Lipidin ja Voluntaksen fuksisitseillä laulu raikaa, juoma virtaa ja Tapanilan työväentalo räjähtää!

Lipidi ry = elintarvikeylioppilaiden ainejärjestö
Voluntas = markkinoinnin opiskelijoiden ainejärjestö
Ainejärjestö = -”Järjestää kaikkee kivaa.”
Elintarvikeylioppilas = pääaine alkaa sanalla elintarvike, tod.näk. liittyy ruokaan
Sitsit = akateeminen pöytäjuhla
Akateeminen pöytäjuhla = cocktail-asu, viinaa ja lauluja viinasta
Cocktail-asu = sääriä ja solmioita

 

Oranssi pikkupaprika rintataskuun ja junalla Tapanilaan. Tänään ei missään nimessä ole papupankkiirin normikeskiviikko, sillä 18.00 alkaa Lipidin ja Voluntaksen fuksisitsit!

Kiskot vie perille ja vähän ehkä ylikin, joten nöyryyttävä myöhästyminen on tuskallisen lähellä. Matkalla tapaamani hemaisevan LipidiLeidin elämän pelisilmä ja järkkymätön päättäväisyys saattelee meidät kuitenkin perille tyylillä ja ajallaan. Valtaosa juhlaväestä on jo paikalla. Korot kopisevat ja vanhat ylppäritakit suhisevat kun juhlaväki selvittää illan plaseerausta. Kampuksen käytävillä alkuviikosta kaikunut ”ei kannata ihan ykkösiä laittaa” on kirinyt useamman korvaan, mutta suorastaan tyylikäs kööri salissa parveilee. Tapanilan työväentalo ei oli iso, noh, ei se ole kauniskaan, mutta kolme pitkää pöytää, ruokaa, juomaa, laulua ja hyvä seurue luovat kovat odotukset illalle. Pakka on sekaisin ja ryhmät rikottu, joten uudet tuttavuudet ovat väistämättömiä. Vasen käsi nappaa alkudrinkin, oikea morjenstaa pöytätovereita ja ilta voi alkaa.

Arka ihmettely muuttuu insalata capresen (ja ehkä muutaman snapsin) myötä lähes huomaamatta estottomaksi yhteislauluksi ja pöydällä tanssimiseksi. Fuksien joukkoon on soluttautunut sopivasti opiskelijaelämää nähneitä konkareita, jotka esimerkillään ohjaavat tunnelman suoraan kattoon. Jokaisen laulun jälkeen skoolataan pöytäseurueen kanssa ja otetaan ryyppy tai hörppy. Illan rakennetta ei niinkään ole, vaan kuka tahansa saa ehdottaa laulua Lipidin laulukirjasta. Iltaan kuuluu kolmen ruokalajin illallinen, jota syödään kun ei lauleta. Käytännössä sitseissä kuitenkin lauletaan koko ajan.

Häikäisevällä tavalla omat porkkanaekonomifuksitoverini ottavat tilanteen haltuun ja ekonomit nähdään jopa työväentalon estradilla! Ilta etenee railakkain merkein ja juomat hupenevat kiihtyvää tahtia. Laulukirjaa suoritetaan varsin perusteellisesti suurella tunteella ja loppuillasta ainakin volyymi on vaikuttava. Kymmenen hujakoilla juhlaväen jalkaliike näyttääkin jo selkeitä askelkuvioita jatkojen suuntaan ja työväentalon siistiminen alkaa. Illan nestekeskeisyys on ilmeinen, mutta juominen ei ole välttämättömyys. Myös pöytäseurueemme raittiit nauttivat illasta – täysin Fanta-siemauksin.

Jatkot Le Bonkissa ja Leidit Lavalla – Hittiputki. Piste

 

– Tomi