Vuoden jälkeen

Kesän kenttäkurssit on nyt plakkarissa. Se kuuluisa kolmas lukukausi tuntuu luissa ja ytimissä, ja parin viikon päästä aletaan taas paahtaa luentosalien puolella.

Kenttäkurssit ovat yleinen puheenaihe ja helppo tapa aloittaa keskustelu varsinkin Viikissä. Ne ovat luonnonvaroja tutkivien aineiden erikoisuus, ja niiden aikana oppii tuntemaan muut sellaisella tasolla, että sitä on oikeastaan vaikeaa edes yrittää ilmaista. Alussa tuntui merkilliseltä ja arveluttavalta muuttaa yhdeksäksi viikoksi samaan rakennukseen koko muun kurssin kanssa. Nyt tuntuu pahalta, kun nuo puolisataa ihmistä eivät yhtäkkiä olekaan reaaliaikaisesti jakamassa kaikkea mitä näen ja koen.

Koko kesä on ollut yhtä nonstop -komediaa, eikä parhaimpia ja pahimpia hetkiä pysty kunnolla edes erottelemaan. Te, jotka aloitatte fuksivuotenne täällä nyt kuun lopulla, saatte oman absurdin ja täysin-mahdotonta-selittää-sukulaisille -kesänne pian! Tai, no, vuoden päästä. Ensimmäinen yliopistovuosi tuntuu hyvin lyhyeltä tästä hetkestä käsin.

….vaikka toisaalta, teille se on varmaan aika ajankohtaista juuri nyt! Sisäpiirin vinkkeinä voisin sanoa, että Hoasin asuntojen avaimia ei kannata käydä hakemassa toimistolta 1.9. jos sen vain jotenkin voi välttää, ja että mahdottomimman tuntuiset asiat ovat niitä, jotka jälkikäteen tuntuvat helpoimmilta.

Onnea fuksivuoteen! Ja ennen kaikkea,

tervetuloa Viikkiin.

w/ love,

Sini