Kategoria: Sekalaista

Taisin jossain vaiheessa jo mainita, että kevät menee aina nopeammin kuin syksy. En ala syömään sanojani, koska se on enemmänkin kuin totta! Tuntuu, että vasta pari viikkoa sitten tultiin takaisin yliopistolle kuukauden joululomalta, ja kohta helmikuu on jo ohi, MITÄ! Tähän ehkä vaikuttaa se,  että en vieläkään ole oppinut sanomaan ei. Olen ollut käsi pystyssä useammassakin kokouksessa ja palaverissa, kun kysytään ”kuka haluaa tämän homman”. Tuntuu kuin käskyt liikehermosta menisivät nopeammin kuin aivot ehtivät tajuamaan, mitä on tapahtumassa. Antoisia on kyllä ollut ihan joka ikinen homma! Vaikka tulisi kahtena yönä peräkkäin kahdelta kotiin ja aamulla kahdeksalta alkaa luento, on silti hyvä olo siitä, että on saanut tehtyä ja vaikutettua ja mikä parasta – tutustuttua uusiin ihmisiin. RRRRAKASTAN AINEJÄRJESTÖELÄMÄÄ!

Tällä kertaa ajattelin esitellä ainejärjestöt, jotka meillä täällä MMTDK:n puolella vaikuttavat. On näin heti alkuun pakko sanoa, että teen itsekin kirjoittamisen kanssa samaan aikaan taustatyötä siitä, mitä järjestöjä täällä edes liikkuu. Ainejärjestö kokoaa yhteen saman alan opiskelijat, järjestää tapahtumia ja ajaa jäsentensä etuja. Myös haalarit tulevat ainejärjestön puolelta, eri väriset haalarit tarkoittavat siis eri ainejärjestöä. Hauskuutta onkin eri tapahtumissa veikkailla, mitä alaa mitkäkin haalarit edutavat. En takaa että kaikki näissä esittelyissä esitetyt väitteet ovat faktoja, kirjoitan ainejärjestöistä niin kuin ne itse koen.

Agro-Forst

Agro-Forstiin kuuluvat kaikki ruotsinkieliset Maatalous-metsätieteellisessä opiskelevat opiskelijat. Olen kyllä huomannut, että ihan tavallisia ihmisiähän hekin ovat, puhuvat vaan tosi nopeasti ruotsia. Agro-Forstista on kyllä sanottava, että todellisia kokkeja löytyy! Meidän kerrokseen taisi laskiaispullat kantautua kokousherkkujen jämistä ja voi juku mitä pullia! Olen myös kuullut huhua arkipäivänä pidettävistä brunsseista, joissa tarjotaan vaikka mitä! Agro-Forst järjesti myös sitsit yhdessä toisen ainejärjestön kanssa, ja kuulin huhua että siellä yllättävän monelta aikoi illan mittaan ruotsin kieli taipua!

Lipidi ry

Lipidi on elintarviketieteilijöiden ainejärjestö. Tällä Viikin suurimmalla ainejärjestöllä tunnusmerkkinä on turkoosit haalarit ja villit bileet. Aktiivisesti näkyvä lipidi järjestää vuoden mittaan monia tapahtumia; suurimpina sikajuhlat ja jellybileet. Lipidin hyväksi on sanottava, että sinne tuntuu keskittyvän suurin osa Viikin mieskomeudesta! En tiedä sitten onko kyseessä joku edustusjuttu, vai peräti valintaperuste. Voi toki olla, että olen vain sattunut saamaan näkökenttääni pääosin vain hyviä maisemia. Pahoitteluni, en uskalla julkaista tässä kuvaa, ettei vaan tulisi sanomista… Lipidiläisten kanssa on tullut myös tanssittua, pöydällä tai lattialla, eli bailujalka vipattaa tarpeeksi usein ja kovaa.

Metsäylioppilaat ry

Eli Myo on nimensä mukaisestikin metsäläisten etuja ajava ainejärjestö. Sen piiriin kuuluvat niin metsien ekologian kuin markkinoinninkin opiskelijat. Metsäläiset ovat kokemusteni mukaan todella yhtenäinen porukka. Yhteishenki on niin hyvä, että harvoin näkee vain yhtä metsäläistä kerrallaan, jos jonnekin mennään niin mennään porukalla. Ja isolla porukalla. Ainoat kerrat kun olen ainoastaan yhden myolaisen jossain nähnyt, ovat aiheutuneet siitä, kun eräs musta lammas eksyi laumasta ja hankki itselleen tyttöystävän kaveripiiristäni. Iloisia opiskelijoita nämä metsäläiset. Välillä, aika useinkin yhteisissä kemuissa kaikilla silmät eivät katso täysin samaan suuntaan mutta sehän ei tahtia haittaa!

Myy ry

Myy eli ympäristöalojen opiskelijoiden ainejärjestö on ikään kuin puolivälissä Maatalous- metsätieteellisen ja Bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan välissä; sen jäseniä opiskelee molemmissa. Maatalous- metsätieteellisestä Myyhyn kuuluvat maaperä- ja ympäristötieteen, mikrobiologian, ympäristöekologian ja Environment and Natural Resources alan opiskelijat. Myy on kahtia jakautuneen luonteensa takia jäänyt minulta hieman piiloon. Toisaalta, ensimmäisellä kouluviikolla joku suositteli liittymään Myy ry:n sähköpostilistalle, mikä on kyllä pitänyt kiirettä sähköpostin saralla. Tapahtumia järjestetään paljon: on leffailtaa, avantouintia, lenkkiä ja liikuntakerhoa kaiken muun tapahtuman lisäksi.

Oikos ry

Oikos ottaa siipiensä suojaan kaikki ravitsemustieteen ja kuluttajaekonomian opiskelijat. Tämä on yksi niistä ainejärjestöistä  joiden olemassaolosta en ollut kuullutkaan ennen MMYL:iin lähtemistä. Nyt Oikos on ainakin minun mielestä ollut hyvinkin aktiivinen esimerkiksi sitsien järjestämisessä.

Vita ry

Vita, eli Viikin taloustieteilijät, on elintarvike-ekonomian opiskelijoiden ainejärjestö. Menee kyllä samaan sarjaan Oikoksen kanssa… Muutaman Vitalaisen olen tavannut ja hyviä tyyppejä ovat, joten uskoisin että hyvä tekemisen meininki täältäkin löytyy. Huomasin tuossa tutkiessani, että Vitalla on myös viininmaistelukerho. Täytyykin laittaa korvan taakse!

Voluntas ry

Voluntas pitää huolta Viikissä markkinointia opiskelevista. Alakerran Samppa oli tietääkseni Voluntasin jäsen, samoin kuin uudelleen löytynyt yläastekaverini. Voluntas on käsittääkseni melko pieni ainejärjestö mutta hyvin aktiivinen monellakin saralla.

Viri Lactis

Viri lactis on pieni yhdistys, jolla ei ole omaa opiskelijakantaa. Siihen voi liittyä kuka tahansa miltä alalta haluaa. Ennen Viri lactis oli meijerialan opiskelijoiden ainejärjestö, mutta kun ala siirtyi Lipidin alaisuuteen, jäi Viri lactis elämään ainejärjestöjen sisällä. Viri Lacticsen hieno haalarimerkki, jossa on pallolta näyttävä lehmä, koristaa monen haalareita. Toiminta on pienimuotoista mutta aktiivista, kuten esimerkiksi juusto- ja viini iltoja, joiden vuoksi itse harkitsen tähänkin yhdistykseen liittymistä.

Vuorovaikeutus ry

Eli kotoisammin VV kokoaa yhteen ympäristö- ja luonnonvaraekonomian opiskelijat. Tämäkin yhdistys on ainejärjestönä melko pieni, mutta silti näkyvä. Muistan ensimmäisellä viikolla tapasin tämän alan fukseja, eikä silloin ollut tästä alasta mitään tietoa. Nyt tiedän jo, että se lyhennetään YLE ja on helppo huutaa kovemmassakin jurrissa.

Sampsa ry

Sampsa ry eli maatalousylioppilaiden yhdistys on se ainejärjestö, johon minäkin maatalousalan opiskelijana kuulun. Yritän nyt kirjoittaa Sampsasta hyvin puolueettomasti, vaikka onhan se ainejärjestöistä paras. Sampsa järjestää usein kokouksia, seminaareja ja tapahtumia, sekä risteilyn ja maakuntamatkan, joka itse asiassa starttaa hyvinkin pian tätä kirjoitellessani, vuoden aikana. Sampsalaiset ovat kestäviä ja raskaaseen työhön tottuneita, joten ei ole yllätys, jos bileissä viimeinen pois kannettava kantaakin ylpeänä vihreitä haalareita. Meihin Sampsalaisiin ei kuulu ainoastaan epätoivoisia isäntiä ja tilattomia emäntiä, vaan jäsenten kirjo on laaja. On kaupunkilaisia, maalaisia, Helsinkiläisiä, Lappilaisia, Savolaisia ja Pohojalaasia, jokaiselle jotakin. Nyt kun jotkut edelleen pohtivat (kuten minäkin syksyllä), mitä Sampsa tarkoittaa, on sitä ehkä selvennettävä. Sampsa on vanha Kalevalainen nimi, joka tarkoittaa maan viljelijää, kyntäjää ja kasvattajaa.

Kevät hupenee ja sen mukana onneksi myös tehtävät asiat: harjoittelupaikka on hankittu ja ilmoitettu, rästitentit suoritettu (myös se surullisen kuuluista maatalouspolitiikka), englannin essee kirjoitettu ja palautettu, sukset viety kotiin kesävarastoon, (koska ilmeisesti talvi on Helsingissä paljon lyhyempi kuin muualla Suomessa) ja lisää kiinnostavia tapahtumia bongattu. Kun kerran maakuntamatkasta Pohjois-Savoon selvisin jo hengissä, on edessä enää parit tentit ja sitten onneksi jo väliviikko ja uusi periodi. Kyllä tämä tästä. Ehkä. Eiköhän. Ajoittain olo on kuin PuuhaPeten Nosse-nosturilla. Tsemppiä kaikille abeille lukulomalle ja kirjoituksiin! Ottakaa asenne kuin sillä betonimylly Hyrrellä juurikin tuossa samassa sarjassa. Varmasti selviätte, joko hyvin tai huonosti. Eikä se elämä onneksi siihen lopu!

Kevätterkuin,

Eeva

Tämän  kirjoituksen otsikon piti aluksi olla ”Miten vältellä opiskelua – 56 hyväksi havaittua tapaa” mutta tarkemmin asiaa pohdittuani tajusin, että tätä kirjoitusta kohderyhmänsä lisäksi lukee todennäköisesti myös meidän äiti ja isä, terkut vaan kotipuoleen! En halunnut ottaa sitä riskiä tässä näin joulun alla, ties vaikka olisinkin jäänyt ilman lahjoja! Vaikka niin kiltti olen yrittänyt olla. Jätin sen maatalouspolitiikan tentin tekemättä vain kaksi kertaa. Nyt se on edessä. Tekisi mieli sanoa pari valittua sanaa menneisyyden Eevalle…

Päädyin jakamaan teille tässä kirjoituksessa tavallisen opiskelupäiväni! Tässä periodissa päiväni ovat olleet hyvin vaihtelevia, aamuisin menen joko kahdeksaan, kymmeneen tai kahteentoista. Aloitan aamuni hyvän ihmisen tapaan puurolla, keitetyllä tai mikrotetulla. Usein jämähdänkin ihastelemaan isovanhempieni poimimien vadelmien ja itse kokoon raavittujen mustikoiden yhteen sointuvia makuja liian hartaasti ja huomaan, kun ovi kolahtaa muiden lähtemisen merkiksi, että kellohan onkin jo 11 yli.

Akateeminen vartti pelastaa monta aamua, luennot alkavat siis oikeasti vasta 15 yli, ah autuutta! Latokartanon ylioppilaskylän C-talon ylimmästä kerroksesta alimpaan kestää aika tarkalleen 32 sekuntia, mistä kävelee yliopiston B-rakennukseen tuulen suunnasta riippuen noin viisi minuuttia. Välillä aamut kyllä myös yllättävät: joku onkin siirtänyt luennon siitä lähimmästä salista Infotalolle, johon käveleekin sitten jo 10 minuuttia! Ei se mitään, tossua toisen eteen vaan.

 

 

 

Onneksi kaveria ei jätetä: niinä harvoina kertoina kun olen oikeasti myöhässä (näinkin lyhyillä jaloilla voi kipittää yllättävän nopeasti) löydän lähes aina rikoskumppaneita joiden kanssa aiheuttaa pahoja katseita luentosalissa.

Päivän paras hetki on ruokahetki! Meillä on kampusalueella tällä hetkellä kolme ravintolaa, Ladonlukon ollessa remontissa. Viikuna ja Biokeskus tarjoavat maukkaita lounaita opiskelijahintaan, vain 2,60e! Tarjolla on joka päivä kolme vaihtoehtoa, joista yksi kasvisruoka. On keittoa, laatikoita, kastikkeita, lihaa, kalaa, kanaa, joka päivä lounassalaatti ja kaiken kukkuraksi vielä runsas salaattipöytä. Koronasta saa sitten pienempiä lounaita: panineita, salaatteja ja uuniperunoita, tuohon samaan hintaan. Kun päivällä syö kunnolla, ei illalla paljoa tarvitse kämpillä kokkailla.

Me maataloustieteiden fuksit luemme näin ensimmäisenä vuonna kaikkia yleishyödyllisiä aineita: fysiikkaa, kemiaa, biotieteitä ja matematiikkaa. Niiden lisäksi meillä on myös perusteet kaikista mahdollisista pääaineista: kasvintuotannosta, maaperä- ja ympäristötieteistä, agroteknologiasta ja kotieläintieteistä. Päivän pituus vaihtelee: tässä periodissa maanantaisin olin luennoilla tiistaina 8-16 ja torstaina 12-14. Vaikka päivän pituus olisikin eri, lopputulema on joka päivä ollut sama. Päädyn soluasuntoni olohuoneen sohvalle kämppäkavereideni kanssa juoruamaan, valittamaan ja joskus jopa opiskelemaankin!

Iltapäivisin opiskelen, urheilen tai osallistun tapahtumiin, joita niitäkin on runsaasti. Meillä on yhteensä kolme mahdollista urheiluvuoroa, joilla pelataan yhdessä pelejä. Lisäksi on saunailtoja, haalarimerkkien ompelua, elokuvien katselua tai muuta mukavaa. Näin joulun alla illat ovat täyttyneet mistäpä muustakaan kuin pikkujouluista! Opiskelua täytyisi kyllä selvästi lisätä… Ajattelin jo viime tenttiviikolla, että ”seuraavassa periodissa luen sitten jo aikaisemmin kuin viimeisenä iltana!” Noh, kyllähän yritin! En tosin tiedä, voiko kahta päivää ennen tenttiä luentodiojen läpiselaamista laskea lukemiseksi, varsinkaan, jos samalla ajattelee että: ”onhan tässä vielä aikaa, ei se tentti vielä huomenna ole.”

Ensimmäinen syksy yliopistossa on mennyt hurjan nopeasti! Tentit ovat yhtä vaille takana päin, ja kuukauden joululoma kolkuttelee oven takana! Joululomalla aion syödä hyvin, tehdä töitä ja ehkä vähän opiskella myös. Toisaalta, viimeisenä iltana tehdään eniten tuloksia. Se on fakta.

Uusi vuosi, uudet kujeet ja lupaukset. Olen vuosien mittaan tullut siihen tulokseen, että uuden vuoden lupauksia kannattaa tehdä mahdollisimman monta. Silloin todennäköisyys siihen, että edes yhden saa pidettyä on huomattavasti suurempi!

Glögihuuruisin terveisin,

-Eeva

Heipähei! Olen Eeva, suoraan maalta Helsinkiin muuttanut maataloustieteiden fuksi. Maataloustieteet hakukohteena pitää sisällään tämän vuoden kandiuudistuksen jäljiltä vanhat ja tutut pääaineet: kasvintuotantotieteen, kotieläintieteen, agroteknologian sekä maaperä- ympäristötieteen . Meistä, minustakin toivottavasti vielä joskus, tulee agronomeja, ja sen mukaan mitä olen kuullut, ovat työllistymismahdollisuuteni hyvinkin laaja-alaiset. Kipinän Viikkiin lähtemiselle sytytti rakkaus maatalouteen, maaseutuun ja varsinkin lehmiin, vaikka en ollut läheskään varma miten tuota tunteen paloa parhaiten hyödyntäisi. Myönnettäköön, etten vieläkään ole asiasta täysin varma. Kotona on tullut jo touhuttua oikeastaan kaikkien pääaineiden kanssa; pikkuveljen opastuksella (kyllä, luit oikein) puuhailtu traktoreiden parissa, tehty itävyyskokeita, kokoiltu maanäytteitä ja navetassa lehmien kanssa työskennelty monen monta tuntia. Pääaineiden valinta meillä on edessä ensi keväänä; ensimmäisen vuoden luemme kaikista pääaineista perusteita, sekä muita yleishyödyllisiä aineita. Joulusta kesään on tunnetusti pidempi matka kuin kesästä jouluun, mikä tarkoittaa sitä, että voin vielä rauhassa todeta tekeväni lopullisen pääainevalinnan myöhemmin.

Minun tieni Viikkiin ei ollut pitkä ja kivinen, mutta ei paljon toisinkaan. Hain opiskelupaikkaa jo edellisvuonna, mutta osasin lukemisen vähyyden ja motivaatiopulan ansiosta jo odottaa ”paikkaa ei myönnetty” -kirjettä. Puuhailin välivuoden sitä sun tätä ja hain keväällä 2015 uudelleen. Vaikka Viikki olikin minulle kakkosvaihtoehto, en tähän mennessä ole katunut sitä, että otin tarjotun paikan vastaan.

 

Kahteen ensimmäiseen Viikki-kuukauteeni on mahtunut paljon. Uusia ihmisiä, tapahtumia, luentoja, kotitenttejä, tenttejä, lisää uusia ihmisiä, koetilavierailu, kasvihuoneen hirviögerberoita, eksymisiä, löytämisen riemua, ahdistusta ja naurua, näin muutamia luetellakseni. Olen löytänyt koetilan takana laiduntavat lehmät – ja nauranut yhdistelmälle, jossa liikenteen melu ja Prisman valot elävät sulassa sovussa rauhallisesti käyskentelevien lehmien kanssa. Arboretumissa on tullut käytyä katsomassa erilaisia puita ja ikkunaani pestessä ihmeellisesti nautin siitä vienosta maalaistuoksusta, joka läheiseltä pellolta huoneeseeni kantautui.

Heti opintojen alussa asetin itselleni muutamia tavoitteita:
1. Tutustua moniin ihmisiin
2. Oppia asumaan Helsingissä
3. Suorittaa kurssit heti alusta lähtien ajallaan ja vältellä rästihommia
4. Olla mukana mahdollisimman monissa erilaisissa jutuissa

No, miten meni?

1. Ihmisiin olen kyllä tutustunut, hyvinkin moneen. Heti orientoivan viikon aikana löysin itselleni oman ”jengini” lisäksi Latokartanon ylioppilaskylän soluasunnon kätköistä mahtavia kämppiksiä. Pakko myöntää, että parin ensimmäisen viikon jälkeen kuulin itseni sanovan: ”en jaksa tutustua enää yhteenkään uuteen ihmiseen!” Sen jälkeen yhä useammat kasvot ovat saaneet nimen, kotipaikan, tilataustan ja monia hauskoja yhteisiä muistoja. Facebookin kaverilista täyttyy edelleen kovaa vauhtia, joten voisin sanoa että onnistuin tavoitteessani.

2.Helsinki vaikutti alussa todella suurelta ja jännittävältä, varsinkin kun tulee 10 000 asukkaan kunnasta Pirkanmaalta, jossa kaikki tuntee toisensa. Busseja menee joka suuntaan eri numerolla, mutta olen jo oppinut käyttämään niistä ainakin kolmea, mikä on jo aika saavutus ihmiselle, jonka kodin vierestä menee yksi ainoa bussi kaksi kertaa päivässä: yläasteelle ja takaisin. Prismaan pääsee täällä kävellen, mutta Alepa on vielä lähempänä. Ihmisiä ei kadulla kuulu moikata, mutta siihenkin tottuu. Yksi asia Helsingissä tähän mennessä on muita eniten järkyttynyt: yöllä taivaalla ei näe tähtiä…
Tämäkin tavoite on lähes saavutettu, vaikka kehitettävää löytyy: en kulje jokaista yli 500 metrin matkaa bussilla kuten paikalliset, sanasto on hieman hakusessa ja varsinkin keskustan alueen maantiede on hyvin heikolla tasolla. Viikistä olen kyllä päässyt jo kärryille! Olen löytänyt ihania lenkkimaastoja, oppinut käyttämään Unisportin tarjontaa sekä aiheuttanut hämmennystä hymyilemällä leveästi vastaantulijoille.

3. Ai opiskelu? HAH tälle tavoitteelle on pakko nauraa. On vähän tullut lipsuttua… Aloitin kyllä vahvasti: kävin jokaisella luennolla, opiskelin niiden jälkeen ja luin ahkerasti välitentteihin. Sitten jätin ensimmäisen tentin väliin, ”senhän voi helposti suorittaa yleisenä tenttipäivänä”. Sinne yleiselle tenttipäivälle on menossa nyt kaksi tenttiä… Siihen kyllä jää! Loput suoritan ajallaan. Yritän ainakin parhaani… Puolustukseni on sanottava, että olen jättänyt tapahtumia väliinkin tenttien takia, ainakin yhden. Luennoilla olen ollut parhaani mukaan mukana, enemmän tai vähemmän läsnä, mutta paikalla kuitenkin! Periodi vaihtuu pian ja kyllä minä sitten ensi periodissa opiskelen vielä ahkerammin! Tähän tavoitteeseen ei ole täysin lipsumatta päästy, mutta vielä on aikaa paikata tilanne!

4. Elämä opiskelun ulkopuolella. Ehkä parhaiten saavutettu tavoite, olen oikein ylpeä! Olen jättänyt nimeni kirjoittamatta vain kahteen ilmoitustaululle tulleeseen tapahtumalistaan, ja useammin kuin pari kertaa vastannut ”joo mukana ollaan!” kun kysytään lähdetkö. On tullut käytyä parillakin yritysvierailulla, kokouksissa, opiskelijatapahtumissa, bileissä, talkoissa, vuosijuhlissa ja sitseillä, olen osallistunut jatkojen, silliaamiaisen ja sitsien järjestämiseen sekä ilmoittautunut jo nyt ainakin kahteen toimikuntaan, seminaariin ja talkoisiin. Kohta on kyllä aika alkaa miettimään asiaa ennen myöntävän vastauksen antamista, sillä olen varma että vielä jossain vaiheessa hukun erilaisiin projekteihin ja kiroan sitä, miten olenkaan ilmoittautunut kaikkiin niihin. Ja ilmoittaudun silti yhä useampaan lisää.

Kaiken kaikkiaan yliopistoelämä on pyörähtänyt käyntiin heti suurella vaihteella ja kovalla nopeudella. Onneksi eteenpäin ja hyvään suuntaan. Viikki on kohdellut minua hyvin, opinnot sujuvat enkä ainakaan ehdi tylsistymään!

Jatkossa minua nähdään (toivottavasti) yhä useammin nenä kiinni muistiinpanoissa, varsinkin maatalousekonomian ja maatalouspolitiikan, mutta todennäköisesti jo heti ensi viikolla ainakin kahdessa kolmasosasta tapahtumista!

Ps. Kyllä ne tähdet Viikinkin taivaalla näkyy, kun vaan osaa katsoa.

Valoa pimeneviin iltoihin ja opiskelun riemua!
-Eeva

Kesän kenttäkurssit on nyt plakkarissa. Se kuuluisa kolmas lukukausi tuntuu luissa ja ytimissä, ja parin viikon päästä aletaan taas paahtaa luentosalien puolella.

Kenttäkurssit ovat yleinen puheenaihe ja helppo tapa aloittaa keskustelu varsinkin Viikissä. Ne ovat luonnonvaroja tutkivien aineiden erikoisuus, ja niiden aikana oppii tuntemaan muut sellaisella tasolla, että sitä on oikeastaan vaikeaa edes yrittää ilmaista. Alussa tuntui merkilliseltä ja arveluttavalta muuttaa yhdeksäksi viikoksi samaan rakennukseen koko muun kurssin kanssa. Nyt tuntuu pahalta, kun nuo puolisataa ihmistä eivät yhtäkkiä olekaan reaaliaikaisesti jakamassa kaikkea mitä näen ja koen.

Koko kesä on ollut yhtä nonstop -komediaa, eikä parhaimpia ja pahimpia hetkiä pysty kunnolla edes erottelemaan. Te, jotka aloitatte fuksivuotenne täällä nyt kuun lopulla, saatte oman absurdin ja täysin-mahdotonta-selittää-sukulaisille -kesänne pian! Tai, no, vuoden päästä. Ensimmäinen yliopistovuosi tuntuu hyvin lyhyeltä tästä hetkestä käsin.

….vaikka toisaalta, teille se on varmaan aika ajankohtaista juuri nyt! Sisäpiirin vinkkeinä voisin sanoa, että Hoasin asuntojen avaimia ei kannata käydä hakemassa toimistolta 1.9. jos sen vain jotenkin voi välttää, ja että mahdottomimman tuntuiset asiat ovat niitä, jotka jälkikäteen tuntuvat helpoimmilta.

Onnea fuksivuoteen! Ja ennen kaikkea,

tervetuloa Viikkiin.

w/ love,

Sini

 

Se on loppu nyt.

 
Fuksivuosi nimittäin.

 
Viimeiset tentit on tehty jo toukokuussa, raportit on palautettu ja kesä jatkuu töiden merkeissä. Loppurutistus vaati aimoannoksen lakujäätelöä ja muutaman yötyötunnin, mutta nyt on viimeisetkin hommat hoidettu.

 
All is good.

 
Muiden kirjoittajien tapaan on ehkä aika tehdä pieni yhteenveto kuluneesta vuodesta.
Vuoden aikana on ollut aika monta kertaa kiire.

 
Kalenterin täyttyessä luennoista ja tenteistä haasteena on ollut sovittaa opiskeluun se kuuluisa muu elämä. Kun opiskelun kanssa ajasta kilpailee mies (1kpl), lapset (2kpl), omakotitalon remontti (1kpl) ja harrastukset (n kpl) on selvää, että ajankäytön suunnittelu on yksi tärkeimmistä opeista heti opintojen alussa. Aikaisemmin ylityöt töiden tai opiskelun parissa eivät olleet välttämättä katastrofi, mutta nyt prioriteettina on oma perhe.

 
Opiskelu vanhempainvapaiden ja pitkän opiskelutauon jälkeen on kuitenkin hurjan antoisaa ja avartavaa. Jos ei muuta, niin vuodet ovat tuoneet järjestelykykyä sekä tietoa omista heikkouksista ja vahvuuksista. Ennen kaikkea opiskeluun luo erilaista selkeyttä se, kun ainakin suurin piirtein tietää sen, mitä minä haluan tältä opiskelulta. Enää ei ole paineita siitä, mitä muut suorittavat ja tekevät tai mitä tulisi suorittaa ja tehdä. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa pääaineopintojen lisäksi erityisesti paikkatieto- ja kasvatustieteellisiä opintoja, joista toivottavasti kehittyy sellainen osallistavan suunnittelun soppa, että oksat pois!
Vaikka kiire on välillä jyskyttänytkin takaraivossa, on helpottavaa huomata, että kiire on usein itse luotu olotila. Etenkin opiskelussa kyse on aina myös omasta tavoitteenasettelusta; kuinka paljon, missä ajassa ja millä intensiteetillä haluaa opiskella. Opiskelun vapaus on hieno asia, jota kannattaa ainakin tietyssä määrin hyödyntää. Joskus löysäily on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty; olin nimittäin vakaasti päättänyt, että otan ensimmäisen vuoden ihan rennosti. Kaikki, jotka minut tuntevat, tiesivät varmaan jo etukäteen, ettei niin tule käymään.

 

Innostus käy lankeemuksen edellä ja näin tapahtui fuksivuotenakin useamman kerran. Ahneella on kiireinen loppu(vuosi).

 
Ehkä joskus sitä ajatteli opinnoista, että kun on vuoden aikana saanut mahdollisimman paljon vastauksia, on opintovuosi ollut antoisa ja hyödyllinen. Nykyään tuntuu, että oppimisen ja motivaation kulmakiviä ovat enemmänkin kysymykset kuin vastaukset.
Usein merkki siitä, että tietää jotakin aiheesta on, että osaa esittää siitä kysymyksiä.
Ja mikä tärkeintä opiskelumotivaation kannalta; että haluaa esittää aiheesta kysymyksiä.
Sen voin sanoa, että tämän ensimmäisen vuoden jälkeen pää on tulvillaan kysymyksiä, ajatuksia ja ideoita. Suuria toiveita ja suunnitelmia, joita kohti mennään joskus hitaasti eikä aina ehkä niin varmastikaan, mutta kohti kuitenkin. Viime syksynä ajattelin, etten uhraa gradulle fuksivuotena ajatustakaan, mutta niin vain, kuin huomaamatta, ainakin suuntalinjoja on alkanut muodostua.

 
Monen muun kysymyksen lisäksi yksi juttu ihmetyttää edelleen: miksi Viikkiä ei tunneta paremmin? Moni tuntuu tulevan Viikkiin kiertotien kautta ja useammalta olen tämän ensimmäisen vuoden aikana kuullut, ettei lukioaikana tällaista vaihtoehtoa tuntunut olevankaan. Koko Viikki tuntuu supistuvan ihmisten mielissä muutamaan lehmään ja kääpätutkimukseen. Sekä lehmät että käävät ovat kyllä osa Viikkiä, mutta vain hyvin pieni sellainen. Kauppakorkeakoulu on kaikille tuttu, mutta mikäli ura elintarvikemarkkinoinnissa kiinnostaa olisi mahdollisesti hyödyllisempää valita Viikki. Samoin maantiedon ja biologian laitoksille on tunkua, mutta harva lukiolainen tuntuu tietävän Viikin mahdollisuuksista. Ehkä on hankalaa hahmottaa näin monipuolista paikkaa. Lääkiksen tajuaa jokainen; sieltä tulee lääkäreitä. Mutta keitä Viikistä valmistuu ja ennen kaikkea mitä kaikkea valmistumisen jälkeen voi tehdä?

 
Tietysti täältä valmistuu vaikka ketä ja voi tehdä vaikka mitä! (markkinoinnin ja politiikan huippuosaajia, ekologeja, tuotekehittelijöitä, tutkijoita…)

 
Jossakin vaiheessa täältä valmistun myös minä. En vielä tänä kesänä, mutta aika pian kuitenkin. Siihen saakka nautin opinnoista.

 
Ja syksyllä itse asiassa on luvassa taas uusi fuksivuosi. Ei nyt sentään ihan omakohtaisena, mutta tuutorina pääsen aika lähelle seurailemaan tulevien viikkiläisten ensimetrejä. Nuo askelet tulevatkin olemaan historialliset; kyseessä on ensimmäinen ryhmä ympäristötieteiden kandeja. Tutkintouudistuksen myötä esimerkiksi omaan pääaineeseeni agroekologiaan ei hakeuduta(/ajauduta/päästä) enää kasvintuotantotieteiden kautta, vaan ruoantuotannon ja kulutuksen kestävyydestä kiinnostuneet hakevat ympäristötieteiden kandidaatin tutkintoon. Laajan generalistisen perustan jälkeen tutkinnossa voi valita esimerkiksi agroekologian, agroteknologian, ympäristön muutoksen ja politiikan tai maaperä- ja ympäristötieteiden opintoja ja maisteriopinnot voi suorittaa lopulta joko bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa tai maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa. Lisää tietoa tutkintouudistuksesta täältä ja täältä.

 
Tiedossa siis suuria uudistuksia ja uusia mahdollisuuksia!

 
Helteistä loppukesää toivottelee,
Riina K.

Tiedättehän ne usein vuoden lopussa postiluukusta tippuvat joulukortteihin kiinnitetyt vuosikatsaukset, joita saa ystäväperheiltä vuosi vuoden jälkeen? Ne kauniisti kirjoitetut A4:et, joissa kerrotaan, mitä kukin perheenjäsen on saanut aikaiseksi vuoden aikana? Itse en koe vuoden vaihtuvan kalenterin mukana yhtä aikaa, vaan vuoteni rytmittyy enemmän kouluvuoden kuin almanakan mukaan. Eli omaa vuosikatsaustani en tee pimeän kaamoksen keskellä vaan lukuvuoden lopussa keväällä kun kaikki näyttää aavistuksen valoisammalta. Kouluvuoteen kuluu kuitenkin suurin osa vuottani ja kesä on tauko, jonka pyhitän työnteolle (mitä sitä turhia lomailemaan, kun voi varastoida rahaa ja teipata sen vessanpöntön taakse). Kenties ensi keväänä olen päässyt Japaniin katsomaan kirsikkapuiden kukintaa.

Itse en ole koskaan ymmärtänyt mainitsemiani vuosikatsauksia, ellei ehkä kyse ole yrityksen toiminnasta tai mahdollisesti pienestä listasta pelkästään itseä varten. Ymmärtättömyyteni voi johtua siitä, että en ole koskaan sellaista laatinut enkä tiedä yhtään mistä puhun (harvoin tiedän mistä puhun, ellei kyse ole Harry Potter –triviasta, kahvinkeitosta tai kenen Marvel –näyttelijän olkapää-lantio -suhde muistuttaa eniten Doritoa).
Vaikka olenkin välttelyn ja viivyttelyn itsetituleerattu maailmanmestari, guru ja Yodan ruumiillistuma, myönnän listojen teon olevan intohimoni ja pääsen aavistuksen helpommalla, jos teen vuosikatsausta listan muodossa.

Ja sanotaan otsikon olevan jotain niinkin luovaa kuin ”Mitä jäi vuodesta käteen?”

• oma asunto Hoasilta ja sen mukana vapaus tehdä pannukakkuja öisin
• haalarit sekä ompelusta aiheutuneet arvet
• vino pino ompelemattomia merkkejä
• pari hassua sotavammaa lääketieteen tutkimuksista
• useampikin positiivinen tuttavuus (puhutaan tällä kertaa ihmisistä, ei tv-sarjoista)
• vakava ja ennustettavissa ollut kahviriippuvuus (saavutin ehkä oman sietokykyni huipun tänä vuonna)
• suhteellisen säännöllinen palkkakuitti (kiitos kuuluu opettajan sijaisuuksille)
• hyvät bilekokemukset syksyn fuksiaisista vappuun
• aivojen täyte eli itse opinnot ja niiden sisältö
• kehonkoostumusmittausraportti (oli pakko, kuului tutkimukseen)
• pari lisäkiloa lihasta (ainakin suurimmaksi osaksi, kiitos unisportin)
• penikkatauti (kiitos unisportin ja oman tyhmyyden)
• kesätyö ja jalka ovenraossa vakituisempaankin työpaikkaan
• laskuja ja rahanmenoa
• silmäpussit, joita ei edes teatterimeikki peitä
• paljon papereita täynnä laskuharjoituksia
• mysteerisiä luentomuistiinpanoja, joissa ei ole tunnu olevan mitään logiikkaa
• vaihtelevia arvosanoja kursseista (kaikkia numeroita löytyi, mutta voin ylpeänä ilmoittaa numeroiden painottuneen paremman puolelle)
• kenties pieni aavistus oman elämän suunnasta ja tulevaisuudesta (vaikka vielä aika epäselvältä se näyttääkin)
• eikä saa unohtaa tärkeintä, eli ikiomaa Elastinen –naamaria vapulta.

Nyt toivotan omalta osaltani tsemppiä vielä niille abeille, joilla on pääsykokeita jäljellä (MMTDK:n taitaa olla jo ohi, mutta satunnaisia muita taitaapi olla vielä edessä). Ja sitten kun olette jo unohtaneet omat pääsykoehetkenne, niin tuloksien saapuessa miettikää omaa valintaanne ja päätöstäne minne mennä. Ja sitten ottakaa yliopistovuosistanne kaikki irti eli nauttikaa jokaisesta pikkutunneille venyneestä bilekerrasta, laskuharjoituspiireistä, sitseistä ja yhdessä nukutuista aamuluennoista.

(Ja heti yhdistäessäni puhelimen kiinni tietokoneeseen pientä kuvien siirtoa varten, eli saadakseni tähän kirjoitukseen pientä väriä, niin puhelin päivittyi Lollipoppiin ja sekosi pieneksi ikuisuudeksi, joten olkaa kiitollisia)