Helsingin yliopisto
Ensimmäisten yliopistokuukausien aikana on ehtinyt tapahtua aika paljon. Siksi haluaisinkin käyttää tämän ensimmäisen blogikirjoituksen kertoakseni, että yliopisto on paljon muutakin, kuin luentoja ja tenttejä. Ja ehkä haluaisin tässä samalla myös sanoa sekä tuleville että nykyisille opiskelijoille, että todellakin suosittelen ihan kaikille ihan kaikenlaisiin tapahtumiin osallistumista. Minkälainen koulun tapahtuma kyseessä sitten onkin, yleensä niissä on aina hauskaa. Ja tuttuja! Ja voi ehkä jopa oppiakin jotain!
Yliopisto on fuksisitsejä. ”Fuksiksi kutsutaan korkeakoulujen ensimmäisen vuosikurssin ylioppilaita. Sitsit on pohjoismainen akateeminen pöytäjuhla, joissa syödään, lauletaan juomalauluja ja pidetään puheita.” Lähde: Wikipedia
Oranssia, oranssia, oranssia! Totta kai omistan oranssia. Mutta sitten, kun oikeasti alat etsiä kaapeistasi näitä oransseja tavaroita, löydät vain kuivahkoa ja todellakin viimeisiään vetelevää oranssia kynsilakkaa. Olen siis ensimmäisen yliopistosyksyni aikana huomannut, että en minä, ei yliopistokaverini, eikä oikeastaan kukaan muukaan omista oranssia.
Mutta miksi tämä oranssi sitten olisi jotenkin tärkeä väri? Ja vastaus: ei se olekaan, jos ei ensimmäisten sitsien teemaväri sattuisi olemaan oranssi. Tarkoituksena siis oli, että kaikki yhdistäisivät juhla-asuunsa (miehillä tumma puku ja naisilla cocktail-asu) jotakin oranssia. Vaikea homma. Minun lisäkseni aika moni muukin nainen oli lopulta päätynyt siihen yläasteella ostettuun oranssiin kynsilakkaan, mutta luovempiakin ratkaisuja toki löytyi: pudonneita vaahteranlehtiä puvuntaskussa tai oranssi sateenvarjo naulakossa.
Yliopisto on ekskursioita. ”(lat. excursio, huvi- tai partioretki; hyökkäys) tarkoittaa erityisesti opiskelijapiireissä yritysvierailua, opintomatkaa tai vastaavaa.” Lähde: Wikipedia
Markkinoinnin oman ainejärjestön Voluntaksen järjestämä yritysvierailu Valiolle vaikutti niin kiinnostavalta, että siihen ilmoittauduin heti mukaan, kun siitä tiedotettiin. Aiheena yrityksen vastuullisuus ja viestintä. Molemmat sellaisia, joista itse olen kovin kiinnostunut. Suhteellisen pitkän harhailun jälkeen jossain Pitäjänmäen suunnilla, ja juuri silloin kun olin jo menettämässä toivoani, löysin kuin löysinkin perille. Etsiminen kannatti, sillä Valiolla meitä opiskelijoita odotti esittelyn ja luennon lisäksi varsin muhkeat tarjoilut ihan lohipiirakasta omenatorttuun, rahkoihin ja mehuihin!
Yliopisto on risteilyjä.
”Kysy keneltä tahansa viime vuonna mukana olleelta, kannattaako tänne lähteä ja vastaus on kyllä!” luki Viikin Taloustieteilijöiden ja Voluntaksen järjestämässä fuksiristeilykutsussa. Niinpä laiva siis lähti lipumaan kohti Tukholmaa sen alin kerros lastattuna viikkiläisillä. Ensin syötiin ja sitten juhlittiin. Pientä ohjelmaakin oli, sillä meidät fuksit jaettiin pieniin ryhmiin, joissa suoritettiin tehtäviä. Tässä kilpailussa nopeus ratkaisi, joka ei valitettavasti ollut oman ryhmäni valtti, mutta illan edetessä kuulin kuitenkin sellaista huhua, että olimme kilpailun moraalisia voittajia. Hah!
Seuraavana päivänä Tukholmassa shoppailtiin aivan ihanassa syyssäässä. Ihan parasta oli kuitenkin viimeistään nyt Ruotsissa huomata, että ei ole erikseen mitään fuksiporukkaa tai markkinointiporukkaa, vaan että ihan kaikki iästä, pääaineesta tai opiskeluvuodesta piittaamatta muodostavat yhdessä yhden ison porukan. Kun viikkiläiset voittivat laivalla, ei yhden, ei kaksi, vaan peräti kolme luksusristeilyä, saimme kaikki iloita yhdessä. Sama näkyy myös luennoilla, sillä niillä todellakin sekoittuvat pääaineet ja opiskeluvuodet ihan täysin, mikä mielestäni on mahtavaa!
Laura