Salamancan valopilkku

Yksi Salamancan hienoimmista nähtävyyksistä oli henkilökohtaisesti katedraalit, niin uusi kuin vanhakin. Ymmärsin vasta jälkeenpäin, miten vaikeaa oli kuvista hahmottaa rakennuksen mahtipontisuutta ja hienoutta. Pidin esitelmän tästä nähtävyydestä, ja jo tietoja etsiessäni haltioiduin molempien katedraalien vaikuttavista yksityiskohdista. Voitte siis vain kuvitella, millainen kokemus oli nähdä tämä ikiaikainen rakennus omin silmin.

Kävelimme pitkin Salamancan ydinkeskustan kauniita ja omaperäisiä katuja. Kahviloita ja ravintoloita oli vieri vieressä, joissa vallitsi selvästi omanlaisensa lämmin tunnelma. Rakennukset olivat suloisen kotoisan näköisiä, ja niin erilaisia verrattuna oman kotimaani, Suomen, totuttuihin rakennuksiin. Pienen mutkan jälkeen saavuimme aukiolle, jonka takana yllättäen säteili muusta ympäristöstä selvästi erottuva suuri rakennus: katedraali.

Astuessamme sisään uuden katedraalin kautta, koko kehoni tuntui hetkeksi pysähtyvän ja mielessäni pyöri vain yksi ajatus: ’’WAU!’’. Kävelin todella korkeaa ja isoa salia pitkin, ja mietin samalla, miten jotkut menneisyyden ihmiset ovat olleet niin taitavia rakentamaan jotain näin suurta ja ikuista. Ympärillä oli niin monenlaisia kauniita kappeleita ja yksityiskohtia, että silmäni pysyivät  lumoutuneina. Suurenmoinen rakennus täynnä historiaa lattiasta kohti korkeuksia. Tämän ’’tutkimusmatkan’’ ohella yritin keskittää hetkeni vain ihasteluun kuvien ottamisen sijaan, mutta myönnän kuvanneeni ne itselleni vaikuttavimmat elementit niin uudesta kuin vanhasta katedraalistakin.

Vuodesta 1513 vuoteen 1733 rakennetussa uudessa katedraalissa oli paljon kaunista nähtävää, mutta selvänä huomion keskipisteenä oli pääkappeli, joka sijoittui keskelle katedraalia, muiden kappelien ympäröimänä. Tämä Neitsyt Marian ylösnousemusta kuvaava alttari ei tarvitse paljoa yksityiskohtaa ympärilleen, vaan se on jo yksinkertaisuudessaan vaikuttava ja puhutteleva. Todella mieltä rauhoittava alttari, jonka äärelle olisin voinut jäädä istumaan pidemmäksikin aikaa. (Ps. kuvasta on vaikea hahmottaa koko kappelin kokoa, mutta todellisuudessa se täytti koko katedraalin keskiön; kuva antaa esimakua alttarista, ja jos jonain päivänä paikan päältä itsensä löytää, voi kokemus olla toisenlainen.)

Mainitsen vielä toisen silmiäni hivelevän nähtävyyden, joka löytynee juuri edellä mainitun pääkappelin vierestä. Kyseinen tila on nimeltään Kanookkien kuoro, joka koostuu kahdesta eritasoisesta ryhmästä.  Toisin sanoen, kuoro aikoinaan oli jaettu niin sanotusti korkeaan ja matalaan kuoroon. ’’Korkeamman’’ kuoron penkkien selkämykset on veistetty kokovartalokuvista, joista voi nähdä seuraavia merkittäviä henkilöitä kuten Kristus Vapahtaja, evankelistit sekä Salamancan paikallisen kirkon Pyhimykset. ’’Alemman’’ kuoron selkämykset ovat puolestaan puolivartalokuvia pyhimyksistä sekä neitsyeistä. Kun omin silmin pääsin näkemään tämän tilan, suuren vaikutuksen teki se, miten yksityiskohtaisesti tämä luomus on rakennettu erilaisine ’’korkean ja matalan’’ kuoron kuvineen.

Lyhyesti, uusi katedraali oli upea kaikkine piirteinensä, ja tämä oli siis vain puolet koko katedraalista. Seuraavana vuoroon astuu katedraalin vanha puoli, joka piti sisällään toisenlaisen kokemuksen.

Kun astuin XII-XIII -luvuilla rakennettuun vanhaan katedraaliin, jo tuoksun perusteella arvelin tulevani johonkin täysin toiseen maailmaan. Vaikka mainitsin, että uudessa katedraalissa huomion keskipisteenä oli selvästi pääkappeli, ei tämä kappeli kuitenkaan niin sanotusti jättänyt muita pienempiä kappeleita varjoonsa. Toisin sanoen, kaikki olivat harmoniassa.    Vanhassa katedraalissa huomioni kiinnittyi välittömästi koko salin täyttävään pääkappeliin. Ympäriltä löytyi myös jo hieman kuluneita, mutta yllättävän hyvin säilyneitä nähtävyyksiä. Pääkappeli oli kuitenkin selvästi se vaikuttavin huomion viejä. Tämä alttaritaulu koostuu 53 kuvasta, joiden tarina perustuu Neitsyt Marian elämään syntymästä ylösnousemukseen. Helpottaakseen taulujen lukemista, kannattaa lukeminen aloittaa alhaalta vasemmalta, sekä jatkaa sieltä oikealle ylös. Voisin todeta, että tämä kappeli oli koko katedraalin kaunein teos.

Tämä oli ainoa kuva, jonka otin vanhasta katedraalista. Kuvan ottamisen jälkeen istahdin alttarin ääreen vain miettimään tätä upeaa kokemusta kaiken näkemäni ja kokemani jälkeen. Rauhoituin, kuuntelin hiljaisuutta ja vain haltioituneena ihastelin. Ehdottomasti kokemisen arvoinen elämys, jonka aikana sai kokea myös aikakoneen historiaan.

Jos Salamanca houkuttelee matkakohteena, suosittelen lämpimästi vierailemaan tässä kahdesta katedraalista koostuvassa rakennuksessa. Vaikka Salamancassa on niin paljon nähtävää ja koettavaa, omien kokemuksieni pohjalta itselleni tämä nähtävyys oli mieleenpainuvin. Paljon ihailtavaa rajatussa tilassa, ja sitäkin suurempi kokemus – On tämä Salamancan valopilkku!

 

Matkaterkuin,

Jenni

Yksi ajatus artikkelista “Salamancan valopilkku”

  1. ¡Hola Jenni!

    Onnittelut artikkelista!
    Olen samaa mieltä siitä, että katedraalit ovat yksi Salamanca tärkeimmistä nähtävyyksistä.
    Pidin siitä, kuinka korostit niitä kohtia, joista pidit eniten.
    Olet kirjoittanut artikkelin, joka antaa lukijalle objektiivista tietoa katedraaleista, mutta selittää myös vaikutelman näkemällä niitä. Rakastin WAU: ta! (Se on jotain mitä sanon paljon itsekin).
    Pidin myös siitä, että olet lisännyt valokuvia, koska se auttaa lukijaa näkemään Salamanca katedraalit, vaikkakin on vaikuttavampaa nähdä ne henkilökohtaisesti.
    Ainoa asia, jonka voin lisätä artikkeliisi olisi viitteet.

    Terveisin,
    Pepa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *