Filologit Espanjassa

una Conexión compartida

Muodollisuutta yleisesti on määrätapa, sääntö tai menettely. Muodollisuus kommunikaatiossa on se näkymättömän pelikentän ensimmäinen taso missä tahansa sosiaalisessa kohtaamistilanteessa, jossa osapuolet omaksuvat enemmän tai vähemmän identtisen asenteen. Tuo asenne on tunnustus muodollisuudelle, sen ehdoille ja arvolle kommunikaatiossa.

Kaksi vierasta kohtaa. He kohtaavat toistensa vierauden: oletetun erilaisuuden. Tämä erilaisuus aiheuttaa ihmisissä vaihtelevia tuntemuksia. Tunteet saavat aikaan ihmisessä tiedostamattoman, tunnepohjaisen asenteen, jota voidaan muutamien yksiköiden verran säätää tahdonalaisella tietoisuudella, kukin oman tahdonvoimansa, tietämyksensä ja empaattisuutensa ehdoilla.

Vahvin vastavoima vieroksumiselle on kuitenkin muodollisuuden näkökanta: se kätkee allensa erimielisyydet ja eriarvoisuuden tunteet. Juuri näennäisen tunteettomuutensa vuoksi on muodolliselle keskustelulle tunnusomaista tehokkaan, mutta pinnallisen yhteyden rakentaminen. Esimerkiksi ensikohtaamistilanteessa harkinta ja varovaisuus korostuvat – juuri tarvittavat ominaisuudet keskustelun periaatteiden (Grice) täyttymiseen.

Määrän periaatteen mukaan puhuja ei saa kertoa liikaa eikä liian vähän; yhtenäisyyden periaatteen mukaan puhujan on pysyttävä asiassa ja tavan periaatteen mukaan keskustelun kuuluisi kehittyä selkeyden ehdoilla. Muodollisessa kohtaamistilanteessa on yhteinen ymmärrys ensiprioriteetti, joten näitä periaatteita varjellaan kalliisti, yleensä varsin kivuttomasti. Mutta kalliiksi se koituu neljännelle, laadun periaatteelle. Sen mukaan puhuja ei saa esittää sellaista, mitä itse pitää vääränä tai mille ei ole riittäviä perusteita. Tyypillistä muodolliselle keskustelulle on osapuol(t)en joustaminen totuudenmukaisuudessa sovun säilymisen vuoksi: itse kerrotaan muuta kuin oikeasti tiedetään, tai ei korjata toisen esittämää väärää tietoa.

Toisaalta myös muodollisessa keskustelussa kaikenlaisia luonteeltaan tosiasiallisia käsitteitä, käsityksiä tai väitteitä usein vältellään: on normaalia, että kommunikaation osapuolet eivät tiedä samoja asioita, eivätkä näin ollen välttämättä ymmärtäisi toisen kertomaa. Ongelma ymmärtämättömyydestä syntyy vasta silloin, kun toinen osapuoli jättää ilmaisematta, ettei käsittänyt asiaa – mikä on yleistä muodollisessa keskustelussa. Pyytämällä selitystä uudelleen, kysyjän voidaan nähdä kyseenalaistavan toisen osapuolen pätevyyden: kritiikki voi osua joko selittämisen retoriseen taitoon tai asian tietämykseen. Kun tarkentavaa kysymystä ei tehdä, varmistetaan, että sopu säilyy. Yhteys kuitenkin katkeaa hetkellisesti, vaikka keskustelu siirtyykin eteenpäin. Selvää on, että tällainen keskustelu ei loputtomasti jatku muodollisena.

Muodollisuuden pintapuolisuus on siis tosiasia, joka viittaa kestämättömyyteen. Lopulta, – jos kohtaaminen on jatkuakseen -, ennemmin tai myöhemmin, muodollisuuden pohja pettää. Silloin kohteliaisuus kasvaa arvossaan ja alkaa rakentamaan muodollisuuden aloittamaa kommunikaatiota. Muodollisuuden juuret ovat siis kohteliaisuudessa, mutta pohjaa sivistykseen ja viimeisenä ihmisen empatiaan.

Muodollisuudessa yhdistyy empatian ja sivistyksen lisäksi kieli, kulttuuri ja kommunikaatio. Se, mistä saamme voiman ja hengen muodollisuuden sääntöjen kunnioittamiseen, on empatia. Sivistys taas antaa järjellisen tuen: täysipainoisen yksilön yleinen ymmärrys ihmisestä ja maailmasta, siitä mikä on molemmille, kaikille tai ainakin mahdollisimman monelle osapuolelle järkevää, hyödyllistä ja kohtuullista kussakin vuorovaikutustilanteessa. Kulttuuri taas antaa itselleen ominaisen aineksen ja muodon muodollisuudelle, kieli sanat ja kommunikaatio varsinaisen yhteyden.

Ylikulttuurisen (kansainvälisen) muodollisuuden kolikon kääntöpuolelta löytyy turismi ja lingua franca -englanti. Tällainen muodollisuus olisi myös kiinnostava tutkimuksen kohde, mutta vaikuttaa sisältävän vain vaatimattoman määrän merkittäviä tapoja ja sääntöjä – toisaalta käyttötarkoituskinhan on pelkistetyn utilitaristinen. Espanjalainen kulttuuri sen sijaan edustaa omaleimaista muodollisuudentajua. Sen erityisyyden oivaltamiseen tarvitaan kuitenkin espanjan kielen tietoa ja kommunikaation taitoa – jos Espanjassa paikoin puhutaankin englantia, niin yleiskielinen, eurooppalainen englanti tuntuu kehittäneen oletusten rakenteen, johon aidot espanjalaiset muototavat eivät mahdu. Onneksi siis allekirjoittanut osaa ja ymmärtää espanjaa riittävällä tasolla saadakseen käsityksen tästä ko. todellisuudesta.

On varmasti totta, että espanjalaisia muodollisuuden rekistereitä on lukuisia riippuen esimerkiksi yhteiskuntaluokasta; puhunkin siis tässä tekstissä yleistäen, oletettavasti keskiluokkaisesta muodollisuudesta, jota kohtasin matkan aikana.

Espanjalaisen kohtaaminen

 

Astuimme kauppaan Toledossa: kulttuurinen kivijalkaliike, joka möi arabiartefakteja, -koruja ja -tekstiiliä varjoisalla Cristo de la Luz -kadulla. Tunnelma otti vastaan ja sulki meidät koristeelliseen arabitodellisuuteen välittömästi: hienoa tekstiiliä roikkui runsaana seinillä; pehmeät kuvioidut lämpimänväriset matot ohjasivat meidät lempeästi valaistuun huoneeseen, jossa esiintyi monessa tasossa helyjä ja rihkamaa. Kaikkialla oli arabian kieltä painettuna tai kaiverrettuna. Tiskin takana istui kalju vanha mies. Seinät sulkivat sisäänsä arvokkuuden ilmaa, joka oli täyttänyt myös miehen – tai sitten arabialainen mies säteili sitä itse. Vähitellen virisi keskustelukin, joka pysyi muodollisena…

• El árabe: […] “Y estudiáis idiomas?”
• Uno de nosotros: “Español. Somos filólogos”
• El árabe: […] “Fui traductor. Traduje del Inglés al Español y Àrabe.”
• Uno de nosotros: “Conozco el idioma Àrabe también. Estudié básicos del idioma.”
• El árabe: […] “Àrabe es el idioma más lógico del mundo. (Arabia on maailman loogisin kieli.)”

Kunnes:

• Uno de nosotros: “¿Por qué dices eso? (Kuinka niin?)”
• El árabe: ”[…]”

 

Rikoin muodollisuuden kysymällä. Mies hyväksyi tämän ja muodollisuus myös hänen puoleltaan särkyi – täydellisesti: merkityksellisen kysymyksen ja aiheen edessä, mies sukelsi käsityksensä syvyyksiin ja rikkoi hetkeäkään epäröimättä yhtä lukuun ottamatta kaikkia keskustelun periaatteita vastauksessaan: hän kertoi yhdellä suunvuorolla liikaa; teki sen rönsyillen ja harkitsematta viestinsä selkeyttä ja johdonmukaisuutta – vaikka on totta, että näin tehdessään hän kunnioitti laadun periaatetta täydellisesti ja sanoi vain mitä hän todella uskoi todeksi. Se ei kuitenkaan auta, jos sen tekee muiden periaatteiden kustannuksella. Yhteys katosi, ja kommunikaatio muuttui hetkessä yksipuoliseksi. En sen enempää kyseenalaistanut kuin kysynytkään aiheesta lisää – en siis kritisoinut hänen tapaansa selittää ajatustaan, vaan annoin asian olla ja varmistin, että sopu säilyi. Se mitä ymmärsin hänen vastauksesta, ei riittänyt, ja siispä palasin takaisin muodolliseen keskusteluun – aidon yhteyden ja jaetun ymmärryksen jakaminen vaatisi minulta lisää kielitaitoa – ja tietoa aiheesta.

Enemmän tai vähemmän sama toistui useamminkin eri tilanteissa: kysyessäni tietä Madridissa, mies kuunteli ja kyseli muodollisen ystävällisesti ja yllättäen kuljettikin meidät verrattain pitkän matkan etsimällemme hostellille. Tässä tilanteessa voidaan nähdä, miten joko muodollisuutta venytettiin tai sitten se toiminnalla rikottiin. Gricean periaatteita soveltaen, voimme tulkita, että hän rikkoi määrän periaatetta auttamalla liikaa; niin hassulta kuin se kuulostaakin, meille tuli epämukava ja arveluttava olo – varsinkin, kun hän ei vaikuttanut olevan moksiskaan kävelleessään rinnallamme juurikaan keskustelematta alun jälkeen vajaa 200 metriä. Muodollisuuden säännöillä pyritään ehkäisemään juuri tällaisten tuntemusten herättämistä.

Samankaltainen muodollisuuden rajojen venyttäminen tapahtui Madridin metrossa. Kysyttyäni, nainen opasti minulle suuntaa hymyillen. Poistuttuaan paikalta, hän matkan päästä huusi minulle, tuli vielä takaisin ja vei minut opastetaulun eteen, ilman että sitä kysyin. Hämmennystäni hälvensi hänen korostuneen hyvätuulinen ja kohtelias ilmeensä.

Toisaalta tapauksia oli useita, joissa paikalliset kommunikoivat virheettömän hillitysti, poistumatta muodollisuuden piiristä laisinkaan. He nauttivat siitä silminnähden. Luonnollista tietysti on, että ikä vaikutti kommunikoinnin tyyliin. Esimerkiksi nuoret, arviolta parikymppiset miehet eivät osanneet olla 10 minuutin jälkeen enää muodollisia lainkaan eikä erityisen asiallisiakaan – jos parturikäyntini olisi jatkunut paljon pitempään, olisi mielenhallinnalla ja empatialla ollut todellista käyttötarvetta. Muodollisuuden hylkäämiseen riitti jo varsin tavanomainen kysymys taholtani, kuten ”Millaista Salamancassa on asua?”, tai ”Millaisia Salamancalaiset ovat?”.

Erinomaista vapautta muodollisuuksista osoitti epäilemättä jo yli 80-vuotias nainen omakotitalonsa oviaukolta: etsiessämme polkua joen varteen Toledossa, hän huudahtaa espanjaksi. ”Etsittekö joelle? Tuonne päin!”. Etäisyyttä oli reilut kymmenen metriä, emmekä tehneet elettäkään hänen suuntaansa pyytääkseen apua. Tämä tietysti ilahdutti meitä, vaikka yllättikin.

Arvon peili

Nämä ja monet muut kohtaamiset espanjalaisten kanssa suomalaisen silmin olivat valaisevia.

Karkeasti yleistäen voidaan sanoa, että suomalaiset odottavat muodollisuutta, mutta se on varsin rajoittunutta, joskus jopa kehittymätöntä, eikä aina riitä tyydyttämään kommunikaation sosiaalisia tarpeita. Muodollisuuden rikkominen ei kuitenkaan ole normaalia, joten jäämme usein puun ja kuoren väliin. Espanjalainen muodollisuus on tilavampi ja se on selvästi hyväksyttävää rikkoa; kun suomalaisen silmissä muodollisuutta venytettiin tai sitten rikottiin, niin se onkin espanjaisessa kontekstissa vain normaalia muodollisuutta. Tässä näkyy selkeä kulttuurinen ero, jonka syitä pystyisimme epäilemättä jäljittämään extralingvistisillä keinoilla (kuten tutkimalla esimerkiksi maan yhteiskunnan yhteiselon historiaa ja luontoa).

Tyypillistä siis espanjalaiselle muodollisuudelle tuntui olevan silminnähtävä mieltymys ja valmius kohtaamiseen. Kohtaamisella oli heille korkea itseisarvo, selvästi korkeampi kuin Suomessa. He tunsivat itsensä mukavaksi ja selkeästi myös päteväksi. Yllättävää oli täydellinen valmius myös rikkoa muodollisuus kuten arabiliikkeessä kävi, kun vanha mies ryhtyi perustelemaan, miksi arabia on maailman loogisin kieli. (Mielenkiintoista on, että vastaavaa olen nähnyt myös yliopistoni espanjalaisissa opettajissa: mitä muodollisuuksia opetustilanteeseen liittyykään, niistä pidetään hyvin löyhästi kiinni.)

En pidä itseänikään ihan tyypillisenä suomalaisena, vaan turhan rohkeana ja välittömänä. Tämä tunnusmerkki minussa toisaalta mahdollisti tämän tutkimuksen tekemisen: saadakseen käsityksen tästä muodollisuuden kommunikatiivisesta todellisuudesta täytyi olla hyvin aktiivinen natiivien kanssa.

Ymmärsinkin tämän kurssin aikana omat muototapapuutteeni ja niiden vaikutukset. Olen myös vakuuttunut siitä, että kielen asiantuntijan tulisi olla sivistynyt kieliensä muodollisuuksissa: miten muodollisesti keskustellaan ja miten sitä kohteliaasti rikotaan. Tutkimus avasi silmäni näkemään aikaisemmin halpana pitämäni muodollisuuden arvon toisin: toisaalta se on kaavamaista, tavanomaista ja siten jäykkää, mutta toisaalta se on sovinnaista ja siksi arvokasta. Muistutan, että tässä tekstissä näkökulma on ollut uusissa kohtaamisissa, sillä juuri vieraiden ihmisten kesken muodollisuuden merkitys on erityinen: mitä enemmän sen tarjoamasta tuesta luovutaan, sitä syvemmälle keskustelu uppoaa ja sitä haastavampaa ymmärryksen rakentamisesta tulee.

 

 

Opintomatka

 

Tutkimusaineksena käyttämäni tapahtumat ja kohtaamiset sijoittuvat lokakuiseen Espanjaan, osaltaan Salamancan maakunnan pääkaupungin vilkkaaseen, historialliseen keskukseen; Toledon ainutlaatuiseen vanhakaupunkiin, myymälöihin, museoihin ja Toledon Tajo-joen varrelle sekä osaltaan myös Madridin metroon ja suurkatujen varsille. Vietimme opintomatkalla kaikkiaan kahdeksan päivää 11 hengen ryhmässä. Olemme espanjalaisen filologian opiskelijoita.