Takaisin Viikkiin

Minkälaista olisi palata joululomilta pohjoisemmasta Suomesta Helsinkiin: pitäisikö huokaista antautuneena ja yrittää vain rämpiä yli loskaisten, harmaiden päivien? Pieni jännitys joulukuussa osoittautui aiheettomaksi, sillä tammikuun puolessa välissä takaisin opintojen pariin reissattua huomasi, että myös Helsinki on saanut oikean talven. Jo näyttää toiveikkaammalta kuin vielä lomalle lähtiessä vallitseva pimeys. Tosin kyllä viime vuosinakin täällä on ollut ennätyksellisesti lunta. Keskustan opiskelijat kahlaavat jonkinmoisessa ruskeassa lumea muistuttavassa lipsuvassa sohjossa, mutta viikkiläiset marssivat puhtaan hangen keskellä. Kuulemma tässä jossain lähellä kulkee kehuttuja hiihtolatujakin.

Joululoma on useimmissa yliopiston tiedekunnissa ruhtinaallisen pitkä; maatalous- metsätieteellisessäkin kuukauden mittainen. Huomasin kuitenkin jokaisen vapaaviikon tulevan tarpeeseen. Ensimmäinen opintosyksy uusine ihmisineen, tapoineen, oheisohjelmineen ja muine ihmeellisine yllätyksineen hämmentää fuksin pään todella perusteellisesti. Vielä joululoman viimeiselle viikolle siirryttäessä tunsin, että olen edelleen levon tarpeessa… Onneksi voimien keruu onnistui melko hyvin ja paluu opintojen pariin alkoi taas houkutella.

Innostusta Helsinkiin palaamiseen minulle toi todella paljon se, että sain syksyn jonottamisen jälkeen asunnon Viikistä! Olin syksyllä opintojen alkaessa asuntojonossa neljännellä sijalla – jonon kärkipäähän asetettiin ensimmäisen vuoden metsätietieteiden opiskelijat, joiden kotikaupunki on pidemmän matkan päässä Helsingistä. Nyt matkat taittuvat kävellen muutamassa minuutissa oman pienen kämpän ja yliopiston välillä, mikä tekee arjesta huomattavasti joustavampaa ja mukavampaa. Enää ei tarvitse haasta metro- ja bussiaikatauluja tiukkoihin kaksintaisteluihin… Muuttopäivä sujui hyvin, ja tunnen jo kotiutuneeni Viikin maisemiin.

Kävinkin tänään pienellä kävelyllä peltojen laidalla taivaan luodessa hieman valoa ja värejä kauniiseen lumiseen maisemaan. Mukana oli kamerakin.

Tässä kolmannessa periodissa meillä metsien ekologian ja käytön opiskelijoilla edessä on niin metsäekologian kuin -ekonomiankin opiskelua sekä metsänarvioimistiedettä, jonka haastavuudesta ja työläydestä meitä opiskelijoita on peloteltu oikein kunnolla. Enkä epäilekään, etteivätkö tulevat kuukaudet sisältäisi reilusti työntekoa ja tukun uusia harmaita hiuksia ja huolenryppyjä. Pitäisi vain sisäistää, että luentokalvot ja -muistiinpanot olisi hyvä kerrata heti tuoreeltaan – ei jättää kaikkea roikkumaan siihen myöhempään kertaukseen. Se kun usein osoittautuu varsin hätäiseksi ja pintapuoliseksi.

Toisinaan, kun motivaatio on hukkateillä, tulee tarttua erilaisiin askareisiin. On mukava tavata kavereita, toimia vaikka oman osakuntansa tehtävissä ja harrastaa kaikenlaista, sekä Viikissä että keskustassa. Kun kaverini keskustakampukselta kuuli minun saaneen Viikistä asunnon, hän varoitteli minua: ethän sitten linnottaudu sinne Viikkiin, niin käy helposti kun on opiskelupaikka ihan  asunnon vieressä.

Jaa-a. Tänne peltojen laidoillehan olisi aika mukava metsittyä.

Oikein hyvää opiskeluvuoden alkua toivottaa

Kaisa