Helsingin yliopisto
Mustarastas on aloittanut laulamisensa aikapäiviä sitten, kumpparit lompsuvat ja aurinko sinnittelee taivaalla yhä pitemmälle iltaan. Helsinkiä ja viikkiläisiä hemmottelee tuloaan kovasti tekevä kevät!
Mikäli ei halua lisäillä ekstrakursseja Metsien ekologian ja käytön opiskelijoille valmiiksi tehtyyn lukujärjestyspohjaan, ei vuoden viimeisessä periodissa pitäisi takapuolen juuri puutua luentosalin penkillä, sillä useimmille päiville on merkitty vain yksi luento. Tänään vietin kuitenkin reipasta opiskelupäivää, sillä aloin heti aamusta tehdä aiemmin harjoitustehtäväksi annettua pientä laskutehtävää, ja muitakin aiheita tuli päivän aikana käytyä läpi.
Saatuani jonkinmoisia lukuja paperille tallustin Metsätieteiden talon C-siipeen, missä me muutamien opiskelijoiden kanssa suurennuslaseilla tirkisteltiin prässättyjä sammalia ja jäkäliä, joiden tunnistukseen meille annettiin vinkkejä. Pieni tuskanhiki ohimoilla siinä sitten plärättiin kasvikansioita ja mietittiin hiljaa mielissämme, onkohan tässä ahmaistu melko iso haukku, kun yhtäkkiä humpsautetaan eteen 355 opeteltavaa kasvia latinankielisine nimineen… Opettelu voi kuitenkin muistipelimäisyydessään olla yllättävän koukuttavaa ja mikä riemu syntyy siitä, kun edellisenä päivänä tuijotteleman kasvin nimi putkahtaa päähän seuraavanakin päivänä!
Puolilta päivin mutustelin Ladonlukon lounassalaatin: kalkkunasalaatti ja tuore, lämmin leipä ei maksa kuin 1,93 € ja maistuu tosi herkulliselta. Iltapäivästä sitten pikkuisessa luokkahuoneen tyylisessä opetustilassa kuunneltiin luentoa puiden kaasujenvaihdosta ja räpellettiin tietokoneluokassa ryhmätehtävää siihen liittyen. Tuli taas piirrettyä jos jonkinmoista kuvaajaa ja huomattua, että erinäisten harjoitusten ansiosta excelin saa pidettyä nykyään pikkuisen paremmin aisoissa, vaikka meinaa se vieläkin koittaa temppuilla aina tasaisin väliajoin. Excelistä olisi kai tarkoitettu tulevan opiskelijan ykkösystävä ainakin sen perusteella, miten monessa jutussa sitä on tässä ensimmäisen vuoden aikana tarvittu.
Superreipaaksi opiskelijaksi itseni tuntien tsekkailin vielä jonkin aikaa kasvikansioita, minkä jälkeen tallustin itseäni tarmokkaasta päivästä kehuen kämpille. On mukavaa, kun naapurinnaapurissa asuu koiran omistava opiskelukaveri, joiden lenkkiseuraksi on aina tosi kiva lähteä. Tänäänkin ihmeteltiin lämmintä keliä, kun koukattiin arboretumin kulmilta ja kuljeskeltiin peltojen poikki johtavilla reiteillä.
Metsäylioppilaiden asuntolasäätiöllä on torstai-iltaisin myös oma salivuoronsa, jolla voi käydä vapaasti ottamassa osaa lentopallon pelaamiseen. Siellä on saatu monet hyvät pelit pystyyn pienien tiimien kera. Ja Silvicasta vielä sen verran, että vaikka Silvican pienissä yksiöissä ei ole omaa uunia, voi kerhohuoneella käydä vapaasti paistamassa niin pizzat, sämpylät, muffinssit sun muut yhteisessä uunissa. Parin kaverin kanssa testattiin vihdoin naisten saunavuorokin tällä viikolla: hyvät löylyt!
Kevättä kohti kirmaillaan
-Kaisa