Helsingin yliopisto
Digiloikan kevättä ovat värittäneet suunnittelu, teknisen toteutuksen haasteet sekä tuotetun materiaalin ensiesittely. Kevään ja kesän datankeräys on pyörähtämässä käyntiin näillä näppäimillä ja suunnitelmien mukaan digiloikkatiimi tulee kevään ja kesän aikana loikkimaan läpi Suomen etelän reunamuodostumilta Lapin juomumoreeneille ja lopulta Norjan Varangin niemimaalle asti. Mukana matkustaa ainakin maatutka, gigapan-kuvauslaitteisto ja fotogrammetristen mallien kuvaamiseen tarkoitettu nelikopteri.
Näillä laitteilla on tarkoitus luoda geologiaan aivan uusia näkökulmia: Vaikka kentällä voisi paljain silmin tai ilmakuvista tarkastella geologisia rakenteita, georeferoitujen 3D mallien liittäminen maatutkalla tuotettuihin malleihin rakenteiden maanpinnan alapuolista jatkuvuuksista mahdollistaa kahden perinteisesti erillisen havainnon saumattoman ja intuitiivisen yhdistämisen. Lisäksi tällaisia materiaaleja voidaan perinteisen näytön tai projektorin ohella tarkastella virtuaalitodellisuudessa, jolloin käyttäjän on mahdollista liikkua mallin sisällä, helpottaen usein monimutkaisten rakenteiden ymmärtämistä.
Fotogrammetrian yhdistäminen geotieteelliseen tarinankerrontaan vaikuttaa myös lupaavalta mahdollisuudelta geologian popularisoimiseksi. Lähes fotorealistiset 3D mallit, joiden pinnalla käyttäjät voivat tarkastella nykyistä kansallismaisemaa voidaan valjastaa myös esittämään alueen kehityshistoriaa. Miltä näyttäisi maailma Pohjois-Helsinkiläisen pienen kallioluodon päältä, kun nykyisten lähiöiden talojen katot jäisivät kymmeniä metrejä vedenpinnan alapuolelle? Heräisivätkö silokallion naarmut paremmin henkiin, jos niiden näkisi paljastuvan massiivisen mannerjään alta? Digiloikan yhteydessä tuotettavien materiaalien tiimoilta onkin otettu yhteyttä Haltian luontokeskukseen ja toivomme, että voimme lähitulevaisuudessa kertoa suurelle yleisölle maisemien syntyhistoriaa esittelevän projektin käynnistymisestä.
Projektit, joissa kerätään mittavia määriä tarkkaresoluutioista video- ja kuvamateriaalia, ovat paitsi kunnianhimoisia myös kirjaimellisesti isoja. Teratavut paukkuvat äkkiä rikki nelikopterin kuvatessa pari tuntia 4k resoluution videota gigapan-laitteiston naputtaessa ultrakorkean resoluution mosaiikkikuvia taustalla. Näin ollen digiloikassa on kevään mittaan painittu myös datan hallinnan parissa. Kerätyn datan pitää olla paitsi turvassa ja tallessa, myös jaettavissa ja käytettävissä. Ongelmaan on löytynyt ratkaisu ainakin tällä hetkellä digiloikan tarpeet täyttävästä Helsingin yliopiston datacloud-pilvipalvelun pilottiohjelmasta. Pieniä kasvukipuja lukuun ottamatta datacloud onkin, kiitos valppaiden kehittäjien, osoittautunut oikein lupaavaksi hankkeeksi ja imaisee helposti satoja gigatavuja digitaaligeologiaa sisuksiinsa yhden yön aikana.
Aikaisemman, geologian kandiloikan aikana tuotetut opetusvideot ovat myös kevään kenttäkurssien myötä päätyneet opiskelijoiden käyttöön. Videoita on jaettu opiskelijoille unituben kautta kurssien moodle-sivuille. Ratkaisu toimii ja mahdollistaa videoiden katsomisen tietokoneelta ja puhelimelta. Täydellinen ratkaisu ei kuitenkaan vielä ole, sillä optimiolosuhteissa opetusvideot olisivat mahdollisimman pienen linkki- ja kirjautumisviidakon takana niin, että niiden katsominen vaihtelevissa kenttäolosuhteissakin helpottuisi. Kaikille oppilaille jaettava tutkimusalueittain pilkottu datacloud-kansio tai unitubeen linkittävä kotisivu voisi olla kevyempi vaihtoehto, joka tekisi maatutkan kytkentöjen tai vaikkapa karttamerkintöjen tarkistamisesta kivuttomampaa metsän siimeksessä tai harjun laella seikkaileville opiskelijoille.
Geologian digiloikkamateriaalit pääsivät, opiskelijoiden ohella, suuren ja kriittisen yleisön eteen myös 6 – 7.3.2019 Helsingin yliopistolla järjestettyjen viidensien geotieteiden tutkijapäivien myötä. ”Geoloikka” oli paikalla esittelemässä edellisen kesän gigapan- ja fotogrammetria-aineistoja. Esittelyä varten varattu luokkahuone täyttyi useampaan otteeseen ja palaute oli myönteistä ja rakentavaa. Moisen yleisön antaman validoinnin jälkeen on hyvä lähteä parantamaan sitä, missä parannettavaa on ja keräämään uusia ja komeita aineistoja.
