennuksessa. Vaikka Salamancassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, omien kokemuksieni pohjalta itselleni tämä nähtävyys oli mieleenpainuvin. Paljon ihailtavaa rajatussa tilassa, ja sitäkin suurempi kokemus – On tämä Salamancan valopilkku!

 

Matkaterkuin,

Jenni