Opintomatkan aikana vierailimme tietysti myös Salamancan yliopistossa tutustumassa sen kuuluisiin rakennuksiin ja historiaan. Vuonna 1218 perustettu Salamancan yliopisto on Espanjan vanhin ja yksi koko Euroopan vanhimmista yliopistoista. Yliopiston opetus järjestettiin aluksi kaupungin vanhassa katedraalissa, sillä yliopiston päärakennus valmistui vasta 1500-luvulla. Samaan aikaan yliopisto eli omaa kulta-aikaansa, minkä ansiosta Salamanca ja sen yliopisto muodostivat koko Espanjan tärkeimmän akateemisen keskuksen.
Salamancan yliopiston tärkein tieteenala oli teologia, joka siihen aikaan käsitti kaiken oikeustieteestä ja moraaliopista politiikkaan ja filosofiaan. Aikakaudelle tyypillisesti opetus keskittyi ihmisyyteen sekä ihmisoikeuksiin ja suuntautui koko ajan kauemmas katolisen kirkon opeista. Näiden uusien ajatusten pohjalta perustettiin Escuela de Salamanca, ‘Salamancan koulu’.
Kyseessä oli koulukunta, joka koostui monista Salamancassa vaikuttaneista teologeista, joita yhdistivät mielenkiinto edellä mainittuihin ihmisoikeuksiin, niiden ja valtion väliseen suhteeseen sekä ihmisten ja kansojen väliseen tasa-arvoon – siis teemoihin, jotka ovat ajankohtaisia vielä tänäkin päivänä. Samaan aikaan koulukunnan synnyn kanssa eurooppalaiset valtasivat maata ja käyttivät hyväkseen alkuperäiskansoja Etelä-Amerikassa, mikä osaltaan vaikutti koulukunnan peruskysymysten muotoutumiseen.
Escuela de Salamanca koostui teologeista, pääasiassa koulukunnan perustaja Francisco de Vitorian opiskelijoista ja edelleen heidän opiskelijoistaan. Yksi heidän päätehtävistään oli yrittää ratkoa ajan poliittisia, moraalisia, taloudellisia ja uskonnollisia ongelmia. Itse Francisco de Vitorian mukaan jokaisen ihmistä koskettavan kysymyksen pohjana on teologinen ongelma (García de Cortázar 2008: 153).
Escuela de Salamancan oikeuskäsitys
Yksi Escuela de Salamancan merkittävimmistä saavutuksista on perustan luominen kansainväliselle oikeustieteelle ja ihmisoikeuksille. 1500-luvulla laki jaettiin Jumalan oikeuteen, luonnonoikeuteen ja siviilioikeuteen. Luonnonoikeuteen kuuluivat kaikki luonnonlait, joita pidettiin luonnostaan sisäistettyinä kansallisuudesta ja kulttuurista riippumatta, kuten se, että selviytyäkseen ihmisten ja eläinten tulee saada jostain ravintoa. Tällä selitettiin myös esimerkiksi se, miksi ihmiset osaavat erottaa oikean väärästä ja toimia sen mukaan. Siviilioikeus taas kattoi kaikki ihmisen luomat säännöt.
Vuonna 1539 Francisco de Vitoria käsitteli luennollaan sitä, missä määrin Amerikan mantereen valloitettujen “barbaarikansojen” jäsenet olivat Espanjan lain alaisia, ja aihe jäi elämään kiivaissa väittelyssä niin yliopistossa kuin tuomioistuimissakin. De Vitoria ajatteli, että mikäli alkuperäiskansat eivät osaisi hallita itseään, espanjalaiset voisivat ottaa vallan, mutta vain “barbaarien edun vuoksi eikä vain espanjalaisten hyödyksi” (Pagden 2011: 252).
Koulukunnan mielipiteet eivät tosin aina olleet yhteneväisiä. Yksi jäsenistä, Domingo de Soto, oli sitä mieltä, ettei tämä olisi missään tilanteessa sallittua. De Soto vastusti myös raaka-aineiden ja mineraalien hyödyntämistä ilman alkuperäiskansojen suostumusta. Hän perusteli mielipidettään sillä, että jos maan valloittaminen on sallittua Amerikassa, sen pitäisi olla sitä myös Euroopassa. Siitä huolimatta espanjalaiset, kuten varmasti muutkin Euroopan kansat, vastustaisivat toisen maan hyökkäystä. Lopulta Escuela de Salamancan jäsenet pääsivät yhteisymmärrykseen siitä, että mikäli valtio toimisi täysin heidän ohjeidensa mukaan, löytöretket ja jo luodut kauppasuhteet päättyisivät. Koulukunnan jäsenten opit loivat kuitenkin pohjan kansainvälisille oikeuskäytännöille.
Aika Escuela de Salamancan jälkeen
Escuela de Salamanca edustaa yliopistoa sen merkittävimpänä aikana. Sitä seuraavien vuosisatojen aikana Espanjaa ja Eurooppaa koettelivat monet sodat ja taloudelliset kriisit, jotka osaltaan johtivat yliopiston opiskelijamäärän laskuun. Tämän seurauksena yliopiston tiedekuntia lakkautettiin, mutta lainopillinen ja nykyistä humanistista tiedekuntaa vastaava tiedekunta jatkoivat toimintaansa. 1900-luvun alussa alkoi kuitenkin yliopiston uusi nousukausi uuden rehtorin Miguel de Unamunon avulla. Nykyään Salamancan yliopisto on kansainvälisesti tunnettu etenkin kieltenopetuksestaan, ja kaupunkikuvaa elävöittää noin 30 000:een noussut opiskelijajoukko.
Lähteet
García de Cortázar, F. “Salamanca. El oro y la escuela” Breve historia de la cultura en España. Barcelona: Planeta, 2008, s. 145-164.
Don Quijote – Learn Spanish in Spain and Latin America http://www.donquijote.co.uk/blog/history-of-salamanca-university
Pagden, A. “The School of Salamanca”. Teoksessa The Oxford Handbook of the History of Political Philosophy. Toim. Klosko, G. (2011). s. 246-257. (Saatavilla Helsingin yliopiston kirjastosta https://helka.finna.fi)
Universidad de Salamanca: https://www.usal.es/historia
Francisco de Vitorian patsas Convento de San Esteban -luostarin edessä: Raúl Hernández González. Creative Commons: CC BY 2.0 https://www.flickr.com/photos/rahego/2937363875